Okei. Päätin sysätä etätehtävää pidemmäksi, joskin juna on kyllä yksi suosikkipaikoistani joko lukea tai kirjoittaa musiikin tahtiin. Matkustaminen on yleensäkin mukavaa, istun siis matkalla takaisin Muonioon. Pääsin sinne vielä toisen harjoittelun ajaksi ja olen riemuissani; en ole ikinä ollut Lapissa kesällä. Tässä tahmanäppeineni kirjoitan siis mitä matkalla on jo nyt tapahtunut (äiti lähetä rahaa).
Elikkä. Matkan alkuhärdelleihin (minulle) kuuluu päätäntä numero yksi; kissa mukaan vai kissa hoitoon. Tähän liittyy hirveä härdelli noin muutenkin, sillä ykkösvaihtoehtoni olisi ollut mennä autolla, jolloin on helpompaa kissan kanssa (hiekkalaatikko käytössä, taukoja oman ja eläimen kestämisen mukaan). Lyhyestä virsi kaunis; siskoni rakkaani lupautui auttamaan ja näin ollen istun yksin, syli tyhjänä. Viimeksi tuntui hyvin pahalta jättää kissa, mutta olen keksinyt että pystyn paneutumaan töihin paremmin ja mahdollisesti kellon ympäri. Tosin kissaa on silti aina ikävä, kun istahtaa ja on yksinäistä.
Seuraava härdelli alkoi juna-asemalla. Isäni kaasuttaessa jo pakoon, jäin jumiin lipunoston kanssa. Ilmeisesti juna on teoriassa täynnä, joten peltikasa ei suostunut myymään minulle lippua (eikä suostunut muuten nettikään. Onneksi Elektron toimi konnarin laitteen kanssa, maksu meni läpi ja istun ihan oikealla paikalla (kai). Eikä tarvinnut edes irvistellä!
Nyt olen jo ohi Tampereen ja Ylöjärvikin taisi hujahtaa taakse. Aika nopeaa tämäkin väli menee, ennen kaksi tuntiakin autolla teki vähän pahaa (kestää, kestää, kestää ja kestää). Nyt jos matka ei kestä ainakaan kolmea tuntia, ei se ole matka eikä mikään! Olen aivan riemuissani, kannattaa oppia kuulemaan itseään niin, että osaa tehdä hommia joista tykkää. En tarkoita, että ei-niin-mieluista hommat olisivat huonompia, mutta pitkällä juoksulla on parempi tehdä mitä tykkää ja hallita kymmeniä ammatteja sen yhden karsean sijasta. Kuten moni on sanonut; Mondays don't suck, your job does.
Ainiin, ne tahmakäpälät taisi unohtua selittää: istun siis junan wanhassa vaunussa, jossa on huonon ilman takia ikkunat auki. Verhot lepattaa aika hauskasti ja äänet kuuluu todella hyvin (mitähän siitä nukkumisesta tuleekaan....). Ostin siis limonaatia, joka paljastui happopommiksi; se vähän räjähti syliin istuessani (kiitos hyllyttäjä) ja vielä hetki sitten näytin siltä, kuin olisin riemuissani epäonnistunut pidättelemään. Lisäksi sokeri on liimautunut pullon ulkopintaan (siitä tahmanäpit). Mutta näin todella tyylikkään auringonlaskun Särkänniemen yllä, eli on tämäkin matka todellakin ongelmiensa arvoinen. Jos ei muuten, niin kokemuksena.
Otsikon mukaisesti linkitän tähän oman fiiliksen mukaisen biisin (huom! Ei välttämättä sovi kaikille). Hyvää kesää itse kullekin, minätyttö kuittaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti