Muonio, osa 2 | Heavy breathing

Harjoittelua enää muutama päivä jäljellä. Alkaa pikkuhiljaa kyllä puhalluttaa ja voisin vähän katsoa taaksepäin, että mitä tässä tulikaan tehtyä. Summa summarum, olen ollut koskessa, keittämässä kahvia, ajanut autolla, auttanut siivoojia (BTW se sänkyjen petaaminen sujuu jo aika ärhäkkää tahtia), tarjoillut, ollut vastaanotossa ja mitä kaikkea muuta. Niin, ja tehnyt sitä työtä, mikä on minusta hyvin kaukana tänä päivänä; istunut tuntitolkulla koneella. Unohtanut kellon ja tehnyt oikeasti työtä niin, että voin sanoa olevan todella tyytyväinen työtulokseeni.

Tosin totesinkin, että hyväksyn nöyrästi kohtaloni jos en revi pelkkiä kolmosia; olen jo yläasteella ymmärtänyt, etteivät arvosanat kerro kaikkea. Se ei kerro, miten paljon hikeä, verta ja kyyneleitä on vuodatettu. Se ei kerro sitä, miltä kaikki on tuntunut ja miten vaikealta jokin asia voi itsestä tuntua. Olen siis tyytyväinen omaan työhöni; eihän kukaan muu välttämättä näe miten paljon kamppailen tai uhraan omaa fyysistä ja psyykkistä minääni. Tein parhaani, niin kuin tähänkin asti ja olen kehittynyt jälleen ihmisenä uuteen suuntaan.

Olen todella tyytyväinen koko harjoitteluun. Olen saanut kokea ja kuulla ja oppia asioita mahtavalta työtiimiltä ja päässyt näkemään ammattilaisia isoilla kirjaimilla ja luonteilla, sydämellä ja taidolla. Olen aiemmin todennut, että parhaat oppaat näkevät maailman tuhansien asiakkaisen silmin. Laajennetaanpa sitäkin käsitettä; parhaat asiakaspalvelutöitä tekevät osaavat katsoa tuhansin silmin, kuulla monia eri kieliä ja voittaa haasteellisiakin vaikeuksia iästä, sukupuolesta ja synnyinmaasta välittämättä.

Erityisesti jos joku minun kanssa nyt kesällä työskennellyt lukee tätä, olette aivan mahtavia ja minä arvostan teitä erittäin suuresti. En ole kertaakaan nähnyt teidän kohtelevan toisia huonosti, en ole kertaakaan nähnyt epäammattimaisuutta. Te olette täyttä kultaa varpaista hiuksiin asti. Ja teidän työnne on hyvin tärkeää, vaikkei se välillä siltä tuntuisikaan. Olen todella onnekas jos saan jatkossakin työskennellä teidänkaltaistenne ihmisten kanssa ja vannon, että tulen aina kehumaan ja arvostamaan teitä kaikkia.

Huh. Kohta olisi kotiinlähdön aika. Huomenna rakkaat vanhempani saapuvat tänne morjenstamaan ja tutustumaan Harrinivaan. Olen niin onnellinen, sillä nyt he näkevät tämän uskomattoman satumaisen paikan ja nämä upeat työtoverini.

Huomenna on ensimmäinen arviointi (kääk) ja torstaina toinen. Toivottavasti se minun parhaani on myös merkinnyt heille jotain.

Loppuun vielä pakollisia kuvia. Koska ilman todisteita mitään ei ole tapahtunut…

Etsi kuvasta poro; koska kaikkien pitää tankata!

Melkkareitit talvella... Muy bien!

Ei ollu kyl hiihtäjiä paikalla...

Pyydä tavallinen kola; saa tällainen hirvitys eteen. Pisimmän korren vedin kyllä, äijällähän on tikku silmässä! Olikohan tämä(kin) jotain vihjailua...

Vika lentokenttätransferi, opasta odotellessa!