Nahkatakkinen blogi: Matkamessut

Matkasimme tänään Pasilan messukeskukseen ihmettelemään ja kummastelemaan tämän vuoden matkamessuja. Itse lähdin liikkeelle jo viideltä aamulla, koska halusin matkustaa junalla paikan päälle. Viihdyn junassa nykyään paremmin ja tykkään kuunnella musiikkia kuulokkeilla, olipa vielä kirjakin luettavana. Vaikka olenkin sosiaalinen ihminen, olen lapsesta asti viihtynyt aika hyvin itsekseni. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää ja ihmisen luonnollinen tarve, on ihmisen välillä pärjättävä yksinkin. Koen tietynlaisen kyvyn pystyä olemaan yksin vahvuutena, enkä niinkään heikkoutena.

Joten. Saavuin Pasilaan yhdeksän paikkeilla, mutta jouduin odottamaan tunnin lippuni saamista ja lopulta olinkin väärällä sisäänkäynnillä. Pieni käveleminen ja odottelu ei kyllä haitannutkaan.

Törmäsin aika nopeasti messualueelle päästyäni luokkatovereihin, joiden seuraan liityin. Näimme kaikenlaista; oli tee-, suklaa ja juustokauppiaita. Saatiin ilmaistavaraa (itse kylläkin välttelin niitä, usein niitä kertyy liikaakin mukaan) ja esitteitä. Oma periaatteeni oli mennä avoimin mielin, ihmetellä ja kummastella rauhassa ja ottaa esitteitä vain, jos ne oikeasti kiinnostavat. Ennen kello kahtatoista päivällä olikin mukava liikkua, kun paikalle oli päästetty vain käsittääkseni kutsuttuja vieraita. Oli väljää, oli tilaa. Kahdentoista jälkeen ihmisiä oli joka puolella, kamalasti. Tuli kuuma ja alkoi ahdistaa, kun välillä jäin jumiin ihmisten keskelle.

Tosin kahdentoista jälkeen liikuin arviolta kaksi tuntia yksin, joten ei tarvinnut pelätä vasrinaisesti eksymistä porukasta. Kävin porukan mukana syömässä ennen kuin lähdin omille teilleni ja meillä oli hauskaa ruokapöydän ääressä. Hinnat olivat tosin karseat. Luonassetelinkin kanssa maksoin yli kymmenen euroa hampurilaisateriasta (seteli ei riittänyt kattamaan sitä kokonaan), kupista kahvia ja limupullosta. Messukeskuksella rahastetaan todella paljon; jos lähdet kesken tapahtuman, joudut ostamaan uuden lipun. Eli muualla syöminen ei ollut vaihtoehto. Narikka olisi maksanut kaksi ja puoli euroa, mutta tyydyin kantamaan takkia mukana; ei se nyt niinkään menoa haitannut.

Viihdyin tungoksesta ja kalliista hinnasta huolimatta hyvin. Juttelin paljon uusien ihisten kanssa ja opin uusia asioita. Tällä hetkellä Ruotsin Lappi kiehtoo, sillä vaikka se muistuttaa Suomen Lappia, niillä on selkeitä eroja. Ruotsin Lapissa on mm. vuoristoa aivan maan rajalla (osa vuoristosta kuuluu Norjalle) ja heillä on erilaisia majoitusvaihtoehtoja.

Parhaiten mieleen jäi Treehotellin Mirrorcube, joka on puumaja, minkä seinät ovat peilejä. Majaa on siis vaikea havaita, mutta sen sisältä näkee ympärilleen täydellisesti. Tämä juttu on pakko kokea joskus!

Kauppiaiden ja esittelijöiden lisäksi paikan päällä pystyi kokeilemaan mm. Oculus Riftiä, kiipeilyä palmuun ja Flowparkin köysinaruihin, Finnair oli tuonut Airbus A350-penkkejä kokeiltavaksi ja karavaanareille löytyi erillinen osasto koostuen matka-autoista, joihin pääsi sisälle katsomaan ja ihmettelemään.

Luentoja, puhe-ohjelmia, haastatteluja, esityksiä... Näihin messuihin on panostettu ihan täysillä! Joka puolella näkyi kaikkea upeaa ja mielenkiintoista. Kaikki aistit saivat olla valppaina ja koko keho valmiina vastaanottamaan visuaalista, maistuvaa, käsinkosketeltavaa asiaa.

Eli sellainen päivä tänään. Laitan loppuun vielä kuvia, mutta messut jatkuvat vielä! Joten Disturbedin sanoin totean, what are you waiting for?