Meillä on nyt toinenkin harjoittelija Torassiepissä, joten omalla tavallaan minullakin on ollut aika rentoa hommaa. Sunnuntai oli ensimmäinen kokonainen vapaapäivä, se varmaan kertoo jotain tästä työharjoittelusta... Hups!
Olen ajanut aika paljon Hiace-takavetoautoa, jopa niin paljon, etten ole hetkeen saanut sitä jumiin hankeenkaan (koputan puuta). Siinä tulee jutusteltua asiakkaiden kanssa ja heitettyä huonoja vitsejä suuntaan jos toiseen. Minulla on teille niin paljon kerrottavaa sitten kasvotusten!
On vaikea yrittää kuvailla tunnetta, mikä syntyy, kun näkee rakkaat naapurit aamuisin. Siellä lumessa, jatkuvasti tuijottaen ne syövät tai makaavat. Tosin sillä tavalla olen tavoilleni uskollinen, etten tiedä heidän nimiään. Puhe on siis tottakai suloisista poroveijareista, jotka kuuluvat porotilan asukaskuntaan. Täällä on siis myös museo, joka tarkoittaa, että meidän ikkunan taakse saattaa vieraat henkilöt tulla kurkkimaan ja ihmettelemään. Ei tonttuja sentään.
Olen myös päässyt esittelemään Aurora Domeja ja Igluja asiakkaille onnistuneesti. Eli vähän erilaista opashommaa, mutta kuitenkin. Pääsin myös huristelemaan moottorikelkalla.
Olin ensimmäisellä Northern lights-moottorikelkkasafarilla peränpitäjänä. Yksi asiakas jäi jumiin syvään lumeen (hyppäsin itse alas kelkan päältä, upposin vyötäröön asti). Selvittiin säikähdyksellä, asiakas vain kelkan päälle ja kaasua! Kelkoilla kun ei auta pysähtyä syvään lumeen, ellei halua sukeltaa lumeen. Sählinkiin vaikutti myös se, että opas hukkasi reitin ja jouduimme hetken ihmettelemään kummastelemaan.
Mutta eipä se hidastanut, saati haitannut ja vaikeuksien kautta voittoon pääseminen tuntuu hyvältä. Syvässä lumessa meneminen on muutenkin aika mukavaa, kunhan muistaa olla pysähtymättä. Lumi pöllyten, moottorin tuoksussa on hienoa hurmaa ja vapautta, kun ei ole valmista reittiä saati tietä. Lisäksi siitä saa sellaisen hallinnan hurmion, kun muutaman kilon itseäsi painavampi vekotin liikkuu pienestäkin liikahduksesta haluamaasi suuntaan.
Lappi + 100, etelä neutraali 0!
Pääsin tänään Pallakselle (jälleen), sytytin elämäni kolmannen tulen ja... Niin. Lämmitettiin ruokaa, juteltiin ja lähdettiin luontokeskukselle, jossa näimme videon Lapin luonnosta. Oma nilkkani ei tänään jostain syystä sopinut lumikenkiin, mutta onni onnettomuudessa; oppaan lumikenkä oli rikki, joten oli minusta jotenkuten hyötyä (ehkä).
Eniviikolla viivyn vielä Torassiepissä, joka on kyllä varastanut sydämeni. Viisi viikkoa jäljellä (vaikka sata olisi mukavempi).
 |
| Kahvia ja bullaa <3 |
 |
| Iglu-bags, check! |
 |
| Kodassa tarkenee :D |
 |
| Tulitikkutyttö vauhdissa, osa kolme! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti