Nahkatakkinen blogi: Muonio

Elikkäs nyt on tullut jo vähän tuntumaa safarielämään! Aika huikeeta on kyllä ollut, jottei peräti hauskanhupaisaa.

Maanantaina oli heti ensimmäinen safari. Lähdimme lumikengillä jään kautta metsään, jossa harhailimme laavulle. Tämä oli iltasafari, eli tarkoituksena oli bongailla revontulia. Ja kyllähän niitä näkyikin, hailakasti tosin. Mutta silmäpari, joka ei ole ennen nähnyt kunnon revontulia (= asiakkaat) olivat riemuissaan ja ottivat paljon kuvia. Itse hermoilin vähäsen, sillä olin peränpitäjänä. Hyvin se nyt noin kuitenkin meni, maisemat oli kuin postikortista ja pakkanen piristi kasvoja.

Laavulla joimme mehua ja söimme keksejä, jotka olimme toisen harjoittelijan kanssa valmistelleet etukäteen. Otsalamppu oli myös hyödyllinen (nyt omistan oman) ja aika pian tämän safarin jälkeen hankin muos puukon, jolla voi tehdä vaikka mitä. Täällä pohjoisessa puukko voi pelastaa, erään vanhemman ja kokeneemman oppaan sanoja lainaten.

Eli heti ensimmäisenä päivänä opittiin valon, varustuksen ja apuvälineiden tärkeys. Myös reppu on hyödyllinen olla mukana, vaikka sitten tyhjempänäkin.

Hyvien yöunien jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa vastuuhenkilöni Jounin, joka on leppoisan letkeä lappalainen. Jounin lisäksi Jussilla on vastuu ja velvollisuus keksiä minulle hommia. Oppaat tosin ottavat kyllä mielellään apukäsiä matkaan mukaan, eli toisinaan pelkkä suullinen sopimus oppaan kanssa kelpaa Jounille ja Jussille, varsinkin jos heillä ei ole meille työtehtäviä.

Menin pienen porukan matkaan tiistaina hiihtämään n 3 km 200 m lenkin. Hassua, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet! Mutta eräs erittäin mukava brittiherra tykästyi hiihtämiseen ja päätti pitää sukset vielä muutaman päivän lisää. Lumikengät, pulkat ja sukset ovat sellaisia välineitä, joita asiakkaat saavat itse halutessaan napata omaan käyttöönsä halutessaan. Ja ne ovat oikein suosittuja.

Samana päivänä lähdin melkein lennosta ensimmäiselle moottorikelkkasafarillenikin. Sitä jännitin hyvin paljon etukäteen, hyvin paljon. Koneet ovat tehokkaita, joten niiden kanssa voi sattua vaikka mitä. Mutta ajon aikana rakastuin ajopeliini, vaikka se olikin vähän vanha ja töyssytti hyvin paljon. Safarin nimi oli Panorama, eli matkasimme Olokselle (tunturi), josta näkee koko maailman... tai ainakin satojen kilometrien päähän. Ja jos on hyvä keli. Tuona päivänä oli vähän pilvistä, joten näkyät olivat karut, lyhyet mutta kauniit. Hyvin, hyvin kauniit.

Eli tiistaina opin ajamaan moottorikelkalla. Aika hyvä päivä siis. Lisäksi kolme safaria kahteen päivään on aika kova startti harjoittelulle. Vaikka olenkin ollut puolikuntoinen, olen silti jaksanut todella hyvin ja olen pysynyt mukana. Minulla on ollut erittäin hauskaa ja olen todella nauttinut siitä mitä teen.

Kolmantena päivänä tuli sellainen hämmentävä lähtö yhden yön safarille. Pakkasin repun ja lähdin kahden oppaan, kahden harjoittelijan ja 23 ranskalaisturistin matkaan. Alkuun matkustin toisen oppaan kyydissä, mutta kun muonakyydityksessä ollut keitto lenteli pitkin ja poikin tuli pysähdys (toinen opas lähti hakemaan uuden keiton Torassiepiltä) vaihdoin ajamaan muonakyyditystä.

Vietimme yön isossa mökissä Vuontisjärvellä, tehden ruokaa, tarjoillen ruokaa, tiskaten, saunoen ja yrittäen kommikoida keskenämme. Ette kuule arvaakaan, miten hassua on, kun lapphalainen yrittää puhhuu rallienklantia ranskalaisoppaan kanssa, joka puhuu hyvin vahvalla aksentilla englantia. Komiikan ainekset on taattu!

Meillä oli oikein mukavaa. Seuraavana päivänä jäimme kolmisin talkkarin ja toisen harjoittelijan kanssa tiskaamaan vähän lisää ja siivoamaan. Lähdimme kuljettamaan talkkarin avuksi ruokaa ja pyykkiä Torassiepille, josta lähdimme takaisin Harrinivaan. Opin erään rutiinin (Vuontisjärvelle pääsee kuulemma aika usein mukaan) ja sain yhden toiveeni toteutettua välittömästi; yösafari.

Kävimme kävellen (n. 3 km) shoppailemassa ruokaa Muonion keskustassa toisen harjoittelijan kanssa, meillä oli oikein hauskaa. Lisäksi kävely tuotti helpotusta jumiutuneisiin jalkoihini. Illalla vielä lähdimme porosafarille, eli asiakkaat pääsivät porojen kelkkaan ihastelemaan mahdollisisa revontulia. Iltasafarit ovat pääsääntöisesti revontulisafareita kaikki.

Sitten nautittiin mehua ja kakkua ja yritimme keksiä lisäohjelmaa (revontulia ei siis näkynyt). Asiakkaat olivat ihan iloisia, vaikka keli olikin huono. Lisäksi minibussin huono käkkäri aiheutti lievät säikähdyksen, sillä asiakkaita täynnä ollut auto lähti valumaan alamäkeen. Toinen harkkari tiputti mehusäiliön maahan ja hyppäsi autoon kuskin paikalle ja painoi jarrua. Mitään ei siis sattunut, mutta lievä sydämenpysähdys oli taattu.

Ja sitten pääsemme tähän päivään. Tänään oli vain yksi safari (josta laitoin kuviakin näkyville, sekä omaan Facebookkiin että ryhmään), jolta minut melkeinpä kidnapattiin. Tapasin Torassiepin Jounin, nimeltään Jarkon. Hän näytti minulle vähän paikkoja (mm. Aurora Domet, joita on siis kaksi kappaletta) ja toivotti tervetulleeksi; minätyttö menen kiireavuksi sinne, kun Harrinivan puolella harjoittelijoita piisaa. Saas nähdä mitä siellä tehdään ja ihmetellään.

Tänää tuli myös ihasteltua tuota rajaa; kävelin yhden oppaan kanssa koiraa ulkoiluttamaan joella, joka erottaa Suomen ja Ruotsin toisistaan. Se on muuten järkyttävän kaunis. Samalla kävimme katsomassa lumikenkäreittejä; todennäköisesti suoritan siellä lopullisen näyttöni, joten on hyvä tietää sieltä kaikki polut... tai ainakin suurin osa!

Innostus on yli sadantuhannen prosentin, minulla on hyvin hauskaa ja mukavaa täällä. Suosittelen, jos haluaa oppia kommunikoimaan varsinkin ulkomaalaisten ihmisten kanssa (ranskan osaaminen on plussaa) ja jos haluaa liikkua paljon, hengittää raitista ilmaa, työskennellä mukavien ihmisten seurassa ja nauttia aktiiviteeteista.

Jos vapaapäiviä tulee vastaan (ei kyllä ole käyttöä sellaisille), aion ottaa moottorikelkan alle ja lähteä opettelemaan maastoreittejä. Ainiin. Olen tarkoituksella jättänyt työtovereiden nimet pois. Tulkaa tänne itse tutustumaan, nämä oppaat ja harjoittelijat pitävät asiakkaista parastakin parempaa huolta!

Nyt voisi sanoa hyvää yötä, huomenna vielä poroilemaan käy tieni!