Lykätäänpä vielä hetki sen etätehtävän tekoa (heh). Sain perjantaina selville, mitä pääni menoksi olikaan suunniteltu. Ja voi että miten sekä riemuissani että kauhuissani osaankaan olla samaan aikaan. Minä ihan vain vitsailin, kun sanoin, että minusta tulee Muonion paras koskenlaskija...
Eli kipparikurssi alkoi. Se järjestetään Lumon erä- ja luonto-opas opiskelijoille ja kun kerran täällä olen, niin tästä alkoikin viikon mittainen harjoittelu kippariksi. Kippari on koskenlaskun the big boss, niinkuin opas noin ylipäätään on, itse tosin miellän tämän haastavammaksi kuin esim. kelkkailun. Mutta tästä tämä lähtee!
Tänään oli tosiaan lähinnä sellainen teoriapäivä eli helppoa (joskin toivotaan että teoria pysyy päässä). Mutta koska tämän talon tapoihin kuuluu asioiden oppiminen tekemällä, olemme huomenna koko päivän veden äärellä, jotta siitä muodostuisi edes jossain määrin rutiinia (apua). Huomenna olisi tarkoitus siis pysyä kuitenkin kuivana, mutta ylihuomenna vesileikeissä olisi tarkoitus nimen omaan päätyä veden varaan ja katsoa miten ne ohjat otetaan haltuun kun kaikki ajelehtivat ties minne.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ihan Jounin itsensä koulittavana, joten toivottavasti jos mokaan, mokaan huolella ja saan tilanteen itse korjattua. Lisäksi tästä on siinä mielessä hyötyä, että voin halutessani oikeasti suorittaa kipparikortin ja mikä tärkeämpää, tutustun tuotteeseen jota pitäisi myydä. Aika metkalla tavalla vieläpä, jos saan kommentoida!
Näihin jännitystärinöihin jätän tämän tekstin. Aika lyhyt mutta ytimekäs pikku update kauhufiiliksistä, jotka möyrivät mielessä innostuksen kanssa. Katsellaan sitten viikon päästä, miltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti