keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Muonio | Neljä yhdeksäsosaa

Paljon on taas mahtunut viime päiviin. Mitähän kaikkea sitä kertoisikaan.

Meillä on nyt toinenkin harjoittelija Torassiepissä, joten omalla tavallaan minullakin on ollut aika rentoa hommaa. Sunnuntai oli ensimmäinen kokonainen vapaapäivä, se varmaan kertoo jotain tästä työharjoittelusta... Hups!

Olen ajanut aika paljon Hiace-takavetoautoa, jopa niin paljon, etten ole hetkeen saanut sitä jumiin hankeenkaan (koputan puuta). Siinä tulee jutusteltua asiakkaiden kanssa ja heitettyä huonoja vitsejä suuntaan jos toiseen. Minulla on teille niin paljon kerrottavaa sitten kasvotusten!

On vaikea yrittää kuvailla tunnetta, mikä syntyy, kun näkee rakkaat naapurit aamuisin. Siellä lumessa, jatkuvasti tuijottaen ne syövät tai makaavat. Tosin sillä tavalla olen tavoilleni uskollinen, etten tiedä heidän nimiään. Puhe on siis tottakai suloisista poroveijareista, jotka kuuluvat porotilan asukaskuntaan. Täällä on siis myös museo, joka tarkoittaa, että meidän ikkunan taakse saattaa vieraat henkilöt tulla kurkkimaan ja ihmettelemään. Ei tonttuja sentään.

Olen myös päässyt esittelemään Aurora Domeja ja Igluja asiakkaille onnistuneesti. Eli vähän erilaista opashommaa, mutta kuitenkin. Pääsin myös huristelemaan moottorikelkalla.

Olin ensimmäisellä Northern lights-moottorikelkkasafarilla peränpitäjänä. Yksi asiakas jäi jumiin syvään lumeen (hyppäsin itse alas kelkan päältä, upposin vyötäröön asti). Selvittiin säikähdyksellä, asiakas vain kelkan päälle ja kaasua! Kelkoilla kun ei auta pysähtyä syvään lumeen, ellei halua sukeltaa lumeen. Sählinkiin vaikutti myös se, että opas hukkasi reitin ja jouduimme hetken ihmettelemään kummastelemaan.

Mutta eipä se hidastanut, saati haitannut ja vaikeuksien kautta voittoon pääseminen tuntuu hyvältä. Syvässä lumessa meneminen on muutenkin aika mukavaa, kunhan muistaa olla pysähtymättä. Lumi pöllyten, moottorin tuoksussa on hienoa hurmaa ja vapautta, kun ei ole valmista reittiä saati tietä. Lisäksi siitä saa sellaisen hallinnan hurmion, kun muutaman kilon itseäsi painavampi vekotin liikkuu pienestäkin liikahduksesta haluamaasi suuntaan.

Lappi + 100, etelä neutraali 0!

Pääsin tänään Pallakselle (jälleen), sytytin elämäni kolmannen tulen ja... Niin. Lämmitettiin ruokaa, juteltiin ja lähdettiin luontokeskukselle, jossa näimme videon Lapin luonnosta. Oma nilkkani ei tänään jostain syystä sopinut lumikenkiin, mutta onni onnettomuudessa; oppaan lumikenkä oli rikki, joten oli minusta jotenkuten hyötyä (ehkä).

Eniviikolla viivyn vielä Torassiepissä, joka on kyllä varastanut sydämeni. Viisi viikkoa jäljellä (vaikka sata olisi mukavempi).

Kahvia ja bullaa <3

Iglu-bags, check!

Kodassa tarkenee :D

Tulitikkutyttö vauhdissa, osa kolme! 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Muonio | Työharjoittelupaikkana Harriniva Hotels & Safaris



Esko tilasi minulta esittelyn Harriniva Hotels & Safaris-yrityksestä harjoittelijan näkökulmasta. Tarkoitukseni on siis kertoa pähkinänkuorta isommassa skaalassa, minkälaisia eri asioita harjoittelijat voivat päästä tekemään täällä. Toki oma näkökulmani rajoittuu safareihin, mutta täältä löytyy tekemistä myös ravintola-, tarjoilu-, siivous-, hotelli- ja mekaanikkopuolelta, näin niinkuin esimerkiksi heitettynä. Eli monipuolinen kattaus, kerrassaan!

Ajattelin jaotella nämä hommat aktiivitteetikohtaisesti. Itse olen hyvä esimerkki hyppivästä harjoittelijasta; minut varastettiin Harrinivasta Torassieppiin, jossa olen nyt ollut suurimman osan harjoittelustani.

Aina on hyvä pitää myös mielessä, että mitä aktiivisemmin kyselee ja on valmis tekemään hommia, sitä herkemmin nakki napsahtaa kohdalle.






Moottorikelkkasafareille pääsee vähintään mopokortin omaava, yli 16 vuotta täyttänyt harjoittelija. Jos haluaa toimia oppaana, ajokortti on pakollinen (esim. näyttöä varten). Moottorikelkkasafarit ovat lyhimmillään tunnin ja pisimmillään viisi päivää, joten reppu on hyvä olla valmiina varustettu vaihtovaatteilla.

Itse pääsin toisena päivänäni Panorama-safarille (kesto 2 h), jossa ajettiin Olokselle ja otettiin vähän kuvia, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Kolmantena harjoittelupäivänäni lähdin kahden päivän safarille, jolloin yövyimme Vuontisjärvellä sijaitsevassa mökissä. Reissun sisältöön kuului ruoan valmistus/lämmitys, tarjoilu kodassa ja aamupala. Lisäksi ajoin muonakelkkaa välillä. Kun safari jatkoi matkaa takaisin Harrinivaan, jäin toisen harjoittelijan ja talonmiehen kanssa siivoamaan ja tiskaamaan.

Moottorikelkan käsittelyä oppii myös joka päivä. Välillä pitää liikkua kohteiden välillä (Harriniva - Torassieppi - Jeris), jolloin nopeiten pääsee metsien ja järvien poikki. Lisäksi tavaroiden kuljetus kohteiden sisällä on välillä huomattavasi nopeampaa, tehokaampaa ja helpompaa kelkan kanssa.



Huskyt ovat myös pituudeltaan tunnista viiteen päivään. Itse en ole vielä päässyt koirien kanssa matkaan, mutta näen niitä päivittäin. Huskyja löytyy nelisen sataa (400!) joista 114 sijaitsee Torassiepissä. Koirat ovat erillinen osastonsa, koska niitä pitää hoitaa päivittäin ja ne tarvitsevat järkyttävän määrän liikuntaa; nämä kaverit ovat luotuja tekemään hommia kilometri/tuntitolkulla.

Eroa toverirotuun Alaskan malamuuttiin löytyy, sillä vaikka ne nallet ovat isoja korstoja, huskyt ovat nopeampia. Tosin malamuutit on tehty enemmän rankoille ja raskaille kuormille. Eli valitse koirasi tarkkaan!

Lisäksi sekä Harrinivassa että Torassiepissä on pentuja (<3!) joita saa käydä katsomassa. Nämä ovat ihmisen kavereita ja fiksuja veijareita.



Hiihtämään pääsee melkein päivittäin! Maastot ovat upeita ja hyvin suosittuja myös paikallisten keskuudessa. Se on myös aika hauskaa, sillä useimmat asiakkaista eivät ole koskaan hiihtäneet. Kerran jos toisenkin joku päätyy ahterilleen maahan, mutta ylös noustaan joka kerta. Hiihtoa on yleensä kahdesta tunnista neljään tuntiin, riippuen asiakkaiden haluista liikkua suksilla. Tähän asti olen kohdannut lähinnä hiihtoon ihastuneita asiakkaita, joten meillä on ollut hauskaa.

Samalla pääsee itsekin miettimään, miten se hiihto oikeasti tapahtuu. Ja mitä pitää tehdä, jottei päädy hankeen makaamaan. Tekniikkaharjoituksia on myös ihan hauskaa tehdä.



Lumikenkäily on helppoa, hauskaa ja kuka vaan sen osaa! Lumikenkäilemään pääsee myös hyvin helposti, lähestulkoon päivittäin. Safareilla pyritään kulkemaan metsässä ja järvellä ja antaa asiakkaille vapauksia liikkua sekä syvässä lumessa että polulla. Lumikenkäsafarit ovat todella vaihtelevia, koska kuljetaan aika pitkälti asiakkaiden tahdon ja jaksamine mukaan. Kesto on 1-4 h. 

Omista tuntemuksistani ja kokemuksistani hiihto ja lumikenkäily ovat helpoimpia. Olenkin kolmen viikon harjoittelun aikana vetänyt itsenäisesti kaksi kertaa hiihdon ja lumikenkäilyn, maanantaina tulee kolmas itsenäinen hiihto. Eli se on aika lailla itsestä kiinni, miten saa ja miten tehdään. 

Kirjoitanpa vielä erikoismajoituksista erikseen, jotka täällä Torassiepissä kuuluvat oppaille. Erikoismajoituksia on Aurora Domet (kaksi kappaletta) ja Winter Village (a.k.a. Iglut).


Aurora Dome

Videopätkää ei löytynyt, mutta kuvasta näkee aika hyvin, mikä onnekasta asiakasta odottaa; kauniit revontulet melkein kuin privaattiesityksenä. Domet hoitaa kuntoon siivoaja ja oppaan hommaksi jää lämpölampun päälle laittaminen, takkatulen sytytys ja lamppujen sytytys. Myös ekstrapatterin päälle laittaminen on tärkeää ja puiden määrän tarkistus.

Opas näyttää Dome-asiakkaille hätämajoitustilan, suihkut, vessat ja saunan, näyttää mistä saa tarvittaessa lisää puita, neuvoo tulen ylläpidossa ja lämpölampun kaukosäätimen hallinnassa. Sitten heidät jätetään omaan rauhaansa nauttimaan lapin taioista.


Winter Village

Winter Village eli iglut ovat 2-3 hengen huoneita. Villagesta löytyy myös nuotiopaikka ja ruokasali, joiden kattamisessa pääsee varmasti auttamaan. Iglut vaativat enemmän huolenpitoa; ilma-aukot huoneissa pitää tarkistaa ja tarvittaessa avata ja harjata lumet sängyiltä pois. Myös etukäteen valmistellaan Iglubagit, joihin pistetään makuupussi, makuupussilakana ja tyyny. Asiakkaille annetaan myös karibut (vähän niinkuin keinotekoinen talja) ja kuumaa mehua. Heille pitää myös näyttää hätämajoitustilat ja suihkut, saunat ja vessat. 

Heille pitää myös neuvoa pukeutuminen; pitkähihainen paita ja housut, sukat, hattu ja lapaset. Lisäksi pitää neuvoa liikkumaan itselleen kevyt lämpö päälle ennen nukkumaanmenoa (täällä on aika makeet maisemat yöaikaankin) ja kylmän mahdollisesti yllättäessä yöllä hörppimään kuumaa mehua. Myös on hyvä kertoa, ettei makuupussia tule avata ja että keho pitää makuupussin lämpimänä, joten koko kroppa on hyvä pitää sen sisällä. 

Lisäksi asiakkaille kerrotaan miten Winter Village on rakennettu, kauanko siinä on kestänyt ja kuinka monta ihmistä sitä on päivässä rakentanut. Jää on peräisin Torasjärvestä ja kaiverrukset ovat erilaisia joka vuosi, jolloin asiakas tuntee yöpymisen vielä erityisemmäksi.

Sitten vielä voisi suhteellisen lyhyesti esitellä nämä kolme paikkaa. Harrinivaan kuuluu kylläkin myös Galdotieva, Hotel Kittilä ja Polar Lento.


Harriniva

Harrinivassa sijaitsee Euroopan suurin huskytarha, n. 400 koiraa, joista 114 sijaitsee Torassiepissä. Harrinivassa on mahdollista pilkkiä ja käydä karting-jääradalla. Avanto ja porealtaat löytyvät myös. Harrinivasta löytyy Muonion ainoa baari, joten voi myös tutkailla paikallisten asukkaiden elämää lähialueelta!

Muonion keskusta on noin kolmen kilometrin päässä, joten sieläkin voi halutessaan vierailla. Harriniva on myös kesällä auki, jolloin aktiiviteettitarjonta muuttuu.


Torassieppi

Torassiepillä sijaitsee porotila, villisikoja ja ne 114 huskya. Hotellilla on myös mahdollista pilkkiä ja erikoismajoitukset Aurora Domet ja Winter Village sijaitsevat täällä. Etäisyys Harrinivasta noin 22 minuuttia (n. 36 km) navigaattorin mukaan.


Jeris

Jeriksellä on oma spa ja pilkkiminen onnistuu täälläkin (voi siis todeta että kaikki ovat järven rannalla). Jerikseltä on myös lyhyin matka Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Etäisyyttä Torassieppiin noin yhdeksän minuuttia. 

Ja kaikkia varmasti kiinnostavat erityisesti Northern lights-safarit, joita suoritetaan kaikilla; moottorikelkalla, poroilla, huskyillä, lumikengillä... Tavoitteena on siis antaa elämys ja mahdollisuus bongata noita kauniita valoja. 


Tältä Harriniva Hotels & Safaris siis näyttää. Mikäli haluaa eräoppaaksi, tämä on valehtelematta paras paikka. Harriniva tekee yhteistyötä mm. Lumon eli Lapin eräopaskoulun kanssa, eli eräoppaiksi haluaville tämä on täydellinen paikka.

Onko sinulla ajokortti? Haluatko osata kulkea kelkalla, suunnistaa ja tehdä tulen? Haluatko kunniamerkiksesi vyön, jossa roikkuu kuppi, suolaa ja veitsi? Oletko innokas näkemään koskematonta luontoa ja nauttimaan ekologisesta elämästä, josta on karsittu turhat mukavuudet pois? Oletko kyllästynyt kulkemaan vähissä vaatteissa muodin vuoksi? Haluatko nähdä, kokea ja oppia parhaiden eräoppaiden kanssa? Kiinnostavatko sinua menneisyys ja tässä hetkessä eläminen, pitkät päivät? Uskallatko laittaa muun elämäsi paussille, haluatko jopa? Pystytkö tekemään töitä äärimmissä olosuhteissa, luonnon armoilla?

Jos vastasit kyllä (niinkuin minä!), tervetuloa Harrinivaan. Täällä kaikkia auttavat kaikkia ja jutunjuurta saa mistä tahansa. Tänne olet tervetullut, sinä muukalainen. Täällä kohtaavat kulttuurit ja kielitaitosi vahvistuu varmasti (nimimerkki 75% ajasta englantia puhuva).

Tervetuloa Harrinivaan! 


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pallas-Yllästunturin Kansallispuisto

Kuten olen maininnut, vierailimme lumikenkien kera Pallas-Yllästunturin kansallipuistossa toisen oppaan ja neljän asiakkaan kanssa. Ajoimme auton Torassiepistä Pallastunturin luontokeskuksen pihaan (ajoa vain 20 min).


Kansallispuistosta löytyy useampi tunturi, Pallastunturin luontokeskus, Luontokeskus kellokas ja Hetta-Pallas vaellusreitit, osaa meille Wikipedia kertoa. Meidän porukkamme kiipesi 544 metrin korkeuteen, jossa otettiin valokuvia ja höpöteltiin mukavia. Kuljimme aika rauhallista tahtia, nautikellen maailman toiseksi puhtaimmasta ilmasta (Euroopan puhtain ilma) ja maisemista.

Ympäröivä maasto oli täysin roskatonta, koskematonta satumaata, missä näkyin silloin tällöin pieneläinten, kuten jänöjussien, tassunjälkiä. Reitti luontokeskukselta on nimetty Orava Avenueksi, ja opasteiden sijasta reitiltä löytyy erilaisia veistoksia oravista. Meillä oli hauskaa miettiä, mitä oravat olivat tekemässä niiden asennoista päätellen.

Tuntureiden maasto on aika mielekästä; juurella on korkeampaa puuta ja paljon kasvustoa, mutta mitä korkeammalle kiivetään, sitä pienemmät kasvit ovat ylisempiä ja harvemmassa. Tunturin päälaki on paljas, ja hyvin tuulinen. Kiivettyämme 544 metriin näkyi pieniä pilkahduksia auringostakin.

Puiston pääaktiiviteetteja ovat mm. hiihtoreitit, vaellusreitit ja maastopyöräilymahdollisuudet. Lisäksi geokätköily, kalastus, laskettelu, lintubongaus, luontokeskukset, luontopolut, marjastus, sienestys, melonta, soutu, tapahtumat, uinti ja vapaaehtoistoiminta on mahdollisia ajanvietteitä kauniissa kansallispuistossa. Itseään sivistävälle henkilölle löytyy myös luontokeskukset, joista ainakin Pallaksen keskus on viihtyisä, vähän vanhanaikainen, mutta toimiva.

Kokoa puistolla on 1020 neliökilometriä ja se on perustettu 2005. Alueen hoidosta vastaa Metsähallitus. Maasto on tosiaan tunturia, metsää ja suota, joista viimeinen jäi tällä kertaa kyllä näkemättä. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto. Kansallispuiston korkein laki on Taivaskero, 807 metriä korkea jätti. Pohjoisosassa kumpuilevat ylänkömäiset Ounastunturit. Tuntureilla ja metsissä voi kohdata sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja. Samoin maastossa voi havaita vanhan peräpohjalaisen maanviljelyskulttuurin ja pohjoisen poronhoitokulttuurin.

Sivustolta Luontoon.fi löytyy lisätietoa.

Halusin jakaa tämän mieleenpainuvan, upean paikan kanssanne ja suosittelen vahvasti teitä vierailemaan edes kerran kyseisessä mielettömässä ja mahtavassa paikassa!




maanantai 15. helmikuuta 2016

Muonio | 3/9; än, yy, tee, NYT

Tänään lähti viikko nro 3/9 käyntiin! Olen tosiaan extraviikon Torassiepissä avustamassa, heitän myös välillä keikkaa Jeriksellä. Paluu Harrinivaan tapahtuu oletettavasti viikon vaihteessa.

Olen viime viikon loppupuolen aikana tutustunut Winter Villagen eli iglujen ylläpitoon ja valmisteluun asiakkaita varten, köpötellyt lumikengillä, valmistellut Aurora Domeja ja avustanut erilaisilla safareilla. Sainpa jopa metkan työtehtävän; valmistella lapsille pulkkamäen! Tosin sen homman sain puolivahingossa ujutettua toiselle työntekijälle, joka oli lapsikatraan kanssa käymässä. Priimaa tuli!

Viime yönä oli ensimmäistä kertaa tavarakamelina vastaanottamassa uusia asiakkaita Jeriksellä. Homma ei sujunut mutkitta, sillä toisen vastaanottajan kosla, crafteri, jäi hankeen aika komeasti kiinni. Meillä meni yhteensä tunti siirtää 35 asiakasta hotellilta omiin mökkeihinsä.
Aamulla pääsin taas tavarakuskiksi (aamupala syötiin kahdessa osassa) ja puhdistin eräälle oppaalle moottorikelkat safaria varten. Sitten vielä omat hommat, eli autoin jälleen hiihdon ja lumikenkäilyn kanssa polvirikkoa opasta. Eli pääsin vetämään jälleen ryhmää osittain itsenäisesti.

Transfereita eli henkilökuljetuksia on myös ajettu aika paljon. Ajojen kirjaaminen on tullut hyvin tutuksi, samoin lumeen kiinnijäämiset ovat toistaiseksi jääneet ensimmäisiin ajoihin.

Tänään on väsynyt, mutta tyytyväinen olo. Olen ylpeä tähänastiseen harjoitteluuni, sillä olen oppinut hyvin paljon enkä tarvitse jatkuvaa valvomista, eli itsenäinen työskentely sujuu aika hyvin. Pyydän edelleen välillä apua, mutta nämä kohteet ovat sellaisia, missä kaikki auttavat tarvittaessa kaikkia.

Vaivaan aivojani sen verran, että totean tämän olevan fiksu harjoittelupaikka ajokortin omaavalle, vähintään englantia puhuvalle henkilölle. Etenkin ranskan osaaminen on todella hyvä juttu. Avoimin mielin varustettu henkilö hyvällä huumorintajulla ja ilolla auttaa sopii tähän tiimiin hyvin mukaan. Lisäksi liikunnallinen ulkoilmaihminen sopii Harrinivan pisteisiin loistavasti.

Kirjoitan toisella kerralla lisää, kunhan aivoni rekisteröivät paremmin tätä maailmaa.

Pallas-Ylläksin luonnonpuisto - noustiin 544 metriin!

Harrinivan & Jeriksen tyypit kateellisia keltaisesta piposta!
I feel so special!
Päivän fiilikset - me ollaan kaikki aika mahtavia

Työpäivän motivational poster.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Muonio | viikko 2

Huhhuh. Paljon on koettu näinkin lyhyessä ajassa. Joten, lähdetään liikkeelle vaikkapa tämän viikon maanantaista.

Maanantaina siirryin Torassieppiin. Asun tilalla, jossa naaureitani ovat suloisen ihanat porot. Täällä asuu lisäkseni kolme muuta neitokaista, joista kahden kanssa puhuminen sujuu englanniksi. Olen tutustunut ja mielestäni vähintään kaverustunut monen työkaverini kanssa (täällä pyörii oppaiden lisäksi kokkeja ja koirienhoitajia mm.) enkä ole kohdannut yhtäkään ihmistä, jonka kanssa en tulisi toimeen. Vähän on hassua, sillä nämä lapissa työskentelevät ja asuvat käyvät huomattavasti nopeammalla teholla kuin minä.

Mutta niin. Maanantaina toimin kuskina, ajoin porukkaa Jeris-Torassieppi-Harriniva-välillä. Ajan yleensä kahdeksanpaikkaista autoa, joka on takavetoinen, joten kyyti on välillä vähän keikkuvaa ja keinuvaa.

Nyt tiistaina ja nyt keskiviikkona olen ollut Jeriksellä avustamassa safaria, johon kuuluu hiihto, kotaruokailu ja lumikenkäily - ja ihan tuossa kyseisessä järjestyksessä. Tiistaina omalta osaltani hiihto jäi välistä, sillä sytytin ensimmäisen tuleni (!!!) josta laitoinkin linkin Periscopeen. Joskin hurmioissani ehkä sanoin vähän rumia sanoja. Mutta tosiaan. Keräsin tarvikkeet keittiöstä ja vein ne kotaan, sytytin tulen ja varmistin että kaikki on kunnossa. Ruoaksi oli poroburgereita, jotka opas valmisti. Olivat muuten paljon parempia kuin McDonalds-burgerit! Sitten pieni ruokalepo ja lumikengille, mars!

Tänään, melkein kuin maailman parhaana lahjana, pääsin vetämään itse hiihdon ja lumikenkäilyn! Ihan itse. Oppaan polvi on huonossa kunnossa, joten hän ei voi vetää niitä, joten hän hoiti ruoat ja muut, kun taas minä vedin porukkaa. Oli sikahauskaa! Uskomaton kokemus. Safari oli minulle ensimmäinen, missä oli mukana lapsia, jotka ottivat kaiken riemun irti lumesta. Samoin aikuiset asiakkaat, he kaikki olivat hyvin riemuissaan. Tunsin onnistumisen riemua. Jalkani kyllä varmaan tappavat minut huomenna. Mutta on se sen arvoista.

Huomenna pääsen kuskiksi jälleen ja ensimmäistä kertaa Pallas-tunturille, jossa on maailman toiseksi puhtain ilma! Aion impata keuhkoni täyteen!

Mutta tässä tästä viikosta. Ensiviikko on vähän ehkä-viikko, saatan jäädä Torassieppiin tai mennä Harrinivaan. Olen hyvin innoissani, kävin miten tahansa. Olen oppinut paljon kaikkea tärkeää ja hyödyllistä, olen jopa avustanut Lumilinnan (="iglu") sänkyjen petaamisessa. Oli aika hauskaa!

Vielä kuvia perään, tottakai.

Torassieppi - museo

Torassiepin porotilan museon maisemaa

Museon vanhoja oppikirjoja


Turhantärkeä kahvitauko

Le kelkka 
Ja pakollinen kisukuva, jonka äitini lähetti aamulla.
Because of my birthday!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Muonio | Viikko numero 1

Elikkäs nyt on tullut jo vähän tuntumaa safarielämään! Aika huikeeta on kyllä ollut, jottei peräti hauskanhupaisaa.

Maanantaina oli heti ensimmäinen safari. Lähdimme lumikengillä jään kautta metsään, jossa harhailimme laavulle. Tämä oli iltasafari, eli tarkoituksena oli bongailla revontulia. Ja kyllähän niitä näkyikin, hailakasti tosin. Mutta silmäpari, joka ei ole ennen nähnyt kunnon revontulia (= asiakkaat) olivat riemuissaan ja ottivat paljon kuvia. Itse hermoilin vähäsen, sillä olin peränpitäjänä. Hyvin se nyt noin kuitenkin meni, maisemat oli kuin postikortista ja pakkanen piristi kasvoja.

Laavulla joimme mehua ja söimme keksejä, jotka olimme toisen harjoittelijan kanssa valmistelleet etukäteen. Otsalamppu oli myös hyödyllinen (nyt omistan oman) ja aika pian tämän safarin jälkeen hankin muos puukon, jolla voi tehdä vaikka mitä. Täällä pohjoisessa puukko voi pelastaa, erään vanhemman ja kokeneemman oppaan sanoja lainaten.

Eli heti ensimmäisenä päivänä opittiin valon, varustuksen ja apuvälineiden tärkeys. Myös reppu on hyödyllinen olla mukana, vaikka sitten tyhjempänäkin.

Hyvien yöunien jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa vastuuhenkilöni Jounin, joka on leppoisan letkeä lappalainen. Jounin lisäksi Jussilla on vastuu ja velvollisuus keksiä minulle hommia. Oppaat tosin ottavat kyllä mielellään apukäsiä matkaan mukaan, eli toisinaan pelkkä suullinen sopimus oppaan kanssa kelpaa Jounille ja Jussille, varsinkin jos heillä ei ole meille työtehtäviä.

Menin pienen porukan matkaan tiistaina hiihtämään n 3 km 200 m lenkin. Hassua, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet! Mutta eräs erittäin mukava brittiherra tykästyi hiihtämiseen ja päätti pitää sukset vielä muutaman päivän lisää. Lumikengät, pulkat ja sukset ovat sellaisia välineitä, joita asiakkaat saavat itse halutessaan napata omaan käyttöönsä halutessaan. Ja ne ovat oikein suosittuja.

Samana päivänä lähdin melkein lennosta ensimmäiselle moottorikelkkasafarillenikin. Sitä jännitin hyvin paljon etukäteen, hyvin paljon. Koneet ovat tehokkaita, joten niiden kanssa voi sattua vaikka mitä. Mutta ajon aikana rakastuin ajopeliini, vaikka se olikin vähän vanha ja töyssytti hyvin paljon. Safarin nimi oli Panorama, eli matkasimme Olokselle (tunturi), josta näkee koko maailman... tai ainakin satojen kilometrien päähän. Ja jos on hyvä keli. Tuona päivänä oli vähän pilvistä, joten näkyät olivat karut, lyhyet mutta kauniit. Hyvin, hyvin kauniit.

Eli tiistaina opin ajamaan moottorikelkalla. Aika hyvä päivä siis. Lisäksi kolme safaria kahteen päivään on aika kova startti harjoittelulle. Vaikka olenkin ollut puolikuntoinen, olen silti jaksanut todella hyvin ja olen pysynyt mukana. Minulla on ollut erittäin hauskaa ja olen todella nauttinut siitä mitä teen.

Kolmantena päivänä tuli sellainen hämmentävä lähtö yhden yön safarille. Pakkasin repun ja lähdin kahden oppaan, kahden harjoittelijan ja 23 ranskalaisturistin matkaan. Alkuun matkustin toisen oppaan kyydissä, mutta kun muonakyydityksessä ollut keitto lenteli pitkin ja poikin tuli pysähdys (toinen opas lähti hakemaan uuden keiton Torassiepiltä) vaihdoin ajamaan muonakyyditystä.

Vietimme yön isossa mökissä Vuontisjärvellä, tehden ruokaa, tarjoillen ruokaa, tiskaten, saunoen ja yrittäen kommikoida keskenämme. Ette kuule arvaakaan, miten hassua on, kun lapphalainen yrittää puhhuu rallienklantia ranskalaisoppaan kanssa, joka puhuu hyvin vahvalla aksentilla englantia. Komiikan ainekset on taattu!

Meillä oli oikein mukavaa. Seuraavana päivänä jäimme kolmisin talkkarin ja toisen harjoittelijan kanssa tiskaamaan vähän lisää ja siivoamaan. Lähdimme kuljettamaan talkkarin avuksi ruokaa ja pyykkiä Torassiepille, josta lähdimme takaisin Harrinivaan. Opin erään rutiinin (Vuontisjärvelle pääsee kuulemma aika usein mukaan) ja sain yhden toiveeni toteutettua välittömästi; yösafari.

Kävimme kävellen (n. 3 km) shoppailemassa ruokaa Muonion keskustassa toisen harjoittelijan kanssa, meillä oli oikein hauskaa. Lisäksi kävely tuotti helpotusta jumiutuneisiin jalkoihini. Illalla vielä lähdimme porosafarille, eli asiakkaat pääsivät porojen kelkkaan ihastelemaan mahdollisisa revontulia. Iltasafarit ovat pääsääntöisesti revontulisafareita kaikki.

Sitten nautittiin mehua ja kakkua ja yritimme keksiä lisäohjelmaa (revontulia ei siis näkynyt). Asiakkaat olivat ihan iloisia, vaikka keli olikin huono. Lisäksi minibussin huono käkkäri aiheutti lievät säikähdyksen, sillä asiakkaita täynnä ollut auto lähti valumaan alamäkeen. Toinen harkkari tiputti mehusäiliön maahan ja hyppäsi autoon kuskin paikalle ja painoi jarrua. Mitään ei siis sattunut, mutta lievä sydämenpysähdys oli taattu.

Ja sitten pääsemme tähän päivään. Tänään oli vain yksi safari (josta laitoin kuviakin näkyville, sekä omaan Facebookkiin että ryhmään), jolta minut melkeinpä kidnapattiin. Tapasin Torassiepin Jounin, nimeltään Jarkon. Hän näytti minulle vähän paikkoja (mm. Aurora Domet, joita on siis kaksi kappaletta) ja toivotti tervetulleeksi; minätyttö menen kiireavuksi sinne, kun Harrinivan puolella harjoittelijoita piisaa. Saas nähdä mitä siellä tehdään ja ihmetellään.

Tänää tuli myös ihasteltua tuota rajaa; kävelin yhden oppaan kanssa koiraa ulkoiluttamaan joella, joka erottaa Suomen ja Ruotsin toisistaan. Se on muuten järkyttävän kaunis. Samalla kävimme katsomassa lumikenkäreittejä; todennäköisesti suoritan siellä lopullisen näyttöni, joten on hyvä tietää sieltä kaikki polut... tai ainakin suurin osa!

Innostus on yli sadantuhannen prosentin, minulla on hyvin hauskaa ja mukavaa täällä. Suosittelen, jos haluaa oppia kommunikoimaan varsinkin ulkomaalaisten ihmisten kanssa (ranskan osaaminen on plussaa) ja jos haluaa liikkua paljon, hengittää raitista ilmaa, työskennellä mukavien ihmisten seurassa ja nauttia aktiiviteeteista.

Jos vapaapäiviä tulee vastaan (ei kyllä ole käyttöä sellaisille), aion ottaa moottorikelkan alle ja lähteä opettelemaan maastoreittejä. Ainiin. Olen tarkoituksella jättänyt työtovereiden nimet pois. Tulkaa tänne itse tutustumaan, nämä oppaat ja harjoittelijat pitävät asiakkaista parastakin parempaa huolta!

Nyt voisi sanoa hyvää yötä, huomenna vielä poroilemaan käy tieni!

Torassieppi Winter Village - huone

Torassieppi Winter Village - ruokasali

Torassieppi Winter Village - käytävän kaiverruksia
 
Torassieppi - Wild Boars



Torassieppin porotila - Lappi-museo

Torassiepin porotila - Poroaitta

Torassiepin porotila - harjoitusporo





Torassieppi porotila - revontulisafari


Hotelli Harriniva - piha-alue

Olos-tunturi, Panorama-safari - wanhempi kelkkamalli