Me olemme tehneet yhdessä suurimman osan niin, että nimikkeet ovat lähinnä siksi "koska on pakko". Kaikki ovat olleet osallisena kaikkeen, edes pienissä määrin. Ryhmäni persoonallisuudet ovat tosin melko itsenäisiä tekijöitä, joten olen ylpeä siitä, että olemme tehneet paljon yhdessä isona ryhmänä.
Olen pyrkinyt laittamaan heidät ajattelemaan itse, tuomaan oman mielipiteensä vaikkapa jonkin videopätkän tärkeydestä tai äänenlaadusta esiin. Lisäksi olen kuunnellut heitä, ja olemme tehneet asioita heidän tavoillaan, edes yrittäneet. Olen myös näyttänyt heille, miten OneDrive toimii Outlookissa (he eivät tienneet, että heillä on olemassa sähköpostiosoite koulun kautta).
Jotta voin arvioida omaa pärjäämistäni, haluan kertoa, millaista oli työskennellä näiden fiksujen nuorten neitien kanssa. Haluan kehua heitä, koska he ovat olleet todella mahtavia.
Olin todella yllättynyt ja ylpeä, kun menimme haastattelemaan Vaakunaan. Venla tuli ryhmäämme muita myöhemmin, joten hän ei edes tiennyt kysymyksiä. Lyhyellä varoitusajalla hän suostui haastattelemaan ja vaikka häntä selkeästi jännitti, hän hoiti homman paremmin kotiin kuin olisin osannut olettaa. Videoita katsellessa aikoi kuitenkin vähän epäilyttämään, mutta nähtyään pätkän Ilkka Kauppisen haastattelusta, hänkin totesi, että on ne videopätkät ihan käyttökelpoisia. Itse havaitsin, että esimerkkien näyttäminen ja asioiden demostroiminen sai meidän ryhmän toimimaan. Kun kaikki olivat samalla sivulla, homma eteni oikein mallikaasti.
Jenica keksi mainioita kysymyksiä Vaakunasta. Hän on ollut meistä kylmähermoisin, joka osaa reagoida ongelmiin keksimällä ratkaisuja, vieläpä erittäin nopeasti. Tunnollinen luonne auttaa myös. Toivon, että hän pysyy yhtä tunnollisena jatkossakin, sillä siitä on todella paljon hyötyä ja se auttaa tekemään asiat kunnolla alusta loppuun asti. Vaikka häntäkin on jännittänyt, se ei ole ollut esteenä tekemiselle, ei edes hidastanut.
Ja sitten Iida. Hän on ollut asenteella "tehdään niin tehdään", jännittänyt kaikista vähiten. Ennen kuin projektista tehtiin Whatsapp-keskusteuryhmä, hän toimi yhteyshenkilönä. Minulla kun ei ollut Jenican tai Venlan numeroa, olen tyytyväinen, että hän on saanut minun viestini nopeasti eteenpäin, ja muiden viestit minulle. Iidalla oli myös selkeästi vaikeuksia kirjoittaa blogia, mutta silti hän on saanut edes vähän tekstiä ylös. Itse osaan arvostaa yrittämistä ihmisiltä, joille kirjoittaminen ei ole luontaista.
Minulla oli siis mieletön tiimi. Huomenna vielä katsomme homman kunnolla kasaan.
Olen mielestäni saanut ujutettua edes jotain heidän päähänsä, enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Itse jännitin tätä projektia, koska yleensä teen hommat itsenäisesti. Ryhmän jäseniin oli helppo luottaa, heidän vastuitaan ovat olleet mm. blogin kirjoitus (jonka minä vain oikoluin ja korjailin kirjoitusvirheet), kuvien ottaminen, tallennus ja lisääminen blogiin, haastattelu ja videokuvaaminen ja toisen ryhmän blogiin kommentointi. He ovat myös olleet hyvin omatoimisia.
Lopulta minulle jäi lähinnä haastattelun sopiminen ja kuskina toimiminen. Olen ollut koko ajan tukemassa ja neuvomassa heitä, jos on hätä iskenyt. Tosin he ovat suoriutuneet todella hyvin itse. Olen ollut heille rehellinen ja muistanut pitää huumoria mukana, kehunut heitä ja pyrkinyt katsomaan, että he pitivät taukoja. Se taukojen pitäminen näyttää olevan hitusen vaikeaa, mutta kahden tunnin työskentelyn jälkeen alkaa väsyttää, eikä meinaa jaksaa keskittyä.
Omasta mielestäni onnistuin hyvin "meidän aikusten" tehtävänannossa. Meidän tosiaan kuului antaa ryhmässä olevien ykkösten tehdä mahdollisimman paljon. Vaikka meidän ryhmä on käyttänyt varmaankin eniten aikaa tähän projektiin, olemme tehneet parhaamme. Ja mikä tärkeintä, olemme tehneet parhaamme ryhmänä. Ja oikeasti toimineet ryhmänä.
Loppuun laitan fiiliskuvan. Kuva ei liity aiheeseen millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti