Eli aloitin sunnuntaina kipparikurssin, jonka tavoitteena on saada porukkaa kykenemään hallitsemaan max 12 henkilön (miehistö mukaan lukien) kumipaatteja, joilla harrastetaan siis koskenlaskua. Meillä kun on täällä mieletön reitti sisältäen vaikeusasteeseen neljä koskia. Asteikkohan menee siis 1-5 ja viimeisenä luokka X, minkä laskemisessa kukaan ei säily kuivana eikä uimista voi välttää. Tuo meidän pätkä on vielä laskettavissa suhteellisen pienillä roiskeilla. Kuuden kilometrin matkalta löytyy ensimmäisenä Pahtonen, Saarikoski, ylempi ja alempi Äijäkoski. Lisäksi lopussa on stopparimöyhy, joka kantaa nimeä Märkäkorva (saa tulla itse ottamaan selvää, miksi).
Tutustuin viikon aikana aivan mahtavaan ryhmään, Lumon 2015-2016 erä- ja luonto-oppaisiin. Meillä oli hauskaa reitillä, jota laskettiin minimissään kolme kertaa päivässä. Parhaimpina päivinä olimme vedessä viiden laskun verran! Eli kyllä tuli tehtyä. Sen verran vielä sanon, että hyväksyttävään kipparitutkintoon kuuluu siis kirjallinen koe, näyttölasku, mallioppitunti (asiakkaiden ohjeistus ym.), uimakoe ja aikarajallinen kääntökoe. EA2-tason ensiapukoulutus pakollinen, sillä hypotermia, tajuttomuus ja paniikkikohtaukset ovat vähän niin kuin osa tätä alaa. Lisäksi pieniä kolhuja, murtumia, venähdyksiä ja raapaisuja tulee, halusit tai et. Samoin rakkoja, paljon paljon rakkoja!
Itse jätin kipparointitutkinnon suorittamatta, mutta ehkä sitten joskus. En oikein luota siihen että pystyisin ohjaamaan saati melomaan yksin lauttaa, paitsi sitten ehkä joskus. Harjoittelimme reitin melkein joka nurkkaa myöten ja kävimme koskessa uimassa, ihan hyppäämässäkin Äiijäkiveltä, tajuttoman pelastamista ja muutenkin lauttaan nostoa ja pelastusta. Harjoittelimme lättyvedessä lautankääntöä ilman aikaa ja ajan kanssa ja kävimme pikku purossa harjoittelemassa uintia. Harva välttyi vammoilta, sain itsekin osumaa kylkeen; loikkasin suoraan lonkka edellä kiveen. Auts, mutta homma loppuun.
Hauskimpia hetkiä oli ehkä tajuttoman pelastus. Se vaati jokseenkin paljon, ensinnäkin miesmääräisesti sekä –voimallisesti. Koko viikko oli kyllä aivan ihana, en jaksa uskoa miten mahtavaa täällä on taas olla. Sain ensimmäiset pyykitkin pestyä ja huoneessani on jälleen tyylikäs naru katonrajassa-kuivatussysteemi. Välillä hämmennyn itsekin miten nero osaan olla!
Haluan vielä kuvailla tätä hassua aikaa, kun aurinko ei laske. Tälläkin hetkellä on fiilis, että kello on kolme päivällä, sen verran korkealla tuo kellertävä pallo on. Tänään on ollut etenkin kaunis ja hyvin lämmin päivä! Koko viikko on ollut aika ailahteleva (SUOMI!!), alkuviikosta kaunista keliä. Sitten viileni, tuli oikein luntakin ja tuuli sai voimalla sähköjä räpsimään. Sitten eilen näimme pienen pilkahduksen aurinkoa ja tänään on tosiaan ollut kunnon 20-asteinen hellepäivä.
Jos joku teistä ihanista ryhmäläisistä ja meidän mielettömistä ohjaajista sattuu ikinä lukemaan tätä, kiitos tästä viikosta. Minulla oli ainakin aivan järkyttävän hauskaa teidän kaikkien kanssa, otitte meidät kaksi vähän ulkopuolista kivasti porukkaan mukaan ja teidän kanssa oli mukava vertailla koulutuksia ja vaikka mitä.
Mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Melkein-kippari kiittää, kuittaa ja jatkaa taas kohta.
 |
| Tukka hyvin, kaikki hyvin! P.S, ei jännitä yhtään... |
 |
| Yritys numero tuhat; tällä massalla on hyvin vaikeaa kaataa lautta! |
 |
| Jaksaa jaksaa! |
 |
| "Huh." |
 |
| UIMAAN!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti