Päivä Evolla 27.10

Olimme tänään Evolla saamassa raittiin ilman myrkytystä. Rakastuin, tänne paikkaan pitää päästä vielä joskus uudestaan.

Itse olin aamupäivällä suorittamassa toista kouluprojektia. Kaasujalka vei minut ja kolme matkailualan ykköstä Sokos Hotelli Vaakunaan haastattelemaan ja käymään kierroksella hotellissa. Meidät otettiin hyvin vastaan ja haastattelu sujui hyvässä hengessä. Olen järkyttävän tyytyväinen meidän ryhmän toimintaan, kaikki suorittivat hommansa loistavasti. Hyvä me! Materiaali saatiin ja torstaina kootaan hommaa kasaan.

Saapuessani Evolle muut olivat jo syöneet. Osa lämmitteli kodassa ja osa ampui jousella tauluun. Itse päädyin lennosta jousi kouraan ja hölmistyneenä ammuin sitten taulusta ohi talon peltikattoon, josta nuoli kimposi metsään. Voimalla, tarkuudella, oveluudella ja ripuksella tuuria sain loput nuolet osumaan tauluun. Sain tietää, että jouset (ja varmaan osa nuolistakin) on hankittu Keskiaikamarkkinoilta. Hienoja olivat. Kävin toki syömässä hyvän aikaa sitten grillatun makkaran kodassa sisällä, josta lämpö puski vastaan heti ovella.

Sain myös koirakaverin! Rapsuteltiin ja siliteltiin Eevan kanssa koirarouvaa. Kiltti kuin mikä!

Sitten lähdimme talkoohommiin 1950-luvulla rakennetulle mökille. Sinne ollaan rakentamassa laavu. Tehtävämme oli kantaa puuosat oikealle paikalle. Olisi kyllä ollut siistiä olla kokoamassa sitä. Pääsimme myös kuristamaan mökkiin sisään, josta on tulossa 16 hengen lomakohde. Suosittelen, jos joku kaipaa pakomatkaa kaupungista.

Päivä sisälsi paljon hymyä, kävelyä, puhetta ja hauskanpitoa. Olin vastuussa päivän sopimisesta Evon isännän Kajn kanssa, joten odotin päivää kuin kuuta nousevaa, hermostuneena, mutta iloisena. Tuollaisen vastuun ja haasteen ottaminen oli minulle uutta, mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Vähän harmittaa, että aamun luento jäi väliin osaltani, mutta ykkösten kanssa oli myös hauskaa. On mukavaa olla tekemisissä eri ikäisten ja muutenkin erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa.

Loppuun vielä pari kuvaa Evolta.

Eye of the tiger, eikun...

Kun nuoli ei osunutkaan tauluun... Hups!

Miten tää toimii? :D

Intiaani vai uusi Matkijanärhi...?

Tutustumassa Tampereeseen 21.10

Kävimme tutustumassa Tampereella 21.10. Lähdimme matkaan jo aamulla ennen kahdeksaa. Pääsin ajamaan toista koulun autoista, jotka ovat minibusseja. Ekaa kertaa vieläpä, oli ihan mukava päästä sellaisen rattiin.

Jätimme autot Koskikeskukselle ja suuntasimme Tradeaan, jossa meille kerrottiin VisitTampere-sivusta. Heidän sivunsa on aika metka, ja sen pointtina on nostaa esiin tamperelaisia juttuja. Tapahtumia, paikkoja, kauppoja, joilla ei välttämättä ole varaa mainostaa itseään. Heille annetaan vinkkejä ja he punnitsevat itse, sopiiko se heidän sivuilleen.

Ihmettelyn jälkeen matka jatkuu. Menimme Finlayson-kierrokselle, jonka meille veti näyttöä suorittava opiskelija. Omasta mielestäni kierros meni hyvin ja hänestä tuli asiantunteva kuva. Itse olen käynyt Finlaysonilla useasti, mutta sen historiasta oli mukavaa kuulla tarkemmin.

Palasimme Koskikeskukselle lounaalle ravintola Hulluun Poroon. Ruoka oli todella hyvää ja tila oli sisustettu tyyliin sopien. Ruoan jälkeen jäi sen verran aikaa, että kiertelimme kauppoja. Löysin kirjakaupasta hauskat pelikortit ja matka jatkui.

Tietyöt olivat ongelmaksi navigaattoreille, kun matkasimme Holiday Clubille. Itse meneti hermoni useamman kerran turhautuessani. Hotellilla porukka laskeutui 30-metriä alas seinää pitkin köyden varassa, itse en halunnut. Kuten olen aiemmin alleviivannut, noin korkealta seinää pitkin alastulo ei ole minun juttuni. Minun ja reunan väliin jäi metri, joten jätin suosiolla välistä.

Kahvittelimme vielä ja saimme luennon Holiday Club-ketjusta ja erityisesti heidän kylpylästään. Pääsimme vielä näkemään heidän erikoiskabinettinsa, jossa voi kokkailla ammatilaisten valvovan silmän alla.

Kotimatka sujui kivasti, pääsin istumaan takapenkille puoliunessa.

Loppuun vielä Agan ottamia upeita kuvia.

Internetmarkkinoinnista | Lähteenä Ilkka Kauppisen haastattelu

Mikä olisi parempaa näin maanantaina, kuin suorittaa vihdoin 6.10 meille annettu etätehtävä liittyen internetmarkkinointiin matkailualalla. Käytin tämän tehtävän tekemiseen noin kolme tuntia, peräti ilman taukoja. Kyseessä on siis Ilkka Kauppisen haastattelu. Ilkka Kauppinen on internetmarkkinointiguru ja häntä haastatteli Teemu Kinnunen. Video on julkaistu YouTubessa 2013, mutta koska Suomi laahaa Kauppisen mukaan kaksi vuotta jäljessä muuta maailmaa internetmarkkinoinnin kannalta, se sopii tähän päivään kuin porkkana lumiukon nenäksi.

Pyrin vastaamaan mahdollisimman tarkasti ja toistan itseäni aika paljon, mutta ainakin keskityin koko videon ajan. Aivan, se piti vielä mainita, että oma Wordini venyi vastauksien takia yhdestä sivusta kolmeen, eli asiaa löytyy paljon. Toivon, että vastaukseni ovat tarpeeksi riittoisia, vaikkakin osasta tiedostan, että ne ovat vajaita. Onpahan kuitenkin tekstiä!

Tässä linkki haastatteluun.

1. Miksi matkailuyrittäjän kannattaa kiinnostua oman yrityksensä markkinoinnista internetissä?

  - Internetin avulla saavuttaa mm. ulkomaalaisia asiakkaita, jotka eivät muuten välttämättä saisi tietää yrityksestä. Se on myös kustannustehokas tapa markkinoida ja hyvin tehtynä erittäin hauskaa.

2. Mistä blogista löydät lisätieto matkailumarkkinoinnista? Mitä tietoa sieltä löydät?

  - Internet-markkinointi-matkailua: http://matkailumarkkinointi.blogspot.fi/

Sieltä löytää tietoa internetmarkkinoinnista, matkailusta, sosiaalisesta mediasta ja brändäyksestä.

3. Mitkä ovat suomalaisten hyviä ja huonoja puolia internet-markkinoinnin käytössä ja kehittämisessä?

 - Suomi on aikaisemmin ollut n. 2 vuotta muuta maailmaa jäljessä, mutta pikkuhiljaa matkailuyrityksiin tai -alueille on palkattu ihmisiä, jotka keskittyvät puhtaasti sähköiseen markkinointiin. MEKin (matkailun edistämiskeskus) Twitter-tili on markkinoinnissa kuulemma paras. Parannettavaa tosin löytyy. Hyvä tuote ei myy itse itseään, vaan sitä pitää myös tuoda esiin. Lisäksi markkinointi on investointi, johon pitää kuluttaa aikaa ja rahaa. Tosin sen pitää myös tuottaa tuplasti takaisin, tai se ei kannata. Suomalaiset ovat myös laiskoja opettelemaan uutta. Hakukoneita (esim. Google, Yahoo) ei ole otettu tarpeeksi huomioon; suurin osa löytää yrityksen netistä hakukoneiden avulla. Lisäksi verkkosivut, joille asiakkaat päätyvät, ei ole kohderyhmälle mieluisia, eli niitä on esim. vaikea käyttää tai niissä on paljon kaikkea turhaa. Suomalaiset eivät myöskään osaa sitouttaa asiakkaitaan kun nämä ovat käyneet, vaan otetaan heti seuraava tilalle, vaikka jokaisella yrityksellä pitäisi olla vähintään yksi asia, ”porkkana”, jolla sitoutetaan asiakas tulemaan uudelleen kunnes hän on vakiasiakas. Suomalaiset ovat myös huonoja tuottamaan asioita internettiin, esim. olemattomat ATK-taidot.

4. Miten Suomen matkailumarkkinointi eroaa muiden pohjoismaiden matkailumarkkinoinnista?

 - Muissa pohjoismaissa kansainväliseen matkailuun panostaminen on toista luokkaa. Toisin kuin Suomessa, jossa vähennetään markkinointien rahoituksia, muut pohjoismaat laittavat enemmän rahaa markkinointiin kiinni. Muissa pohjoismaissa on myös paljon pk-yrityksiä, joiden laatutaso vaihtelee runsaasti.

5. Mitä hyvää Matkailun edistämiskeskus on tehnyt some-markkinoinnissa?

 - Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) Twitter-tili on paras internetmarkkinoinnissa.

6. Mitä tarkoittaa hakukoneoptimointi?

 - Hakukoneoptimointi eli trafiikki tarkoittaa sitä, että saat verkkosivuillesi haluamasi ihmiset eli kohderyhmäsi hakukoneen (esim. Google, Yahoo) kautta. Millä ja kuinka monilla eri hakusanoilla he voivat löytää verkkosivusi, onko sivusi vain suomenkieliset vai onko niitä mahdollista selata vaikka englanniksi yms. Hakukoneoptimoinnilla halutaan myös saada hakukoneet ”rakastamaan” verkkosivuasi. Sitä voi edistää joko perehtymällä itse aiheeseen, harjoittelemalla sitä ja alkaa tosissaan keskittymään siihen tai ostamalla palvelun ammattilaiselta.

7. Mitkä kaksi asiaa ovat esteinä yritysten hakukoneoptimointiin panostamiselle?

 - Pelätään laskua, eli mieluummin tehdään kuukausi huonoin tuloksin kuin maksetaan tonni ulkopuoliselle, eli palkkaa ei nähdä yhtä suurena kustannuksena kuin laskua. Mutta toisaalta Suomalaiset ammattilaiset tekevät homman luokattomasti joko asiakaspalvelussa tai asiakkaiden kanssa viestinnässä.

8. Mitä on konversio?

 - Konversiolla tarkoitetaan verkkosivujen myyntitehokkuutta.

9. Miten konversiota eli verkkosivujen tehokkuutta edistetään?

 - Ensin määritellään kohderyhmä ja sen jälkeen tehdään heille verkkosivut, jotka ovat heille mieluisat. Esim. verkkosivuilla kohdennus yritysmyyntiin, kun taas Facebook-sivut lapsiperheille ja äideille. Kohdentaminen on hyvin tärkeää. Konversion edistämistä auttaa verkkosivujen luotettavuuden lisääminen.

10. Millä keinoilla verkkosivujen luotettavuutta voi lisätä?

 - Yleensä verkkosivuja katsotaan skeptisesti (varsinkin vieraan maan yrityksen verkkosivuja). Luottamusta voidaan lisätä esim. toisten asiakkaiden kokemuksilla, erityisesti positiivisilla sellaisilla. Helposti käytettävät verkkosivut lisäävät myös luotettavuutta, samoin ajanmukaiset tekstit ja hyvät kuvat. Yleensä kotimaiset verkkosivut nauttivat jo tietynlaisesta perusluottamuksesta.

11. Miten asiakkaat voidaan sitouttaa verkkosivujen käyttäjiksi?

 - Hyvällä sisällöllä, jota asiakas voi saada esim. sähköpostilla, Facebookista, Youtubesta, blogista jne. Asiakkaan pitää saada kosketus yritykseen, jonka jälkeen hän saa itselle sopivaa ja mielenkiintoista sisältöä, joka jää hänen mieleensä.

12. Kuinka monella sivustolla asiakas käy ennen matkapäätöksen tekemistä?

 - Keskimäärin asiakas käy 14 eri sivustolla.

13. Kuinka monta kertaa asiakas käy sillä sivustolla, jolta hän ostaa?

 - Asiakas käy noin 3-4 kertaa.

14. Mikä on Tripadvisor ja mikä merkitys sillä on sitouttamisessa?

 - Asiakkaan päätökseen vaikuttavat eri sivuilla olevat muiden asiakkaiden kommentit ja arvostelusivut kuten Tripadvisor.com, jossa jaetaan omia kokemuksia ja ajatuksia erilaisista matkakohteista. Positiivinen palaute edistää asiattaan sitouttamista.

15. Mikä on yritykselle erityisen tärkeää sitouttamisessa?

 - Sitouttaminen onnistuu, jos asiakas kokee sivuston luotettavaksi mm. suosittelujen perusteella, eli ns. kolmansien osapuolten ja yrityksien suositukset vaikuttavat merkittävästi. Aina ei tarvitse pommittaa valmiiksi kiinnostunutta asiakasta mainoksilla. Yritysasiakkaat toimivat eri tavalla, kuin kuluttajat, mutta he käyvät silti samoilla sivuilla ja lopulta sieltäkin henkilö tekee ostopäätöksen.

16. Millaisia haasteita on suomalaisilla matkailualan yrityksillä sisällön tuottamisessa?

 - Kirjoittaminen on yleensä kompastuskivi, koska se ei välttämättä ole luonteva tapa ilmaista itseään. Videoblogin pitäminen vaatii myös paljon, esim. kameran käyttöä, editointia ja vaikkapa YouTubee laittamista. Kuvien laittaminen vaatii hyviä otoksia. Pahin on kuitenkin se, ettei aina haluta laittaa itseään likoon. Lopulta kiinnostus yritykseen lopahtaa, koska se ei vain kiinnosta asiakasta.

17. Miksi matkailuyrityksen kannattaisi pitää blogia? Mitä vaihtoehtoja Kauppinen mainitsee sisällön tuottamisessa blogiin?

 - Jatkuva mielenkiintoisten asioiden, palveluiden ja tarinoiden jakaminen pitää mielenkiintoa yllä, mikä saa asiakkaan käymään säännöllisesti sivuilla. Säännöllinen sivustoilla käyminen voi saada asiakkaan innostumaan matkustamisesta kohteeseen ja seuraamaan matkan jälkeenkin sivuja, jolloin hän saattaa palata vaikka seuraavana vuonna uudelleen tai kertoa kavereilleen yrityksestäsi. Hyvillä blogiteksteillä saa asiakkaat hakukoneiden kautta vierailemaan ja mahdollisesti jäämään sivuillesi. Sisältöä voi tuottaa tekstillä, kuvilla ja videoilla.

18. Mitä esimerkkitapauksia Kauppinen mainitsee, joissa suomalainen matkailualan yrittäjä on noussut verkkomarkkinoinnissa uudelle tasolle?

 a) Rantalan lomamökit (rantalanlomamokit.com) päätti muuttaa kohderyhmäänsä koiraihmisiin, jotka ovat hyvin maksukykyisiä asiakkaita. He muokkasivat sivujaan ja mökkejään koiraihmisille sopivaksi.

 b) Laplands Safari konversiota hakemalla muutti verkkokauppaansa testaamalla ja kehittämällä onnistuneesti, vaikka aiemmin ei uskottu että ohjelmapalveluja voitaisiin myydä verkon välityksellä.

 c) Tervalepikön torppien Taina ansaitsee myös maininnan, koska hän lähti nollalukemista internetmarkkinointiin tietoon ja taitoon viitaten, ja on nyt menestynyt markkinoinnissaan. 

 Lopuksi vielä tyytyväinen ja väsynyt bloggaaja urhean villitiikerin kanssa. Kissaakin kiinnostaa! :D

Luennoimassa Sari Kallio

Meille käytiin kertomassa eräopaan hommista tuolla pohjoisen safareilla. Oli tosi mielekästä kuulla, varsinkin kun itse haluan kovasti lähteä Lappiin töihin. Firman unohdin kirjoittaa ylös, mutta se sijaitsee Saariselällä ja matka sinne kestää yli 12 tuntia.

Sari suoritti oman harjoittelunsa ruoka- ja majoituspalkalla. Firma tarjoaa mm. lumikenkäilyä, moottorikelkkailua ja pilkkimistä. Joskin kalaa kuulemma ei kukaan saa, mutta eipä sitä kai aina kuulukaan. Firmalla on omat haalarit ja kengät, joita suositellaan asiakkaille, vaikka lämpimemmillä keleillä saakin mennä omilla vaatteilla. Tosin omat vaatteet omalla vastuulla. Lumikenkäily tapahtuu Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kestää pari tuntia.

Sarin ensimmäinen päivä alkoi paksun mapin lukemisella, joka antoi kuvan homman luonteesta. Kaikki kuitenkin opittiin tekemällä ja menemällä.

Turvallisuudesta moottorikelkkailussa pidetään kiinni liikkumalla jonossa, jolloin vauhdin säätää etummainen opas. Onnettomuuksia kuitenkin sattuu, Sari kertoi tapauksesta jossa asiakas ajoi puuta päin, mutta hommasta selvittiin pintanaarmuilla.

Saariselällä pääsee myös suorittamaan bussiopastuksia. Englannin kielitaitoon riittää peruskoulutaidot, kaikki muu on pelkkää plussaa. Venäjän kieli on suuri etu. Työkaverit ja asiakkaat puhuvat pääsääntöisesti englantia, joten jos alkuun vähän kangertelee, lopussa puhuu kaikkea muuta kuin rallienglantia. Lisäksi asiakkaat ovat hyvin uteliaita Suomen suhteen, joten omasta kotimaasta on hyvä ottaa viimeistään nyt selvää.

Sari kertoi meille myös tulevaisuudestaan. Hän on nyt ollut töissä Helsingissä, mutta lähtee takaisin pohjoiseen talveksi, Rovaniemelle Villiin Pohjolaan.

Sari ja Nala :)

Terveydestäni ja arvoistani

Saimme tällaisen tehtävän. Aloitetaanpa vaikka siitä terveydestä. Fyysisesti olen perushyvässä kunnossa, jaksan tehdä kaikenlaista kantamista ja kävelyä yllättävänkin paljon. Sairastelen jonkin verran vuodessa ja selkäni tuppaa menemään jumiin, eikä siitä johtuvat päänsäryt ole niin kamalia. Kaikki menee aikanaan pois. En pelkää pieniä haavereita enkä juuri jaksa välittää säryistä.

Mutta terveys ei ole vain sitä fyysistä. Psyykkeeni on hyvässä kunnossa ja se auttaa minua pitämään itseni kasassa ja jatkamaan eteenpäin vaikka välillä olisikin vastoinkäymisiä. Mutta pääni ei aina tykkää uskaltaa ja haluta kokeilla. Esimerkiksi nuket karmivat minua. Ja pelkään korkeita paikkoja, kuten olen tänään tehnyt mielestäni selväksi. Korkealla oleminen ei ole niin paha juttu, jos koen olevani turvassa, mutta flowparkissa olin melkein hysteerinen, kun piti hypätä alas. Ja seinää pitkin alastulo ei onnistunut, ei tuntunut hyvältä mennä liian lähelle kaidetta katsomaan alas.

Nukkejuttua en oikein osaa selittää. Ne ahdistavat ja häiritsevät minua. Mutta korkeat paikat minä hallitsen, kunhan sieltä ei tarvitse tulla ihan miten tahansa alas. Avainsanana korkeissa paikoissa luottamus. Jos nuoret ja epäilevät aivoni eivät ymmärrä jotain tai jos olen epävarma, turkin haluan kokeilla luottaa. Pelot ovat heikkouksia, ja minä kyllä pyrin työstämään niitä, mutta haluan muistuttaa että pakottaminen ei auta. Lisäksi rohkaisut ovat ihan kivoja, mutta jos en itse pysty kääntämään päätäni ja pelkoni voittaa, se vie erän. Minulla on yhä aikaa voittaa se, vaikkakin se olisi pikkuruisin askelin.

Lisäksi olen kyllä ylpeä, sillä minä yritin kyllä voittaa tänään pelkoni. Ja vaikken onnistunutkaan, minä silti YRITIN. En hylännyt ajatusta suoralta kädeltä. Me käymme pahimmat kamppailumme itsemme kanssa, päämme sisällä. Toisille yrittäminen on itsessään voittoa, toisille se on osa sitä. Jos et osaa uida ja pelkosi on hukkua, miten itse regoisit kun sinua houkuteltaisiin hyppäämään laiturilta järveen?

Arvoni ovat aika yksinkertaiset. Itse pyrin hyväksymään ja siten tulemaan hyväksytyksi. Pyrin olemaan avulias ja ystävällinen. Mutta minun ajattelutapani kääntyy välillä päälaelleen. Jos joku tekee pahaa, minussa herää halu tehdä hänelle pahaa takaisin. Osaan kuitenkin hillitä itseäni, jolloin helposti ajatellaan, että peräännyn ja annan kaiken tapahtua vastustelematta. Toisinaan kuitenkin reagoin vahingossa, sanoilla tai teoilla, joita häpeän myöhemmin. Pyrin tulemaan vahvaksi.

Minä arvosta muita ihmisiä. Ihailen toisten vahvuuksia ja ajatusmaailmoja, olen hyvin utelias. Minä en ikinä tee väärin katumatta heti jälkeenpäin ja vähintään haluan pyytää anteeksi. En vain aina osaa, me kaikki lankeamme välillä ylpeyteemme.

Minun arvoni ovat naiivit. Minä haluan lapsen lailla uskoa hyvään. Haluan uskoa, että kun on nöyrä, ahkera ja ystävällinen, saa viimeistään lopussa palkinnon. Ja nuo ominaisuudet ovat hyveitä, kun niitä nuodattaa poikkauksetta. Vaikka se olisi vaikeaa.

Eksyin ehkä vähän aiheista, mutta sellaista se liian luova kirjoittaminen on.

Katisten kartano

Olimme aikaisemmin käymässä Katinsten kartanolla ihmettelemässä ja kummastelemassa.

Katisten kartanolla on todella vanha ja värikäs historia. Sen alueilta on löydetty pakanoiden uhrikiviä, viikinkiaikainen polttokalmisto ja kansainvaellusten aikainen hautaraunio, mitkä viestivät asutukseen jo ennen itse kartanoa.

Kartano on tunnettu jo 1200-luvulla, jolloin se kuului Kantola-Katisten suurtilaan. Itse kartano sai alkunsa 1600-luvulla, jonka alkupuolella kolmesta kylän talosta muodostettiin Katisten ratsutila. 1750-luvulla rakennettiin vanha päärakennus, keltainen puutalo, joka sijaitsee nykyisen päärakennuksen vieressä. Samoihin aikoihin rakennettiin harmaa kivitalli ja viljamakasiini.

Vuonna 1856 kartanon osti Johan Fredrik Lönnholtz, jota pidetään nykyisen kartanon luojana. Seitsemässä vuodessa hän osti seitsemän naapuritilaa ja liitti ne maihinsa (esim. Ruununmylly). Lönnholtz rakennutti kartanoon myös uuden punatiilisen päärakennuksen, jonka arkkitehti C.A. Edelfelt suunnitteli 1860-luvulla (valmistui vuonna 1862). Johan Lönnholtzin poika Otto Lönnholtz harjoitti karjanhoitoa ja perusti Katisten kauppapuutarhan, joka oli seudun ensimmäisiä tuottajia. Puutarhassa kasvoi mm. kurkkua, tomaattia, pinaattia ja kukkia, jotka kaupattiin suoramyyntinä torilla ja Raatihuoneenkadulla sijaitsevassa kukkakaupassa.

Vanajanlinna on alunperin ollut tavallaan osa kartanoa, sillä Lönnholtz myi 1900-luvun alussa Rosenlewille alueen, jonka mailla Vanajanlinna sijaitsee. 1900-luvun aikoihin kartanon alueelle rakennettiin tiilinavetta, pajarakennus, vaunuvaja ja kanala. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvulla, jolloin Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi nälkävuosista. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana.

1966 kartanon omistajuus siirtyi Lars Krogiukselle, joka rakensi 1980-luvulla navettaan urheilukeskuksen (mm. squash-kentät). Jakob Krogiuksen omistukseen kartano siirtyi hänen isältään 2002. Liikuntakeskus saneerattiin kartanon pitkiä juuria kunnioittaen hotelliksi ja ulkorakennuksiin tehtiin kokoustiloja. Kartano tarjoaa esim. kokkikouluja; kartano tunnetaan hyvin korkealaatuisesta keittiöstään. Kartanon mailta löytyy myös yksi maailman 33:sta Land Rover Experience-maastoajokeskuksesta, joka ainoana tarjoaa myös ajoa ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Ja koska itseäni kiinnostaa historian lisäksi klassiset kartanokummitukset, olen udellut vanhoilta työntekijöiltä suullista, synkempää maailmaa järkyttävän kauniista kartanosta. Kierroksella kysyessäni kuulin vain lyhyen kerronnan kynttilöitä sammuttelevista kilteistä kummituksista, mutta työntekijät tietävät toisenlaisia tarinoita.

Molemmat tarinat ovat peräisin sotasairaala-ajalta.

Kuuleman mukaan kellarissa asui sotavanki. Miksi häntä pidettiin siellä vankina ei tarina kerro, mutta koska pienet tytöt ovat uteliaita, tämä kummitus on kiltti; hän seurailee ihmisiä ympäriinsä ja tarkkailee heitä matkan takaa, naureskelee ja sitten katoaa. Jos tunnet, että sinua seurataan, on kyseessä tämä tyttö. Karmivaa vain on se, että hänen päänsä katkaistiin.

Toinen on vähintään yhtä surullinen. Sodassa haavoittunut ja paranemaan päin ollut mies murhattiin sairasvuoteeseen, koska hänen ei haluttu elävän ja kertovan vääriä asioita eteenpäin (=poliittiset syyt). Hän katkeroitui kuolemastaan niin pahasti, että vaeltelee vielä kartanon mailla, janoten kostoa. Hän saattaa juosta kohti yrittäessään saavuttaa murhaajansa. Hänen myös oletetaan kuiskailevan työntekijöille, yrittäen kertoa salaisuuksia sodan ajoilta, mutta kukaan ei kuule tai saa selvää kuiskauksista.

Lisäksi kartanolla on mysteeri; luodinreikä seinässä.

Tietysti huhutaan, että kartanon omistajat rakastivat maata niin paljon, että jäivät kuolemansa jälkeenkin vaalimaan maataan ja vaeltamaan.

Loppuun vielä pakolliset kuvat. Upea mesta se ainakin oli!

Nykyinen päärakennus

Ent. navetta, nykyinen hotellirespa ja -huoneet

Aula

Suurin kokoustila

Päärakennuksen ruokasalin kaunein pieni kabinetti

Puumerkkejä entisistä työntekijöistä päärakennuksen kellarissa

SWOT-analyysi

Meille annettiin etätehtäväksi SWOT-analyysi aiheenamme asiakaspalvelutaidot kehittämisen kohteeksi. SWOT tarkoittaa siis nelikenttämenetelmää (Strengths, Weaknesses, Oppoturtunities, Threats) jonka ideana on stradegian laatiminen, oppimisen/ongelmien tunnistaminen, arviointi ja kehittäminen. Arvoinnin kohteena ovat sisäiset vahvuudet ja heikkoudet sekä ulkoiset mahdollisuudet ja uhat.

Joten, tässä on minun karttani:

Vahvuuteni on voimakas tarmoni ja periksiantaattomuuteni, jotka ajavat minua tekemään asioita. Olen ajan kanssa oppinut kanavoimaan niitä niin, että vaikka en kokisikaan jotain asiaa mielenkiintoiseksi, voin silti tehdä asioita ja etenkin viemään ne loppuun asti. Minua vaivaa, jos jokin asia jää kesken ja vaikka aikaa kuluisi tuhottoman paljon, haluan saattaa sen loppuun. Minun kohdallani luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Heikkouteni on se, että turhaudun herkästi. Se voi johtua mistä tahansa, esim. kykyjeni puutteesta, muista ihmisistä, ympäristöstä ylipäätään... Joskus turhaudun rajusti, jos huomaan, että en ymmärrä tai että joku muu ei ymmärrä ja se on ollut kompastuskiveni aina. Mutta toisaalta, turhautuminen auttaa etsimään toisen tien. Esim. minä en ymmärrä mitä minulle sanotaan, josta syntyy keskustelu. Keskustelu yleensä johtaa siihen että toinen löytää jonkin tavan puhua minulle niin, että minä ymmärrän. Sama toimii toiseen suuntaan. Mutta joskus keksustelu muuttuu turhaksi väittelyksi tai suoraan riidaksi.

Mahdollisuuteni on oppiminen. Olen itse utelias ja vastaanottavainen, mikä edistää oppimista. Lisäksi koen, että tällä hetkellä maailma on auki. Koen, että voin tehdä mitä vain, milloin vain, minulla on aikaa ja energiaa. Olen sisimmältäni realisti, mutta oikeanlainen ympäristö voi edistää sen taittumista optimistisempaan suuntaan.

Uhkani on pääni. Se tuppaa ylikuormittumaan ja ajan itseni helposti burnoutin partaalle, eli pakotan itseni tekemään niin paljon, kunnes lopulta ei vain pysty. Mitä tekemistä sillä on ulkoisen kanssa? Muut ihmiset ja etenkin koulun ulkopuolella olevat asiat voivat joko rauhoittaa minua tai ajaa minua lähemmäs loppuunpalamista. Voin kuitenkin sanoa, että olen aiemmin osannut pysähtyä ja hengittää, mutta silti loppuunpalamisen mahdollisuus on aina olemassa.

Siinä on minun analyysini. En halunnut tehdä kunnon kaaviota tai muuta, vaan laittaa sen omannäköisekseni tekstatuuri-tyyliin.

Villitiikeritkin on välillä sylivauvoja <3