Muonio, osa 2 | Fire burning in you

Hupsista! En ole edes tajunnut kuinka kauan siitä on, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. Yritän parhaani mukaan muistaa kaiken mitä välissä on tapahtunut.

Viimeviikon alkupuoli meni aika hitaasti, minun piti aika paljon hakemalla hakea itselleni hommia. Siitä kesä eroaa parhaiten talveen verrattuna; täällä on huomattavasti vähemmän tekemistä. Onnistuin kuitenkin jossain määrin ja mitä lähemmäs viikonloppua ja tapahtumaa nimeltä Kultainen Mela päästiin, sitä enemmän hommia napsahteli minunkin suuntaani. Laitoin myös viimeviikolla tuotteistamishommia eteenpäin ja olen oikein ylpeä asioista, joita olen saanut kasaan. Tain kaksi raakiletta viikko-ohjelmista, toinen viikonloppu-kokoustajille ja toinen kuuroille. Tällä viikolla, oikeastaan tänään niitä pitäisi käydä läpi ja katsoa mitä voi parantaa ja kehitellä eteenpäin.

Ja sitten se Kultainen Mela. Tapahtumapäivä oli lauantai ja minun kahdallani hommaa riitti aamusta iltaan. Piti laittaa lauttoja täyteen ilmaa, jakaa varusteita, auttaa jotenkin jokaisen kilpailunosan (sprintti, head-to-head, slalom ja maraton) aikana. Tosin viimeinen jäi minun osaltani, sillä menin edeltä Harrinivaan laittamaan palkinnot tarjottimille ja valmistautumaan kodassa tapahtunutta illallista varten. Kodassa menikin sitten koko loppuilta, jonka jälkeen kysyin vielä josko pubin puolella olisi tarvittu apua. Kotaan loppui päiväni kuitenkin ja tein aamulla palkallisen vuoron tarjoilemassa, joten aikainen nukkumaanmenokaan ei varsinaisesti haitannut.

Nyt olen tämän viikon harjoitellut respanhommia, ja opettajille terkkuja, sillä se Hotellinxin käytön harjoittelu on kantanut hedelmää! On joitain muistijälkiä edelleen päässä, ja asiakkaiden check in ja out onnistuu ihan hyvin, välillä tosin varmistelen asiaoita aika paljonkin. Mutta hommat sujuvat täällä aika mallikkaastikin, vaikka itse sanonkin.

Lisäksi minulle on kerrottu Duolingo-nimisestä sivustosta/sovelluksesta, jonka avulla voi oppia uusia kieliä. Itse olen pitkään harmitellut min Svenska inte bra, joten nyt on laitettu käyntiin hevoskuuri kyseistä kieltä. Vielä en osaa sanoa, onko siitä minulle hyötyä, mutta Duolingo on fiksu paikka kokeilla. Ja mikä parasta, koko juttu on ilmainen!

Mutta se niistä. Tänään menen rantaanousupaikalle keittämään kahvia ja valmistaudun henkisesti ottamaan palautetta vastaan tuotteistamisia ajatellen.

Ja sitten takaisin töihin. Loppuun vielä muutama kuva Kultaisesta Melasta.

Sprintin lähtöjä

Head-to-headin järjestystä huudellaan

Head-to-head

Slalom alkamassa

Slalomin lähtöjä

Muonio, osa 2 | Beneath the surface

Huhhuh, en oikein tiedä mistä aloittaa. Koko kulunut viikko on ollut antoisa, raskas ja hyvin vetinen. Fiksuinta olisi varmaan yrittää pysyä jonkin sorttisessa aikajärjestyksessä, mutta voin uskoa että pieniä aikahyppyjä tulee kuitenkin.

Eli aloitin sunnuntaina kipparikurssin, jonka tavoitteena on saada porukkaa kykenemään hallitsemaan max 12 henkilön (miehistö mukaan lukien) kumipaatteja, joilla harrastetaan siis koskenlaskua. Meillä kun on täällä mieletön reitti sisältäen vaikeusasteeseen neljä koskia. Asteikkohan menee siis 1-5 ja viimeisenä luokka X, minkä laskemisessa kukaan ei säily kuivana eikä uimista voi välttää. Tuo meidän pätkä on vielä laskettavissa suhteellisen pienillä roiskeilla. Kuuden kilometrin matkalta löytyy ensimmäisenä Pahtonen, Saarikoski, ylempi ja alempi Äijäkoski. Lisäksi lopussa on stopparimöyhy, joka kantaa nimeä Märkäkorva (saa tulla itse ottamaan selvää, miksi).

Tutustuin viikon aikana aivan mahtavaan ryhmään, Lumon 2015-2016 erä- ja luonto-oppaisiin. Meillä oli hauskaa reitillä, jota laskettiin minimissään kolme kertaa päivässä. Parhaimpina päivinä olimme vedessä viiden laskun verran! Eli kyllä tuli tehtyä. Sen verran vielä sanon, että hyväksyttävään kipparitutkintoon kuuluu siis kirjallinen koe, näyttölasku, mallioppitunti (asiakkaiden ohjeistus ym.), uimakoe ja aikarajallinen kääntökoe. EA2-tason ensiapukoulutus pakollinen, sillä hypotermia, tajuttomuus ja paniikkikohtaukset ovat vähän niin kuin osa tätä alaa. Lisäksi pieniä kolhuja, murtumia, venähdyksiä ja raapaisuja tulee, halusit tai et. Samoin rakkoja, paljon paljon rakkoja!

Itse jätin kipparointitutkinnon suorittamatta, mutta ehkä sitten joskus. En oikein luota siihen että pystyisin ohjaamaan saati melomaan yksin lauttaa, paitsi sitten ehkä joskus. Harjoittelimme reitin melkein joka nurkkaa myöten ja kävimme koskessa uimassa, ihan hyppäämässäkin Äiijäkiveltä, tajuttoman pelastamista ja muutenkin lauttaan nostoa ja pelastusta. Harjoittelimme lättyvedessä lautankääntöä ilman aikaa ja ajan kanssa ja kävimme pikku purossa harjoittelemassa uintia. Harva välttyi vammoilta, sain itsekin osumaa kylkeen; loikkasin suoraan lonkka edellä kiveen. Auts, mutta homma loppuun.

Hauskimpia hetkiä oli ehkä tajuttoman pelastus. Se vaati jokseenkin paljon, ensinnäkin miesmääräisesti sekä –voimallisesti. Koko viikko oli kyllä aivan ihana, en jaksa uskoa miten mahtavaa täällä on taas olla. Sain ensimmäiset pyykitkin pestyä ja huoneessani on jälleen tyylikäs naru katonrajassa-kuivatussysteemi. Välillä hämmennyn itsekin miten nero osaan olla!

Haluan vielä kuvailla tätä hassua aikaa, kun aurinko ei laske. Tälläkin hetkellä on fiilis, että kello on kolme päivällä, sen verran korkealla tuo kellertävä pallo on. Tänään on ollut etenkin kaunis ja hyvin lämmin päivä! Koko viikko on ollut aika ailahteleva (SUOMI!!), alkuviikosta kaunista keliä. Sitten viileni, tuli oikein luntakin ja tuuli sai voimalla sähköjä räpsimään. Sitten eilen näimme pienen pilkahduksen aurinkoa ja tänään on tosiaan ollut kunnon 20-asteinen hellepäivä.

Jos joku teistä ihanista ryhmäläisistä ja meidän mielettömistä ohjaajista sattuu ikinä lukemaan tätä, kiitos tästä viikosta. Minulla oli ainakin aivan järkyttävän hauskaa teidän kaikkien kanssa, otitte meidät kaksi vähän ulkopuolista kivasti porukkaan mukaan ja teidän kanssa oli mukava vertailla koulutuksia ja vaikka mitä.

Mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Melkein-kippari kiittää, kuittaa ja jatkaa taas kohta.

Tukka hyvin, kaikki hyvin! P.S, ei jännitä yhtään...

Yritys numero tuhat; tällä massalla on hyvin vaikeaa kaataa lautta!

Jaksaa jaksaa!

"Huh."

UIMAAN!!

Muonio, osa 2 | Sail away!

Lykätäänpä vielä hetki sen etätehtävän tekoa (heh). Sain perjantaina selville, mitä pääni menoksi olikaan suunniteltu. Ja voi että miten sekä riemuissani että kauhuissani osaankaan olla samaan aikaan. Minä ihan vain vitsailin, kun sanoin, että minusta tulee Muonion paras koskenlaskija...

Eli kipparikurssi alkoi. Se järjestetään Lumon erä- ja luonto-opas opiskelijoille ja kun kerran täällä olen, niin tästä alkoikin viikon mittainen harjoittelu kippariksi. Kippari on koskenlaskun the big boss, niinkuin opas noin ylipäätään on, itse tosin miellän tämän haastavammaksi kuin esim. kelkkailun. Mutta tästä tämä lähtee!

Tänään oli tosiaan lähinnä sellainen teoriapäivä eli helppoa (joskin toivotaan että teoria pysyy päässä). Mutta koska tämän talon tapoihin kuuluu asioiden oppiminen tekemällä, olemme huomenna koko päivän veden äärellä, jotta siitä muodostuisi edes jossain määrin rutiinia (apua). Huomenna olisi tarkoitus siis pysyä kuitenkin kuivana, mutta ylihuomenna vesileikeissä olisi tarkoitus nimen omaan päätyä veden varaan ja katsoa miten ne ohjat otetaan haltuun kun kaikki ajelehtivat ties minne.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ihan Jounin itsensä koulittavana, joten toivottavasti jos mokaan, mokaan huolella ja saan tilanteen itse korjattua. Lisäksi tästä on siinä mielessä hyötyä, että voin halutessani oikeasti suorittaa kipparikortin ja mikä tärkeämpää, tutustun tuotteeseen jota pitäisi myydä. Aika metkalla tavalla vieläpä, jos saan kommentoida!

Näihin jännitystärinöihin jätän tämän tekstin. Aika lyhyt mutta ytimekäs pikku update kauhufiiliksistä, jotka möyrivät mielessä innostuksen kanssa. Katsellaan sitten viikon päästä, miltä tuntuu.

Paluu Muonioon

Nyt on heräilty uuteen päivään.

Saavuin eilen päiväsaikaan ihan pää vähän pyörällä. En oikein osaa kuvailla miten riemuissani olin jo Rovaniemelle saavuttuani saati sitten miten mahtavalta tuntui Kittilän kohdalla. Tutut maisemat näyttivät silti vähän hassuilta ilman lumikasoja, mutta tunnistin ne silti yllättävän helposti.

Tapasin eilen myös tuttuja ihmisiä ja vaihdoin kuulumisia, vaikka suurin osa talven työntekijöistä onkin joko lomalla tai muissa hommissa nyt kesän ajan. Pääsi eilen hommiakin tekemään; haravoin pihaa ja maalasin aitaa. Kävin myös mukana katsomassa miten sanan saa lämpiämään ja perus käyttöohjeet.

Nyt olisi siis tarkoitus suorittaa kaksi näyttöä, majoituspalvelut ja tuotteistaminen. Eli respahommia ja tietokoneen äärellä hyörimistä. Tänään aloitan tuotteistamista, eli ihan ensimmäisenä nettisivut auki ja tutustuminen viikko-ohjelmiin. Niiden pohjalta lähden sitten rakentamaan pakettia, näillä näkymin enemmän kokous- ja viikonloppuasiakkaille.

Respaan menen tässä sitten joku päivä (ei olla vielä mietitty sen tarkemmin) mutta olen kuulemma tervetullut jos minulla ei muita hommia ole.

Ja koska on suomalaista puhua säästä, niin eilen oli hyvin lämmin ja kesäinen ilma, oikein miellyttävä. tänään on aika tuulista ja pilvistä, josko sitä vettä nyt sitten tulisi. Vähän kylmempi (ulkona ollessa takki on kiva) kuin eilen.

Muonio, osa 2 | Back for more

Okei. Päätin sysätä etätehtävää pidemmäksi, joskin juna on kyllä yksi suosikkipaikoistani joko lukea tai kirjoittaa musiikin tahtiin. Matkustaminen on yleensäkin mukavaa, istun siis matkalla takaisin Muonioon. Pääsin sinne vielä toisen harjoittelun ajaksi ja olen riemuissani; en ole ikinä ollut Lapissa kesällä. Tässä tahmanäppeineni kirjoitan siis mitä matkalla on jo nyt tapahtunut (äiti lähetä rahaa).

Elikkä. Matkan alkuhärdelleihin (minulle) kuuluu päätäntä numero yksi; kissa mukaan vai kissa hoitoon. Tähän liittyy hirveä härdelli noin muutenkin, sillä ykkösvaihtoehtoni olisi ollut mennä autolla, jolloin on helpompaa kissan kanssa (hiekkalaatikko käytössä, taukoja oman ja eläimen kestämisen mukaan). Lyhyestä virsi kaunis; siskoni rakkaani lupautui auttamaan ja näin ollen istun yksin, syli tyhjänä. Viimeksi tuntui hyvin pahalta jättää kissa, mutta olen keksinyt että pystyn paneutumaan töihin paremmin ja mahdollisesti kellon ympäri. Tosin kissaa on silti aina ikävä, kun istahtaa ja on yksinäistä.

Seuraava härdelli alkoi juna-asemalla. Isäni kaasuttaessa jo pakoon, jäin jumiin lipunoston kanssa. Ilmeisesti juna on teoriassa täynnä, joten peltikasa ei suostunut myymään minulle lippua (eikä suostunut muuten nettikään. Onneksi Elektron toimi konnarin laitteen kanssa, maksu meni läpi ja istun ihan oikealla paikalla (kai). Eikä tarvinnut edes irvistellä!

Nyt olen jo ohi Tampereen ja Ylöjärvikin taisi hujahtaa taakse. Aika nopeaa tämäkin väli menee, ennen kaksi tuntiakin autolla teki vähän pahaa (kestää, kestää, kestää ja kestää). Nyt jos matka ei kestä ainakaan kolmea tuntia, ei se ole matka eikä mikään! Olen aivan riemuissani, kannattaa oppia kuulemaan itseään niin, että osaa tehdä hommia joista tykkää. En tarkoita, että ei-niin-mieluista hommat olisivat huonompia, mutta pitkällä juoksulla on parempi tehdä mitä tykkää ja hallita kymmeniä ammatteja sen yhden karsean sijasta. Kuten moni on sanonut; Mondays don't suck, your job does.

Ainiin, ne tahmakäpälät taisi unohtua selittää: istun siis junan wanhassa vaunussa, jossa on huonon ilman takia ikkunat auki. Verhot lepattaa aika hauskasti ja äänet kuuluu todella hyvin (mitähän siitä nukkumisesta tuleekaan....). Ostin siis limonaatia, joka paljastui happopommiksi; se vähän räjähti syliin istuessani (kiitos hyllyttäjä) ja vielä hetki sitten näytin siltä, kuin olisin riemuissani epäonnistunut pidättelemään. Lisäksi sokeri on liimautunut pullon ulkopintaan (siitä tahmanäpit). Mutta näin todella tyylikkään auringonlaskun Särkänniemen yllä, eli on tämäkin matka todellakin ongelmiensa arvoinen. Jos ei muuten, niin kokemuksena.

Otsikon mukaisesti linkitän tähän oman fiiliksen mukaisen biisin (huom! Ei välttämättä sovi kaikille). Hyvää kesää itse kullekin, minätyttö kuittaan!