Toiseksi viimeinen viikko lähti liikkeelle. En oikein jaksa
saati halua uskoa, että kohta pitäisi palata etelää kohden. Ostin pari päivää
sitten matkaliput takaisin, jossa VR:n nettikauppa aiheutti harmaita hiuksia ja
niiden halkomista. Se otti vähän jopa koville, sillä Kittilä on eteläisin missä
on tullut käytyä tämän harjoittelun aikana, Levi ruuhkaisin (ahdistuin
ihmismäärästä). Kuitenkin aion palata takaisin ja minulle on luvattu keksiä
kyllä tekemistä.
Nyt on alkanut selkeästi hiljentyä; isojen ryhmien lähdettyä
ja suomalaisasiakkaiden saavuttua on ollut aika rauhallista. Olen kuitenkin
käynyt parikin kertaa lentokentällä hakemassa asiakkaita, tänään viisi
asiakasta ja sunnuntaina saapui 22 asiakasta. Eli on koettu jänniä hetkiä. Se
on meinaan aika pysäyttävää, kun edessäsi seisoo parikymmentä henkilöä, jotka
sinun pitää saada bussiin (kuski ei puhu englantia) ja oikeisiin
majoituspaikkoihin, antaa osalle avaimet ja viikko-ohjelmat valmiiksi ja
vastata kysymyksiin niin hyvin kuin osaat…
Olen myös ollut (vaihteeksi) lumikenkäilemässä, tällä kertaa
tosin Northern Lights ja Olos. Ajoituksemme oli täydellinen, nautimme
voimakkaista revontulista ylös päästyämme. Osa asiakkaista oli viimeistä iltaa
ja toisille ilta oli ensimmäinen, joten toisten loma loppui ja toisten alkoi
mielettömällä tavalla. Tällaisia hetkiä asiakkaiden kanssa on vaikea kuvailla.
Tosin voin kertoa, että kun vietät aikaa mitä erilaisempien, mielekkäiden ja
hyväntuulisten ihmisten kanssa, hyvästit ovat aina vähän vaikeita. Melkein on
pala kurkussa ja purraan huulta, kun heilutetaan viimeisen kerran.
Olen myös vetänyt pilkin. Eli tähän mennessä olen
omatoimisesti hiihtänyt ja pilkkinyt asiakkaiden kanssa. Lisäksi olen ollut
yhden oppaan apujalkoina hiihdossa ja lumikenkäillessä hänen huonon polvensa
ollessa esteenä; eli vetänyt kahdelle isommalle ryhmälle hiihdon ja
lumikenkäilyn täysin omatoimisesti. Lisäksi olen antanut ihmisille varusteita,
vaatteita ja välineitä. Eli aika paljon kaikenlaista. Seuraava (ja viimeinen)
tulikoepäiväni on ensiviikon tiistai, jolloin otetaan Skype-yhteys
Hämeenlinnaan ja työharjoitteluani arvioidaan. Jännittää!
Belgialainen kämppikseni lähtee tällä viikolla sunnuntaina
pois. Ajatus tuntuu aika kamalalta, sillä hän on todella mukava ja hauska.
Mutta toivottavasti tapaamme jälleen.
Aloitin keskiviikkona hommat ravintolan puolella, joten
tulee tehtyä muutama palkallinen tunti (check-lista tälle harjoittelulle on
siis täynnä). On ollut ihan hauskaa tehdä välillä tarjoiluhommiakin ja täällä
on ihanan tehokas pesukone (tiskarit ymmärtää).
Että tällaista täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti