Kuten olen maininnut, vierailimme lumikenkien kera Pallas-Yllästunturin kansallipuistossa toisen oppaan ja neljän asiakkaan kanssa. Ajoimme auton Torassiepistä Pallastunturin luontokeskuksen pihaan (ajoa vain 20 min).
Kansallispuistosta löytyy useampi tunturi, Pallastunturin luontokeskus, Luontokeskus kellokas ja Hetta-Pallas vaellusreitit, osaa meille Wikipedia kertoa. Meidän porukkamme kiipesi 544 metrin korkeuteen, jossa otettiin valokuvia ja höpöteltiin mukavia. Kuljimme aika rauhallista tahtia, nautikellen maailman toiseksi puhtaimmasta ilmasta (Euroopan puhtain ilma) ja maisemista.
Ympäröivä maasto oli täysin roskatonta, koskematonta satumaata, missä näkyin silloin tällöin pieneläinten, kuten jänöjussien, tassunjälkiä. Reitti luontokeskukselta on nimetty Orava Avenueksi, ja opasteiden sijasta reitiltä löytyy erilaisia veistoksia oravista. Meillä oli hauskaa miettiä, mitä oravat olivat tekemässä niiden asennoista päätellen.
Tuntureiden maasto on aika mielekästä; juurella on korkeampaa puuta ja paljon kasvustoa, mutta mitä korkeammalle kiivetään, sitä pienemmät kasvit ovat ylisempiä ja harvemmassa. Tunturin päälaki on paljas, ja hyvin tuulinen. Kiivettyämme 544 metriin näkyi pieniä pilkahduksia auringostakin.
Puiston pääaktiiviteetteja ovat mm. hiihtoreitit, vaellusreitit ja maastopyöräilymahdollisuudet. Lisäksi geokätköily, kalastus, laskettelu, lintubongaus, luontokeskukset, luontopolut, marjastus, sienestys, melonta, soutu, tapahtumat, uinti ja vapaaehtoistoiminta on mahdollisia ajanvietteitä kauniissa kansallispuistossa. Itseään sivistävälle henkilölle löytyy myös luontokeskukset, joista ainakin Pallaksen keskus on viihtyisä, vähän vanhanaikainen, mutta toimiva.
Kokoa puistolla on 1020 neliökilometriä ja se on perustettu 2005. Alueen hoidosta vastaa Metsähallitus. Maasto on tosiaan tunturia, metsää ja suota, joista viimeinen jäi tällä kertaa kyllä näkemättä. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto. Kansallispuiston korkein laki on Taivaskero, 807 metriä korkea jätti. Pohjoisosassa kumpuilevat ylänkömäiset Ounastunturit. Tuntureilla ja metsissä voi kohdata sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja. Samoin maastossa voi havaita vanhan peräpohjalaisen maanviljelyskulttuurin ja pohjoisen poronhoitokulttuurin.
Sivustolta Luontoon.fi löytyy lisätietoa.
Halusin jakaa tämän mieleenpainuvan, upean paikan kanssanne ja suosittelen vahvasti teitä vierailemaan edes kerran kyseisessä mielettömässä ja mahtavassa paikassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti