Onward! Muonioon matkustamisesta ja ensimmäisestä päivästä

Tästä se lähti, juna-aseman laiturilta numero kolme.

Elikkä mattimyöhäisenä aloitin harjoittelut kätevästi nyt, viikon muita jälkijunassa. Joskin tein kyllä töitä sen verran, että en sentään vain makoillut ja laiskotellut. Jalat huutavat vieläkin hoosiannaa viikonlopun rutistuksesta ja pää on vieläkin vähän onton oloinen.

Vaikea uskoa, mutta olen vihdoin saapunut Muonioon!

Ei se matkustus vienytkään kuin vain 15 h, joskin junan makuuvaunu on ihana. Tosin eipä sitä unta juuri näkynyt, koska jännitti. Siihen varmaan hyvin viittaa tuo Periscope-feedi, minkä teillekin julkaisin. Nukuin siis kehnosti, mutta tarpeeksi kuitenkin.

Sain ehkä maailman parasta VR-asiakaspalvelua! En saanut etukäteen ostettua makuuvaunupaikkaa, mutta konduktööri kertoi, että Tampereella tulee lisää makuuvaunuja mukaan ja pääsisin silloin sitten makuuvaunuun. Meni ehkä kaksikymmentä minuuttia, kun hän tuleekin kertomaan, että junassa onkin jo nyt vapaita nukkumavaunupaikkoja. Sain vielä sen ihan omaan käyttööni. Lisäksi kaikki työntekijät olivat ystävällisiä ja avuliaita, aivan erillaisia kuin ennen. Tai sitten minulla on vain monta huonoa kokemusta pohjalla.

Aamupala <3

Kemin asema

Nyt vähän väsyttää, on pakko se todeta. Kävelin kiltisti juna-asemalta oltuani sen 11 h raiteilla ja ai että miten hyvältä se tuntui. Joskin hapen ottaminen oli haasteellista, sillä olan saanut kirkkuni kipiäksi ja satuttavan yskän siihen kylkiäiseksi. Siitä viis, kyllä tämä tyttö jaksaa.

Bussissa oli tunnelmaa, tuli oltua ahterillaan peräti 3 h 20 min. Vähän oli tokkuraisen ja yli-innostuneen sekainen matka, varsinkin kun täällä on ihan erilaista verrattuna Hämeenlinnan maastoihin. Todella kaunista, ja huuleni muodostivat ison o-kirjaimen, kun näin ensimmäistä kertaa tunturin. Ollos on mielettömän henkeäsalpaava, kaunis ja vähän usvan takana piilossa.

Tänään on ollut muutenkin hyvä päivä ihmetellä ympäristöä, sillä taivas on ollut pilvetön ja aurinko on paistanut yllättävänkin korkealla. Tosin, se laski jo neljän-viiden välillä, joten pieni shokki kropalle tämä päivä. Tuntuu kuin kello olisi jo yksitoista!

Postikorttimaisemat bussissa <3

Tänään olisi vielä minun eka safari. Lähden porukan mukaan lumikenkäilemään yhdeksältä, koska pakkohan se on jotain tehdä jo tänään.

Täällä on aika rentoa. Kun saavuin, minulle näytettiin paikkoja ja huone mihin majoitun. Jonka muuten jaa belgialaisen 21-vuotiaan neidin kanssa (unohdin jo nimen). Ja hän ei puhu suomea ollenkaan, joten englannilla mennään. Kaikki ovat olleet leppoisan mukavia, eikä täällä tunnu olevan mitään supertarkkaa kellotusta; huomenna hiippailen yhdeksän paikkeilla hakemaan kunnon varusteet.

Sellaista täällä. Minulla on ainakin hauksaa, toivottavati teilläkin!