Nahkatakki naulaan

Vau. En voi oikein muuta sanoa.

Tämä blogi on tullut nyt tiensä päähän. Kirjaimellisesti. Uskomatonta, miten usein olen jaksanut tänne päivitellä asioita. Kaikki alkoi tämän blogin kannalta tapahtuma-avustajakoulutuksesta, jonka kävin viime kesänä. Ja nyt vuosi myöhemmin, se on palvellut myös aikuiskoulutuksessani matkailualan maailmaan. Olen aika huvittunut miten paljon tätäkin blogia on käyty katselemassa:

Kuten jo sanoin, vau. 2 092 sivun katselua. Mitä ihmettä!

Tämä blogi on kuitenkin tullut tiensä päähän. Minun maailmassani alkaa uusi vaihe, käännän vähän raskain käsin, mutta myös hyvin tyytyväisenä itseeni uuden sivun ja aloitan uudelleen. En toki rupea poistamaan tätä blogia, sillä täällä on palasia minun elämästäni ja niitä on varmasti joskus kiva käydä katselemassa uudestaan. Kuka sitä ikinä tietääkään.

Mapetuai15; olette olleet aivan mieletön porukka erilaisia ihmisiä ja vaikka en hirveän uskonnollinen olekaan, tulee mieleeni veisu Tilkkutäkki. Olette kaikki mahtavia ihmisiä, olette ihan ykkösiä. Toivottavasti elämänne maistuu makealta ja olette iloisia. Älkää jääkö jumiin, tai jos jäätte, ojentakaa kätenne niin joku auttaa teitä eteenpäin. Ja jos näätte jonkun, joka seisoo paikallaan avuttomana, ojentakaa silloinkin kätenne. Eletään elämää yhdessä eteenpäin!

Summa summarum;
 - 70 lähipäivää takana.
 - Yhteensä 17 viikkoa työharjoittelua.
 - Viisi kolmosta, yksi kakkonen.
 - Ja aivan törkeän paljon hyviä muistoja.

Tältä meidän vuosi näytti. Mapetuai16, teidät on haastettu!

<3;llä Hanna

PS. Mun uusi, ikioma tosisoma blogi löytyy tästä, jos haluaa lukea mitä mulle kuuluu.

Etätehtävä | Kohteiden metsästys (suosittelu)

Eli saimme etätehtäväksi yksilötehtävän, jossa työskentelemme hypoteettisessa suomalaisessa incoming-toimistossa. Tarkoitus olisi etsiä sopivia kohteita ulkomaisille asiakkaille heidän toivomustensa mukaisesti ja kuvailla kohteita. Lisäksi meille oli kirjattu tehtävänannon loppuun näin;

"Huom! Asiakkaasi eivät kirjoita äidinkielellään tai eivät jostain muusta syystä hallitse täysin kieltä, joten sinun ei kannata ottaa vaikutteita heidän kieliopistaan ;)"

Eli pesen käteni (melkein) kaikista kirjoitusvirheistä. Tehtäviä kuului valita neljä kymmenestä, joten valitsin ne, mitkä vaikuttivat omaan silmään mielenkiintoisilta. Huomautan, että yksi tehtävä tippui mm. men jag kan inte tala Svenska. Ja oletan, että tehtävässä on myös tarkoituksena vastata sillä kielellä, millä sähköposti on lähetetty. 

Eiköhän tässä ole alkupuhetta riittämiin. Ainiin, käytin apuna Google-hakukonetta, Mapsia ja Museot.fi-sivustoa. 

Case #1: “Fritz is a fan of old ships”

Hallo. My name is Fritz Von Schloss Ahrensburg und I write to you from Titisee, Schwarzwald. My plan is to travel to Finland next summer. I await that journey a lot. I would appreciate a lot your help in the next issue. 

My hobby is to examine old ships. I would very much enjoy doing that also while travelling in Finland. Would you be so kind and give me some hints of nice old ships which would situate on my route. My plan is to travel along the Finnish coast line from Hamina to Vaasa. I would also be very happy if you could also write a short description of the ships.

Mit Freundlichen Grüßen, Fritz

__

Hello Mr Von Schloss Ahrensburg.

I'm glad you are interested in travelling Finland and happy to help you. This specific route you have in mind can also be travelled by a boat or a ship, if you enjoy sailing as much as examining ships. I also have a website that you should check if you have someone or you also can translate it yourself. It has so much information, that it's hard to put everything in one e-mail. you can also contact me again and I can find more specific information for you; http://www.laiva.fi/

Your first interest would be in Hamina, which has two older ships that are nowdays museums. One of them is called S/S Hyöky, an old lightvessel ja other one is called Museoalus Merikarhu, an old harbour ice-breacker. I think that you find them intresting, because they are old (Merikarhu is build in United states of America 1943 for Normandian disembarkation originally).

In Helsinki there is not only old ships that you can visit or admire in the herbour, but also a submarine called Vesikko. It was put to use in 1933 at Turku and at first it had only a codename CV 707 untill 1936. Vesikko was build originally because Germany couldn't build submarines under the agreenment of Versailles, so there was a cover-up company. So this spesific submarine isn't Finnish, but if World War interests even a bit, this one is a must-see!

Passing by Turku and its beautiful landscape (or island-scape, to be honest), you should stop by at Merikeskus Forum Marinum (oceansentre). It has collection of a hundread ships which (at least some of them) you can visit.

Rauma has museum about ocean, focusing on sailing and how to do it, which helds items and parts of ships that have survived many years. I think it would be perfect for you, if it interests you even a bit.

Rauma is not only one with interesting museum; Pori helds old museum which is about building in 1800-1900, inclueding ships; since traiding has always been important, ships are even more important as they made traiding between long distances possible.

Kristiinankaupunki has also a museum, but even more interesting is that there is also an old anchor.


Vaasa has also a museum which might interest you.

Hope you enjoy your visit in Finland!
Have a nice day.
Hanna Isokorpi

Case #6: “Military man Miles”

How do you do? My name is Miles and I study European war history in the University of Manchester.

I am very well aware of the great war history of your country and would like to see with my own eyes the war sites of your Winter War and Continuation War. I have been blessed with possibility to visit your country next summer in July.

Would you be so kind and supply me with an inclusive list of the war sites worth visit in the province of Eastern Finland?

In addition, would you please give me a short description of those?

Yours, Miles

Hey. I'm doing well, thank you for asking! Especially since this subject that you approached me is truelly interesting.

Winter War and Continuation War both took place during World War II and made that period of time extreamly important for our country. If you want to get to know our history on the very grounds, I suggest you turn your head in eastern Finland and Lappland. It's really beautiful area during summertime and you can still see how the war made us.

We lost three big areas to Russia during the war, so some of the areas cannot be visited without also visiting Russia. Parts ar caller Karjala, Petsamo and Salla-Kuusamo. I'll sent you the map also, so you can see yourself where the parts are. There are old foxholes form our civil war still to be viewed in Lahti, which are also interesting to visit. In Lappland there are also some old buildings that survived when germans burned most of the Lappland. Almost all of them are protected and saved as museums so it's also possible to visit those places.

But to be honest, you should head to the Eastern Finland, close to the border and visit also behind Russian borders. Also Suomenlinna (close to Helsinki) is one place you should stop by, it has been under Navy and they are opening old, closed islands every year. Also you should visit Miehikkälä, which helds a museum about Salpalinja. Salpalinja was Finnish defence line, filled with history. I'm also sending you the map of the line, so you can plan your travel to go alongside.

Hope this was useful!

Best wishes,

Hanna Isokorpi

Case #9: “Jack´s grand grandfather was a fisher”

Hello!

My name is Jack Lahti and I´ll travel to Finland next July. My plan is to get familiar with my routs which are in Pohjanmaa. My grand grandfather worked as a fisherman in a small village named Maxmo. His family lived all over the coast of Pohjanmaa from Vaasa to Oulu.

I would be so grateful if you would collect me some attractions which would help me to learn more about my ancestor’s way of living. Especially I´m interested in all kinds of destinations related to fishing.

My tour is to last for 2-3 weeks so I hope to get at least 10 propositions and their short introductions.

Thank you a lot in advance!

Jack

Hello!
I'm happy that you have desided to get to know your ancestry. Since Finland is a land of thousand lakes, I'm sure that you're happy to know that route you have chosen can be travelled by a boat or a ship, if you want to have so called "real experience". Pohjanmaa is really historic and it used to be biggest country counsil covering over one third of your country. But focusing on the coast this time, as you wanted. So, here are some interesting stops on the way!

 1. Fishing museum, locating on Mustasaari, also known as Granösund. In the museum you get the idea of living in a island in the old days. There is dozens of old buildings brought from all around, possibly even from 1700's.The museum was build to protect old fishsaunas which almost withered away when traditional fishing was out of fashion, so to say. The saunas were ment for fishers to spent nights on the season.
 2. Your grand grandfaters hometown, Maxmo has a museum for fishing and boats. It helds old fishing items and boats specially from 1800s. It's easy to visit, since you contact them to open it for you.
 3. Next logical stop would be in Pietarsaari, arctic muesum Nanoq. It helds items about fishing and hunting, animals and plants, old clothing and art. Also items from famous arctic type of Indiana Joneses and old literature and films.
 4. Also interesting place would be in Kokkola, where you get to see a museum about home of a fisher.
 5. Lohtaja has also a museum about living in mid 1800s, which might interest you.
 6. In Kalajoki (name says it all; kala means fish and joki means river) you can visit a museum about fishing in the sea.
 7. Haapajoki has also a museum holding old fishingitems.
 8. Raahe helds also a museum about fishing. As you might have noticed, fishing has been really important in the coast.
 9. A town called Liminka also has a homemuseum about farming and fishing that you would enjoy.
 10. Last but not least, Oulu has also a fishermans home displayed as a museum.

Hopefully this list will help you. Also if you fish on your way, remember to talk to local people, they know all the best places for fishing! We have this saying, "kireitä siimoja" which means "catch a fish" in a Finnish style.

Have a nice day!
Hanna Isokorpi

Case #10: ”Annora studies Sami people”

Hey there!

I study indigenous people of Europe in the University of Freiburg. I have just begun my studies but I have already got an idea concerning my diploma work. I would like to research the Sami people.

I need your help to get a successful start to my project. My plan is to travel to Lapland next autumn. I would be very satisfied if you would give me hints of all possible places which display Sami culture in Finland.

Thank you for your help!

Annora, Titisee-Neustadt

Hello!

Thank you for contacting us, I really think I can help you get started. I hope that you are not only going to explore Finlands Lapland, because Sami culture isn't just inside one country. And Sami people have never really cared about if they are in Finland or Sweden, for example. But that is something you will learn for sure the moment you get to know about their culture.

In Finland Sami people mainly live in Enontekiö, Inari and Utsjoki, where you should visit. Especially Inari has a sort of museum, SIIDA, which is like a window to view the Sami peoples livinghabits and also a good place to get to know Finnish nature.

But get this; when it comes to numbers, Helsinki is the main living area nowdays. So if you want to meet up with Sami people and talk to them directly, I suggest you contact their union in there. Best way to get to know Sami people is to actually meet them; they have their own kindergardens and schools, since most parents want their children to be raised speaking sami instead of finnish or any other nordic language. I think you can visit their schools and get to know about their culture nowdays.

I hope that this was helpful!
Have a nice day!

Hanna Isokorpi

Muonio, osa 2 | Heavy breathing

Harjoittelua enää muutama päivä jäljellä. Alkaa pikkuhiljaa kyllä puhalluttaa ja voisin vähän katsoa taaksepäin, että mitä tässä tulikaan tehtyä. Summa summarum, olen ollut koskessa, keittämässä kahvia, ajanut autolla, auttanut siivoojia (BTW se sänkyjen petaaminen sujuu jo aika ärhäkkää tahtia), tarjoillut, ollut vastaanotossa ja mitä kaikkea muuta. Niin, ja tehnyt sitä työtä, mikä on minusta hyvin kaukana tänä päivänä; istunut tuntitolkulla koneella. Unohtanut kellon ja tehnyt oikeasti työtä niin, että voin sanoa olevan todella tyytyväinen työtulokseeni.

Tosin totesinkin, että hyväksyn nöyrästi kohtaloni jos en revi pelkkiä kolmosia; olen jo yläasteella ymmärtänyt, etteivät arvosanat kerro kaikkea. Se ei kerro, miten paljon hikeä, verta ja kyyneleitä on vuodatettu. Se ei kerro sitä, miltä kaikki on tuntunut ja miten vaikealta jokin asia voi itsestä tuntua. Olen siis tyytyväinen omaan työhöni; eihän kukaan muu välttämättä näe miten paljon kamppailen tai uhraan omaa fyysistä ja psyykkistä minääni. Tein parhaani, niin kuin tähänkin asti ja olen kehittynyt jälleen ihmisenä uuteen suuntaan.

Olen todella tyytyväinen koko harjoitteluun. Olen saanut kokea ja kuulla ja oppia asioita mahtavalta työtiimiltä ja päässyt näkemään ammattilaisia isoilla kirjaimilla ja luonteilla, sydämellä ja taidolla. Olen aiemmin todennut, että parhaat oppaat näkevät maailman tuhansien asiakkaisen silmin. Laajennetaanpa sitäkin käsitettä; parhaat asiakaspalvelutöitä tekevät osaavat katsoa tuhansin silmin, kuulla monia eri kieliä ja voittaa haasteellisiakin vaikeuksia iästä, sukupuolesta ja synnyinmaasta välittämättä.

Erityisesti jos joku minun kanssa nyt kesällä työskennellyt lukee tätä, olette aivan mahtavia ja minä arvostan teitä erittäin suuresti. En ole kertaakaan nähnyt teidän kohtelevan toisia huonosti, en ole kertaakaan nähnyt epäammattimaisuutta. Te olette täyttä kultaa varpaista hiuksiin asti. Ja teidän työnne on hyvin tärkeää, vaikkei se välillä siltä tuntuisikaan. Olen todella onnekas jos saan jatkossakin työskennellä teidänkaltaistenne ihmisten kanssa ja vannon, että tulen aina kehumaan ja arvostamaan teitä kaikkia.

Huh. Kohta olisi kotiinlähdön aika. Huomenna rakkaat vanhempani saapuvat tänne morjenstamaan ja tutustumaan Harrinivaan. Olen niin onnellinen, sillä nyt he näkevät tämän uskomattoman satumaisen paikan ja nämä upeat työtoverini.

Huomenna on ensimmäinen arviointi (kääk) ja torstaina toinen. Toivottavasti se minun parhaani on myös merkinnyt heille jotain.

Loppuun vielä pakollisia kuvia. Koska ilman todisteita mitään ei ole tapahtunut…

Etsi kuvasta poro; koska kaikkien pitää tankata!

Melkkareitit talvella... Muy bien!

Ei ollu kyl hiihtäjiä paikalla...

Pyydä tavallinen kola; saa tällainen hirvitys eteen. Pisimmän korren vedin kyllä, äijällähän on tikku silmässä! Olikohan tämä(kin) jotain vihjailua...

Vika lentokenttätransferi, opasta odotellessa!

Muonio, osa 2 | Heinäkuun puolella

Niin se aika vaan kuluu. Alkaa olla asiat sellaisella mallilla, että itseä melkein pelottaa miten pitkä matka on kuljettu vuodessa. Odotan innolla omaa kesälomaani, mutta sitä ennen pitäisi sanoa Muoniolle heihei taas joksikin aikaa. Pelottavaa tämä tällainen, mutta pitäähän sitä joskus lähteä eteläänkin.

Jahas, mitä sitä ollaankaan tehty? Olen ollut nyt parikin kertaa mukana koskenlaskussa ja selkä kyllä muistuttaa, että ei ole melonut hetkeen. Ei nyt ihan kunnon päälle vielä käynyt, mutta lihakset tykkäävät vetää jumiin.

Olen myös auttanut siivoojia. Ja olen ollut tuotteistamisen kanssa ahkera tyttö, eli päätä saa taputtaa ainakin sillä lailla kuvainnollisesti. Ja kohta pääsen (varmaan torstaina) tekemään respahommia, jahka autan ensin Jeriksellä ryhmän kanssa ja keskiviikkona teen tarjoiluvuoron. Eli ei se tekeminen näytä ihan vielä loppuvan kesken kuitenkaan.

Täällä ollessa olen havainnut selkeitä eroja etelään verrattuna. Lappalaiset elävät selkeästi kiireettömämpää elämää ja osaavat pysähtyä miettimään ennen kuin tekevät. Ainakin noin niinkuin yleispätevästi sanottuna. Lisäksi kaikki kalastavat. Kyllä, aibvan kaikki.

Suurin osa on kesällä työttämänä tai vähän työllistettynä, mikä antaa heille mahdollisuuden soutaa lohta. Se on isoin juttu mitä täällä tapahtuu, aioastaan rauhoituksen ajan he malttavat pysyä poissa vedestä. Hotellikin myy kalastuslupia jotka oikeasti menevät kaupaksi. Eli aika kalanhajuista meininkiä.

Ja sitten se sääsket ja mäkäräiset. Hyi kamala. Etelässä olevat pikkuitikat eivät vedä missään mielessäkään vertoja näille janoisille vampyyreille, jotka eivät kauheasti katso ketä purevat, mihin purevat tai milloin purevat. Nimimerkillä nilkat syöty, niska syöty, kädet, reidet, pohkeet, you name it! Itse yritin sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman mitään myrkkyjä, mutta päädyin sitten lopulta ostamaan pikiöljyä. Se on mielestäni tehokkaampi kuin Off-sumutteet.

Pikiöljyn hauska puoli on tosin siinä, että se pitää kaikki poissa; itikat, ihmiset, eläimet... Eli se kairkoittaa ihan kaikki. Vahva terven tuoksu voi aiheuttaa pientä huippausta tottumattomaan nenään. Jos on ikinä ollut juuri tervetulla sillalla, se tuoksu ei ole mitään pikiöljyyn verrattuna. Tosin; voimakkaalta tuoksuvana saa olla aika omissa oloissaan kaikilta.

Eipä siinä, eiköhän tuossa ole tekstiä ihan riittämiin.

Pubi <3

Tilaa on... vai onko?

Muonio, osa 2 | Karuselli pyörii ympäri, ympäri...

Huijui. Onpa taas ollut aika hyppimistä ja pomppimista tämäkin tällainen. Taas on vierähtänyt melkein viikko edellisestä päivityksestä, ehkä olisi hyvä aika rustailla kuulumisia.

Eli. Respajutut on nyt jäänyt vähän taka-alalle, tosin jotain pikkuhommia olen heillekin tehnyt. Mm. lievää tietoteknistä apua olen osannut antaa aika-ajoin, minun ikäpolveni kun osaa ihan näppärästi koneiden käyttöä (tosin ne hienosäätöjutut jätän kyllä muille). Ja nahkatakkinen tyttö on heittänyt rotsin sivuun ja kunnon ulkotakin kehiin, sillä koskenlaskijoita on riittänyt. Lisäksi olen ottanut tuon varustevaraston haltuun ja järjestellyt ja siivoillut sen vähän siedettävämmäksi. Uusi lempinimi on Hanneli. Älkää kysykö miksi, tietäjät tietää.

Voisin siis jopa kahuskella, että keitän parhaat nokipannukahvit. Tai ainakin se laatu alkaa tasaantua aika hyvin. Lisäksi nuotion sytyttäminen sujuu koko ajan paremmin. Minusta tuntuu, että olen noesta musta jatkuvasti, vaikka vitivalkea albiino olen edeleenkin.

Olen myös päässyt välissä Torassieppiin ja tulevana maanantaina ja tiistaina moottori vie Jerikselle avustamaan. Nyt tosin pitäisi ottaa enemmän haltuun sitä respaa tämän kuun aikana. Eli en kuitenkaan ole pysynyt vain täällä Harrinivassa. Ja ai että, miltä se tuntuikaan matkata Torassieppiin.

Tuotteistamista on kanssa tehty aika kohinalla eteenpäin. Kokousasiakkaiden pakettihommat on aika lailla viimeisiä silauksia vaille valmiina, eli ehkäpä käteni jälki näkyy täällä myynnissäkin! Jännittävä ajatus, joskin itse tykkään kuitenkin himpun verran enemmän siitä toteutuspuolella hyppimisestä.

Ja nyt sen uutisen voi varmaan tännekin julkaista. Palaan takaisin Muonioon syksyllä. Sain kuin sainkin sen oppisopimuspaikan niinkuin ihan aikuisten oikeasti. Olen aivan täpinöissäni ja riemuissani. Minusta tulee ihan oikea poika! Eikun siis eräopas. Eräopas. Eräjorma.

Se on tietyllä tapaa looginen kehitys minulle, kun muistelen millainen olen ollut lapsena ja miten olen haikaillut silloin jo lappiin, kiitos naapurintytön. Se kaikki vain meni hetkeksi pinnan alle niinkutsutussa siviilisaatiosa asuessa lähempänä kaupunkia. Voit ottaa suomalaisen pois metsästä mutta et metsää suomalaisesta. kai se on jokin ikivahna vaisto, kaipuu metsään. Tai sitten se olen vain minä. Oli miten oli, näihin oman maailmani ympäriinsäkääntäneiden asioiden kertomiseen jätän tämän tekstin. Nähdään sit syssymmällä.

Juhannuskokko á la Pietikäiset, muutama minuutti sytyttämisen jälkeen!

Muonio, osa 2 | Fire burning in you

Hupsista! En ole edes tajunnut kuinka kauan siitä on, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Yritän parhaani mukaan muistaa kaiken mitä välissä on tapahtunut.

Viimeviikon alkupuoli meni aika hitaasti, minun piti aika paljon hakemalla hakea itselleni hommia. Siitä kesä eroaa parhaiten talveen verrattuna; täällä on huomattavasti vähemmän tekemistä. Onnistuin kuitenkin jossain määrin ja mitä lähemmäs viikonloppua ja tapahtumaa nimeltä Kultainen Mela päästiin, sitä enemmän hommia napsahteli minunkin suuntaani. Laitoin myös viimeviikolla tuotteistamishommia eteenpäin ja olen oikein ylpeä asioista, joita olen saanut kasaan. Tain kaksi raakiletta viikko-ohjelmista, toinen viikonloppu-kokoustajille ja toinen kuuroille. Tällä viikolla, oikeastaan tänään niitä pitäisi käydä läpi ja katsoa mitä voi parantaa ja kehitellä eteenpäin.

Ja sitten se Kultainen Mela. Tapahtumapäivä oli lauantai ja minun kahdallani hommaa riitti aamusta iltaan. Piti laittaa lauttoja täyteen ilmaa, jakaa varusteita, auttaa jotenkin jokaisen kilpailunosan (sprintti, head-to-head, slalom ja maraton) aikana. Tosin viimeinen jäi minun osaltani, sillä menin edeltä Harrinivaan laittamaan palkinnot tarjottimille ja valmistautumaan kodassa tapahtunutta illallista varten. Kodassa menikin sitten koko loppuilta, jonka jälkeen kysyin vielä josko pubin puolella olisi tarvittu apua. Kotaan loppui päiväni kuitenkin ja tein aamulla palkallisen vuoron tarjoilemassa, joten aikainen nukkumaanmenokaan ei varsinaisesti haitannut.

Nyt olen tämän viikon harjoitellut respanhommia, ja opettajille terkkuja, sillä se Hotellinxin käytön harjoittelu on kantanut hedelmää! On joitain muistijälkiä edelleen päässä, ja asiakkaiden check in ja out onnistuu ihan hyvin, välillä tosin varmistelen asiaoita aika paljonkin. Mutta hommat sujuvat täällä aika mallikkaastikin, vaikka itse sanonkin.

Lisäksi minulle on kerrottu Duolingo-nimisestä sivustosta/sovelluksesta, jonka avulla voi oppia uusia kieliä. Itse olen pitkään harmitellut min Svenska inte bra, joten nyt on laitettu käyntiin hevoskuuri kyseistä kieltä. Vielä en osaa sanoa, onko siitä minulle hyötyä, mutta Duolingo on fiksu paikka kokeilla. Ja mikä parasta, koko juttu on ilmainen!

Mutta se niistä. Tänään menen rantaanousupaikalle keittämään kahvia ja valmistaudun henkisesti ottamaan palautetta vastaan tuotteistamisia ajatellen.

Ja sitten takaisin töihin. Loppuun vielä muutama kuva Kultaisesta Melasta.

Sprintin lähtöjä

Head-to-headin järjestystä huudellaan

Head-to-head

Slalom alkamassa

Slalomin lähtöjä

Muonio, osa 2 | Beneath the surface

Huhhuh, en oikein tiedä mistä aloittaa. Koko kulunut viikko on ollut antoisa, raskas ja hyvin vetinen. Fiksuinta olisi varmaan yrittää pysyä jonkin sorttisessa aikajärjestyksessä, mutta voin uskoa että pieniä aikahyppyjä tulee kuitenkin.

Eli aloitin sunnuntaina kipparikurssin, jonka tavoitteena on saada porukkaa kykenemään hallitsemaan max 12 henkilön (miehistö mukaan lukien) kumipaatteja, joilla harrastetaan siis koskenlaskua. Meillä kun on täällä mieletön reitti sisältäen vaikeusasteeseen neljä koskia. Asteikkohan menee siis 1-5 ja viimeisenä luokka X, minkä laskemisessa kukaan ei säily kuivana eikä uimista voi välttää. Tuo meidän pätkä on vielä laskettavissa suhteellisen pienillä roiskeilla. Kuuden kilometrin matkalta löytyy ensimmäisenä Pahtonen, Saarikoski, ylempi ja alempi Äijäkoski. Lisäksi lopussa on stopparimöyhy, joka kantaa nimeä Märkäkorva (saa tulla itse ottamaan selvää, miksi).

Tutustuin viikon aikana aivan mahtavaan ryhmään, Lumon 2015-2016 erä- ja luonto-oppaisiin. Meillä oli hauskaa reitillä, jota laskettiin minimissään kolme kertaa päivässä. Parhaimpina päivinä olimme vedessä viiden laskun verran! Eli kyllä tuli tehtyä. Sen verran vielä sanon, että hyväksyttävään kipparitutkintoon kuuluu siis kirjallinen koe, näyttölasku, mallioppitunti (asiakkaiden ohjeistus ym.), uimakoe ja aikarajallinen kääntökoe. EA2-tason ensiapukoulutus pakollinen, sillä hypotermia, tajuttomuus ja paniikkikohtaukset ovat vähän niin kuin osa tätä alaa. Lisäksi pieniä kolhuja, murtumia, venähdyksiä ja raapaisuja tulee, halusit tai et. Samoin rakkoja, paljon paljon rakkoja!

Itse jätin kipparointitutkinnon suorittamatta, mutta ehkä sitten joskus. En oikein luota siihen että pystyisin ohjaamaan saati melomaan yksin lauttaa, paitsi sitten ehkä joskus. Harjoittelimme reitin melkein joka nurkkaa myöten ja kävimme koskessa uimassa, ihan hyppäämässäkin Äiijäkiveltä, tajuttoman pelastamista ja muutenkin lauttaan nostoa ja pelastusta. Harjoittelimme lättyvedessä lautankääntöä ilman aikaa ja ajan kanssa ja kävimme pikku purossa harjoittelemassa uintia. Harva välttyi vammoilta, sain itsekin osumaa kylkeen; loikkasin suoraan lonkka edellä kiveen. Auts, mutta homma loppuun.

Hauskimpia hetkiä oli ehkä tajuttoman pelastus. Se vaati jokseenkin paljon, ensinnäkin miesmääräisesti sekä –voimallisesti. Koko viikko oli kyllä aivan ihana, en jaksa uskoa miten mahtavaa täällä on taas olla. Sain ensimmäiset pyykitkin pestyä ja huoneessani on jälleen tyylikäs naru katonrajassa-kuivatussysteemi. Välillä hämmennyn itsekin miten nero osaan olla!

Haluan vielä kuvailla tätä hassua aikaa, kun aurinko ei laske. Tälläkin hetkellä on fiilis, että kello on kolme päivällä, sen verran korkealla tuo kellertävä pallo on. Tänään on ollut etenkin kaunis ja hyvin lämmin päivä! Koko viikko on ollut aika ailahteleva (SUOMI!!), alkuviikosta kaunista keliä. Sitten viileni, tuli oikein luntakin ja tuuli sai voimalla sähköjä räpsimään. Sitten eilen näimme pienen pilkahduksen aurinkoa ja tänään on tosiaan ollut kunnon 20-asteinen hellepäivä.

Jos joku teistä ihanista ryhmäläisistä ja meidän mielettömistä ohjaajista sattuu ikinä lukemaan tätä, kiitos tästä viikosta. Minulla oli ainakin aivan järkyttävän hauskaa teidän kaikkien kanssa, otitte meidät kaksi vähän ulkopuolista kivasti porukkaan mukaan ja teidän kanssa oli mukava vertailla koulutuksia ja vaikka mitä.

Mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Melkein-kippari kiittää, kuittaa ja jatkaa taas kohta.

Tukka hyvin, kaikki hyvin! P.S, ei jännitä yhtään...

Yritys numero tuhat; tällä massalla on hyvin vaikeaa kaataa lautta!

Jaksaa jaksaa!

"Huh."

UIMAAN!!

Muonio, osa 2 | Sail away!

Lykätäänpä vielä hetki sen etätehtävän tekoa (heh). Sain perjantaina selville, mitä pääni menoksi olikaan suunniteltu. Ja voi että miten sekä riemuissani että kauhuissani osaankaan olla samaan aikaan. Minä ihan vain vitsailin, kun sanoin, että minusta tulee Muonion paras koskenlaskija...

Eli kipparikurssi alkoi. Se järjestetään Lumon erä- ja luonto-opas opiskelijoille ja kun kerran täällä olen, niin tästä alkoikin viikon mittainen harjoittelu kippariksi. Kippari on koskenlaskun the big boss, niinkuin opas noin ylipäätään on, itse tosin miellän tämän haastavammaksi kuin esim. kelkkailun. Mutta tästä tämä lähtee!

Tänään oli tosiaan lähinnä sellainen teoriapäivä eli helppoa (joskin toivotaan että teoria pysyy päässä). Mutta koska tämän talon tapoihin kuuluu asioiden oppiminen tekemällä, olemme huomenna koko päivän veden äärellä, jotta siitä muodostuisi edes jossain määrin rutiinia (apua). Huomenna olisi tarkoitus siis pysyä kuitenkin kuivana, mutta ylihuomenna vesileikeissä olisi tarkoitus nimen omaan päätyä veden varaan ja katsoa miten ne ohjat otetaan haltuun kun kaikki ajelehtivat ties minne.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ihan Jounin itsensä koulittavana, joten toivottavasti jos mokaan, mokaan huolella ja saan tilanteen itse korjattua. Lisäksi tästä on siinä mielessä hyötyä, että voin halutessani oikeasti suorittaa kipparikortin ja mikä tärkeämpää, tutustun tuotteeseen jota pitäisi myydä. Aika metkalla tavalla vieläpä, jos saan kommentoida!

Näihin jännitystärinöihin jätän tämän tekstin. Aika lyhyt mutta ytimekäs pikku update kauhufiiliksistä, jotka möyrivät mielessä innostuksen kanssa. Katsellaan sitten viikon päästä, miltä tuntuu.

Paluu Muonioon

Nyt on heräilty uuteen päivään.

Saavuin eilen päiväsaikaan ihan pää vähän pyörällä. En oikein osaa kuvailla miten riemuissani olin jo Rovaniemelle saavuttuani saati sitten miten mahtavalta tuntui Kittilän kohdalla. Tutut maisemat näyttivät silti vähän hassuilta ilman lumikasoja, mutta tunnistin ne silti yllättävän helposti.

Tapasin eilen myös tuttuja ihmisiä ja vaihdoin kuulumisia, vaikka suurin osa talven työntekijöistä onkin joko lomalla tai muissa hommissa nyt kesän ajan. Pääsi eilen hommiakin tekemään; haravoin pihaa ja maalasin aitaa. Kävin myös mukana katsomassa miten sanan saa lämpiämään ja perus käyttöohjeet.

Nyt olisi siis tarkoitus suorittaa kaksi näyttöä, majoituspalvelut ja tuotteistaminen. Eli respahommia ja tietokoneen äärellä hyörimistä. Tänään aloitan tuotteistamista, eli ihan ensimmäisenä nettisivut auki ja tutustuminen viikko-ohjelmiin. Niiden pohjalta lähden sitten rakentamaan pakettia, näillä näkymin enemmän kokous- ja viikonloppuasiakkaille.

Respaan menen tässä sitten joku päivä (ei olla vielä mietitty sen tarkemmin) mutta olen kuulemma tervetullut jos minulla ei muita hommia ole.

Ja koska on suomalaista puhua säästä, niin eilen oli hyvin lämmin ja kesäinen ilma, oikein miellyttävä. tänään on aika tuulista ja pilvistä, josko sitä vettä nyt sitten tulisi. Vähän kylmempi (ulkona ollessa takki on kiva) kuin eilen.

Muonio, osa 2 | Back for more

Okei. Päätin sysätä etätehtävää pidemmäksi, joskin juna on kyllä yksi suosikkipaikoistani joko lukea tai kirjoittaa musiikin tahtiin. Matkustaminen on yleensäkin mukavaa, istun siis matkalla takaisin Muonioon. Pääsin sinne vielä toisen harjoittelun ajaksi ja olen riemuissani; en ole ikinä ollut Lapissa kesällä. Tässä tahmanäppeineni kirjoitan siis mitä matkalla on jo nyt tapahtunut (äiti lähetä rahaa).

Elikkä. Matkan alkuhärdelleihin (minulle) kuuluu päätäntä numero yksi; kissa mukaan vai kissa hoitoon. Tähän liittyy hirveä härdelli noin muutenkin, sillä ykkösvaihtoehtoni olisi ollut mennä autolla, jolloin on helpompaa kissan kanssa (hiekkalaatikko käytössä, taukoja oman ja eläimen kestämisen mukaan). Lyhyestä virsi kaunis; siskoni rakkaani lupautui auttamaan ja näin ollen istun yksin, syli tyhjänä. Viimeksi tuntui hyvin pahalta jättää kissa, mutta olen keksinyt että pystyn paneutumaan töihin paremmin ja mahdollisesti kellon ympäri. Tosin kissaa on silti aina ikävä, kun istahtaa ja on yksinäistä.

Seuraava härdelli alkoi juna-asemalla. Isäni kaasuttaessa jo pakoon, jäin jumiin lipunoston kanssa. Ilmeisesti juna on teoriassa täynnä, joten peltikasa ei suostunut myymään minulle lippua (eikä suostunut muuten nettikään. Onneksi Elektron toimi konnarin laitteen kanssa, maksu meni läpi ja istun ihan oikealla paikalla (kai). Eikä tarvinnut edes irvistellä!

Nyt olen jo ohi Tampereen ja Ylöjärvikin taisi hujahtaa taakse. Aika nopeaa tämäkin väli menee, ennen kaksi tuntiakin autolla teki vähän pahaa (kestää, kestää, kestää ja kestää). Nyt jos matka ei kestä ainakaan kolmea tuntia, ei se ole matka eikä mikään! Olen aivan riemuissani, kannattaa oppia kuulemaan itseään niin, että osaa tehdä hommia joista tykkää. En tarkoita, että ei-niin-mieluista hommat olisivat huonompia, mutta pitkällä juoksulla on parempi tehdä mitä tykkää ja hallita kymmeniä ammatteja sen yhden karsean sijasta. Kuten moni on sanonut; Mondays don't suck, your job does.

Ainiin, ne tahmakäpälät taisi unohtua selittää: istun siis junan wanhassa vaunussa, jossa on huonon ilman takia ikkunat auki. Verhot lepattaa aika hauskasti ja äänet kuuluu todella hyvin (mitähän siitä nukkumisesta tuleekaan....). Ostin siis limonaatia, joka paljastui happopommiksi; se vähän räjähti syliin istuessani (kiitos hyllyttäjä) ja vielä hetki sitten näytin siltä, kuin olisin riemuissani epäonnistunut pidättelemään. Lisäksi sokeri on liimautunut pullon ulkopintaan (siitä tahmanäpit). Mutta näin todella tyylikkään auringonlaskun Särkänniemen yllä, eli on tämäkin matka todellakin ongelmiensa arvoinen. Jos ei muuten, niin kokemuksena.

Otsikon mukaisesti linkitän tähän oman fiiliksen mukaisen biisin (huom! Ei välttämättä sovi kaikille). Hyvää kesää itse kullekin, minätyttö kuittaan!

Viikkokooste | Petäys ja Mapetuai15 on tour

Edellisellä viikolla oli erittäinkin hauskaa. Maanantaina menimme kouluun tekemään omaa pikku videokoostettamme tästä vuodesta. Olemme saaneet aika paljon materiaalia etenkin reissusta Evolle ja ottaessamme kuvia VisitHämeenlinnalle. Video ei tosin tule julkiseen jakoon, sillä muuten pitäisi säheltää copyright-juttujen kanssa (taustamusiikki) joka ainakin vaikuttaa haasteelta.

Jatkoimme videon jälkeen koulupäivää lähtemällä tutustumaan Petäykseen ja pelaamaan minigolfia. Petäys on siis Tyrvännössä sijaitseva hotelli. Paikan hyviä ja samalla huonoja puolella on se, että se on jokseenkin kaukana kaikesta. Plussaa myös, että sinne voi tulla veneellä ja vuokrata laituripaikan, joka omalla tavallaan toimii myös hotellimajoituksena. 

Kuten kuvista on havaittavissa, keli ei ollut mikään maailman paras, mutta meillä oli ihan hauskaa siitä huolimatta.

Sitten lähdimme tiistaina aamulla kohti Helsinkiä. Vietimme pienen aamukahvihetken motarin varrella olleessa Roosa-kahvilassa. Toinen auto sai meidät kiinni (liikuimme kahdella autolla ja toinen kävi Riihimäen katutta hakemassa muutaman siellä asuvan luokkatoverin matkaan mukaan) ja jatkoimme hitaasti mutta varmasti matkaa. 

Majoituimme siis Rastilan leirintä- ja mökkialueelle. Paikka oli tosi siisti ja miellyttävä. Jatkoimme suoraan keskustaa kohden tiputettuamme tavarat mökkeihin (meillä oli varattuna kaksi mökkiä). Ensimmäinen etappi oli suunnistaa Bryggerille, jossa kävimme syömässä ja panimokierroksella. Meillä oli kuitenkin aikaa, joten otimme ryhmäkuvia ja pyörimme muuten vain Espalla.

Bryggerin jälkeen lähdimme A-junalla Espoon suuntaan (en muista pysäkkiä millä jäimme) Rush-trampoliinipuistoa kohden, jossa vietimme hauskat puolitoista tuntia hyppien, pomppien, pudottautuen ja muuten vain pöllöillen. Sekin oi hyvin hauskaa, tosin aika rankkaa. Saimme ieltäkin paljon hauskoja kuvia.

Paluumatkalla pysähdyimme Nicon kanssa Poromagia-nimisessä pelikaupassa Pasilassa, jota jatkoimme takaisin keskustaan ja löysimme osan luokkatovereista ja Eskon XXL-kaupasta, tosin pienen suunnsituksen jälkeen. Lähdimme siitä Taivaanranta-nimiseen ravintolaan, joka kuuluu Teereenpeli-yritykseen. Odotimme siellä muita, jotka menivät ensin vanhigossa Kampin luona olevaan Teereenpeli-ravintolaan. Sieltä lähdimme sitten uupuneina kaupan kautta takaisin Rastilaan.

Rastilassa pelailimme Twisteriä ja lopulta Gisa, Leena, Nico ja minä lähdimme Rastilan rantaan ottamaan kuvia. Saavuttuamme takaisin kaikki muut olivat jo nukkumassa.

Keskiviikkona pakkasimme tavarat autoihin ja lähdimme satamaan, josta lähti lautta Suomenlinnaan. Mellä oli siellä puolentoista tunnin opastettu kierros Suomenlinnan luolista ja tykeistä. Lähdimme Suomenlinnasta syömään ja siitä sitten kotia kohden. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan uuvuttava. Nimimerkki polveni ei ole vieläkään palautunut trampoliinesta. Mutta eipä se haittaa; meillä oli toella hauskaa.