Bio Marilyn

Sain inspiraation kirjoittaa vähän Hämeenlinnan elokuvabisneksen historiaa, kun kävi tänään katsomassa uusimman Star Wars - The Force Awakens-elokuvan.

Bio Marilyn (entiseltä nimeltään Maxim) on saanut paljon kritiikkiä osakseen Bio Rexin saavuttua Hämeenlinnaan. Itse olen sitä mieltä, että Marilynissä on fiilistä ja tunnelmaa. Lisäksi kännykkä katoaa helposti laukun pohjalle, sillä se sijaitsee katutason alalpuolella, eli kuuluvuus ei ole mikään paras mahdollinen.

Olen toki puolueellinen; kun olen ollut lapsi ja käynyt elokuvissa aikaa ennen Bio Rexiä, olemme aina menneet Marilyniin. Marilyn on ollut Hämeenlinnan elokuvamaailman sydän, joka pumppaa edeleen hyvää mieltä ja huvia. Lapsena hengästyin aina rappusissa, joskin nykyään ne tuntuvat melko mitättömiltä. Silloin teatterin aula tuntui isolta, vaikka se onkin pieni. Mutta mitä koossaan häviää, sen tunnelmassaan voittaa; Marilyn on sympaattinen, pieni ja tunnelmallinen.

Marilynissä on tasan neljä salia, joiden ulkonäkö on muuttunut huomattavasti vanhoista ajoista. Silti, istuttuani saliin numero yksi havaitsin tutut pehmusteet ja korokkeet, joita olen itse joskus käyttänyt. Tai no, tuskin tismalleen samat, mutta niiden paikka on edeleen sama, melkein 20 vuotta myöhemmin.

Kuten jo mainitsin, Marilynin edellinen nimi oli Maxim. Sen parhaimpina vuosina elokuviin sai jonottaa ulos asti, joskus jopa korttelin kulman taakse. Usein kun itsekin kävin vanhempieni kanssa, jonoa oli vähintään rappusiin asti. Ja se pieni aula oli täynnä ihmisiä! Osa odotti elokuvan alkamista rappusissa.

Salit 1 ja 2 ovat isoimmat kooltaan, 3 on tiiviimpi ja 4 mahtuu ainakin alle 40, niin pieni se on. Kaikki ovat maan alla, itse käsitän sen niin, että ennen se oli paras tapa mitä tulee äänieristykseen. Vain olla väärässäkin, mutta kaupunkiteatterina se on paras tyyli.

Vaikka internet on täynnä tietoa, tämän Hämeenlinnan helmen historia tuntuu unohtuneen en arkistoista. Sen jalansija on silti vahva, se on ollut ennen ensi-iltojen ykköspaikka. Ainoa oikea sisäteatteri Hämeenlinnassa, joka on näkemisen arvoinen.

Isäni on kertonut minulle, että ennen Hämeenlinnan alueella on ollut wanhaan aikaan autoteattereita. Tiedättehän, niihin pääset omalla autolla ja se on vähän kuin parkkipaikka, minkä päädyssä on iso kangas. Olisin halunnut nähdä sen ajan.

Siinä. Jos joskus haluatte näyttää vanhaa, upeaa Hämeenlinnaa, valitkaa Bio Rexin sijasta Bio Marilyn. Se on sen arvoista.

Visithämeenlinna

Kävimme Wetterhoffilla tutustumassa Visithämeenlinna-yritykseen. Tai käsittääkseni se ei varsinaisesti ole oma, erillinen yritys, vaan Kastellin piiriin kuuluva, mikä tekee siitä tietyllä tapaa puolueellisen matkustussivuston, mutta mikäs siinä jos homma kuitenkin pyörii eteenpäin.

Oma mielikuvani kyseisestä sivusta on kömpelö. Etusivulla on mielestäni liikaa tavaraa, mutta se on yllättävän kaunis graafisesti ja näyttää toimivan ihan hyvin, lagittelemati sen enempää. Sen helppokäyttöisyyteen en ole vielä perehtynyt, mutta tulemme tekemään heidän kanssaan yhteistyötä myöhemmin, eli jätän itselleni sen yllätykseksi sitten. 

Visithämeenlinna löytyy myös muista sosiaalisista verkostoista, kuten Instagramista, Facebookista ja Twitteristä. 

Tässä tällainen pieni esittely. He tekevät yhteistyötä mm. Linnan Kehitys Oy;n kanssa.

Original Sokos Hotel Vaakuna

Tänään luokkamme vierailee (tällä hetkellä oikeastaan) Hämeenlinnan Vaakunassa. Itse en päässyt mukaan hammaslääkärin takia, mutta koska kyseinen hotelli oli aiemmin minun ryhmälläni kohteena, olen tutustunut kyseiseen paikkaan.

Original Sokos Hotel Vaakuna kuuluu S-ryhmän ketjuun. Ketjuhotellina mainostukset ja talon tavat ovat aika persoonattomat pienempiin yksityisiin hotelleihin verrattaen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö juuri Hämeenlinnan Vaakuna pongahda silmään katukuvasta. Hotelli on aika hauskan näköinen ja se sijaitsee hyvällä paikalla, mistä on nopeat kulkuyhteydet joka puolelle. 

Hotelli on siisti, tosin se on saanut Tripadvisorissa keskiverto-luokitelman. Äänestäjiä on 65, eli veikkaisin hotellin olevan vähän turhan "jokaisen makuun", ainakin omasta mielestäni.

Hotellissa on paljon erilaisia kokoustiloja, joten se sopii parhaiten kokousvieraille. Kuitenkin hotelli tekee yhteistyötä Fenix-ohjelmapalvelujen kanssa, joten kevät-syksyakselilla esimerkiksi melonta voisi sopia pieneen virkistykseen. Nippelitietona mainittakoon, että hotelli vuokraa pyöriä, jotka ovat halvempia S-ryhmäläisille.

Lisäksi hotellissa toimii ravintola, joka on avoinna muillekin kuin yöpyville asiakkaille ja hotellia käytetään erinäisissä tapahtumissa. Ei sentään AC/DC-mittakaavassa, mutta tilaa löytyy ihan riittoisasti mm. Tawast Stomp (rockabilly/psykobilly-musiikkitapahtuma).

Tawastia Stomp 2013

Hotelli sijaitsee ehkä Hämeenlinnan kauneimmalla paikalla Vanajaveden tuntumassa. Hotellissa on paljon huoneita, 160 heitteillä ellen peräti väärin valehtele. Työryhmämme blogista löytyy enemmän kuvia ja kuvausta paikasta.

Iittala

Kävimme tänään kääntymässä Iittalassa. Ensimmäinen paikka oli Iittalan lasitehtaan outlet, jossa pyörimme. Löysin sisarelleni joululahjan, ja muutkin ylöysivät kaikenlaista. En muista tarkalleen milloin viimeksi olin siellä, itse väittäisin, että ala-asteella, joten siellä käyminen sai minut iloiseksi.

Kävimme katsomassa tehdasta, tottakai. Oli hienoa nähdä, miten siellä tehtiin lintuja ja laseja. Tykkäsin todella paljon.

Lasitehtaan jälkeen menimme Leenan kanssa käymään hunajakaupassa. Kaikki kaupat tehtaan alueella ovat pieniä, todella herttaisia puoteja. Sieltä ei tarttunut mitään mukaan, tosin nallen muotoinen hunajapurkki kiinnosti. Ehkäpä käyn tässä joku päivä uudelleen poikkeamassa.

Siitä jatkoimme Kultasuklaaseen, jossa muut luokkalaiset olivat. Siellä oli aivan ihania herkkuija, joista muutama suklaanappi lähti mukaani. Itse ihastuin jälleen siihen sulkaan määrään ja valikoimaan, siellä sisäinen lapsi jotenkin herää aina uudelleen.

Kultasuklaasta jatkoimme Anubikseen ja pieneen, Tigeriä muistuttavaan putiikkiin. Ne olivat oikein suloisia ja niissä oli paljon ihania, mielenkiintoisia esineitä ja asioita. Niistäkin tarttui mukaan pieniä asioita. 

Tykkään todella paljon tällaisista pienistä, sympaattisista paikoista. Lisäksi kuten aiemmin kirjoitin, sisäinen lapseni oli riemuissaan. Paikat ovat minulle tuttuja, joskin vuosien takaa. On ihanaa muistella ja kävellä jossain. Ennen mielestäni ptkät välimatkat olivatkin hyvin lyhyitä ja niin isoilta vaikuttaneet hyllyt olivatkin todella pieniä.

Hassua, miten ihminen kasvaa.

Vietimme eleine ja tänään pikkujouluja. Eilen oli meidän luokan sisäinen, jonka pidimme nyyttäri-hengessä ja hankimme kaikki lahjat, jotka jaettiin satunnaisesti toistemme kesken. Itse sain kahvikupin ja teepaketin. Tänään leikimme Matkailukillan kesken ja muut joivat glögiä ja söivät pipareita (minua ei huvittanut). Pelasimme Aliasta, tietovisaa ja yritimme koota joululaulun ruotsiksi. Eli ihan kivoja aisoita on tapahtunut.

Hotelli Emilia | Puhdistuspalvelut

Kävimme Emiliassa viime viikolla seuraamassa siivoamista. Osa meistä kokeili jo paikan päällä. Se vaikutti ihan simppeliltä ja se oli vähän niinkuin harjotusta. En oikein osaa kirjoittaa mitään sänkyjen petaamisesta, pölyjen pyyhkimisestä tai vessan siivoamisesta, enkä oikein tiedä miten sitä kuvailisi, vaikka osaankin ilmaista itseäni kirjallisesti. Se oli ihan yksinkertaisen näköistä ja yritin parhaani mukaan muistaa kaiken, mutta rehellisesti sanottuna, en oikein osaa kuvitella itseäni siivoamassa sillä tavalla.

Siivoamine vaatii aika tarkkaa silmää ja vaikka kaikki me olemme jollain tavalla neuroottisia, minä en osaa kohdistaa omaa neuroottisuuttani siivoamiseen. En tykkää siivoamisesta, ellei siitä voi nauttia. Mutta hotellihuoneet ovat kuin jostain kuvastosta revittyjä, enkä oikein viihdy liian tarkassa ympäristössä.

Kuitenkin, se toimi pohjustuksena, sillä tänään siivosimme itse ja koska meitä oli vähän, saimme kaikki omat huoneet vastuullemme.

Minulle osui huone, jossa tarvitsi pedata vain yksi sänky. Pölyjä ja hiekkaa ei juuri ollut lattialla, eikä huoneessa ollut mitään pölyäkään. Vessa oli siisti. Eli minulle osui helppo huone. Selkään sattui, kun luuttusin lattiaa, joten epäilen että itse pystyisin siivoamaan montaa huonetta päivässä. En muutenkaan uskoisi viihtyväni siivoojana hotellissa, mutta ikinähän ei auta sanoa työlle ei. Tosin jos selkäni ei välttämättä kestäisi sellaista työtä.

Saimme huoneet suoritettua aika nopeasti. Kenellekään ei käsittääkseni osunut hirveän vaikeaa huonetta. Juttelime siinä samalla kuin teimme, eikä se nyt niin paha juttu ollut, vaan kokemus itsessään. Arvostan siivoojia enemmän.

Vanajanlinna

Kävimme aiemmin tällä viikolla tutustumassa Vanajanlinnaan. Olen itse käynyt siellä tutustumassa viimeksi noin puoli vuotta sitten, joten rehellisesti sanottuna en oppinut paljoakaan uutta. Olisin halunnut nähdä heidän huoneitaan ja enemmän heidän kokoustilojaan, mutta alue on iso ja kaikkea on ripoteltu vähän sinne ja tänne, joten siinä olisi mennyt ehkä vähän turhankin kauan aikaa.

Kuitenkin. Vanajanlinnan kartano sijaitsee kauniilla paikalla kaupunkiseudun ulkopuolella, golfkentän läheisyydessä. Katumanjärven rannalla on tuulista, mutta kesällä sijainti tekee paikasta todella kauniin.

Vanajanlinna sopii kaikille majoittujille, jotka kaipaavat syrjään, mutta eivät liian syrjään. Kokousväelle, häihin... Tosin koko paikka on todella laadukas ja näin ollen suhteellisen hintava, mutta jos haluaa yöpyä laadusta tinkimättä, eikä rahalla ole väliä, niin Vanajanlinna on juuri oikea paikka. 

Vanajanlinna kuuluu ketjuun, joka omistaa majotuistiloja vähän joka puolelta. Uusin lisäys on toinen kartano. Ravintolapuoli pyörii myös isompana, osittain itsenäisenä osanaan. Vanajanlinnan ravintolapuoli tuomii myös esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa.

Vanajanlinnassa järjestetään paljon tapahtumia ympäri vuoden. Itsenäisyyspäivän aikaan juhlittiin, ja tällä hetkellä on vedetty viimeisiä isompia pikkujouluja. Monikäyttöinen ja laadukas paikka siis.

Paikka on museoviraston suojeluksessa, joten asioiden ulkoinen muuttaminen on aika lailla mahdotonta. Maalaukset ovat hyvin kauniita, joskun suurin osa uudelleenmaalattuja kopioita. Vanha kartano pitää sisällään salakäytäviä. 

Historia on pitkä, kartano kuului aluksi Rosenlewille, joka antoi sen vaimolleen Marthalle. Martha ei pitänyt kartanosta, joten Rosenlew piti sen omana metsästyskartanonaan. Myöhemmin kartanon omistajuus vaihtui saksalaismiehelle, joka joutui sotien jälkeen luovuttamaan sen venäläisille. Nyt sen omistaa kaupunki. Yritystoimintaa pyörittää Vanajanlinna Oy.

Hotelli Emilia

Kävimme viikon alussa vierailulla Hotelli Emiliassa, vanhassa työharjoittelupaikassani. Itse en juuri mitään uutta kuullut, mutta onhan sitä ihan hauska käydä kääntymässä. Paikkoja meille esitteli Piia Ryöppy.

Emilia on järkyttävän upea hotelli, vaikkakin pieni. Soma ja nätti. Asiakaskunta on aika hyvin vakiintunut, viikolla työmiehiä ja viikonloppuisin kokousvieraita. Hotelliin tuo kesäisin asikkaita eri tapahtumat Hämeenlinnan alueella.

Hotellissa on vakituisia työntekijöitä kuusi; kolme vastaanottovirkailijaa/kerrosvastaavaa, yksi klubiemäntä ja kaksi aamiasvastaavaa. Lisäksi hotellissa on kaksi siivoojaa.

Huoneiden tyyli on pehmeä ja melko miellyttävä, ainoa ero huoneissa on Marimekon verhot. Huoneet eroavat niinkin, että päätyhuoneissa ja Suitessa on parisängyt, muissa kaksi erillistä sänkyä ja uimahalliinpäin olevat huoneet ovat varustettu nojatulilla, josta saa lisävuoteen tarvittaessa. Reskan puolella olevista huoneista (ei ihan kaikista) löytyy parveke. Hotelli on savutan, mutta parvekkeilla saa polttaa.

Kokoushuoneita on kaksi; saunakabinetti ja kokouskabinetti. Kokouskabinetti on isompi ja vetää max 25 henkilöä, saunakabinetti n. 10 henkilöä. Jos ryhmät haluavat, ruoka (lounas) järjestetään Piparkakkutalossa, joka sijaitsee torin laidalla, kirkon takana. Hotellissa saa aamiaisen, mutta muut ruokailut järjestyvät Tawast Groupin omassa ruokaravintolassa. Tawast Groupiin kuuluu myös Skogster ja Albertin Kellari sekä Tampereelta löytyvä Kellariravintola Monttu.

Emilia Klubin voi myös varata yksityisjuhliin, jos sellaisen haluaa järjestää vaikkapa työporukalla. Klubi on normaalisti auki viikonloppuisin 23.00 eteenpäin, ikärajana 22 ja esiintyjät ovat pääsääntöisesti DJtä.

Hotelliketjut | Harriniva Hotels & Safaris

Meille annettiin tehtäväksi tutustua erilaisiin hotelliketjuihin, joita Suomesta löytyy. Itse valitsin oman tulevan työharjoittelupaikkani, koska näin tässä hyvän syyn ottaa selvää siitä paikasta oikein urakalla. Olen hyvin kiinnostunut kyseisestä yrityksestä.

Pidemmittä puheitta.

Harriniva sai alkunsa vuonna 1973. Sijaintina on Muonio, joka on todella lähellä Ruotsin rajaa. Siis älyttömän lähellä. Otin muutaman kuvakaappauksen Google Mapsin avulla havainnollistaakseni;

Kuten kuvista voi havaita, Ruotsin rajalle on kolmen minuutin matka, 200 m Harrinivan osoitteesta. Joten pohjoisen piireissä pyöritään, ihan siellä rajan tuntumassa.

Harriniva Hotels & Safaris on houkutellut 40-vuotisen historiansa aikana tuhansia ihmisiä. Yritys sai alkunsa, kun Köpi Pietikäisen vanhemmat Eini ja Hannes Pietikäinen vuokrasivat Metsähallitukselta maapalan ja rupesivat tarjoamaan telttapaikkoja matkaajille. Eli pienestä on ponnistettu. Nimi Harriniva pohjautuu sijantinsa luonnon mukaan; kosken tuntumassa, hyvien harjuvesien ääressä.

Harriniva Hotels & Safaris omistaa kaksi hotellia ja tunturikeskuksen;

Hotelli Harriniva

Nimikkohotellista löytyy majoitusta vähän jokaiseen makuun; hotellimajoitus, mökkimajoitus ja leirintäalue caravan- ja telttapaikkoineen. Majoituksen lisäksi tarjolla on ympäri vuoden ravintolapalveluita ja ohjelmapalveluita. Hotelli on erähenkinen, josta vihjaa vahva puusisustus ja eräiden elektronisten viihdelaitteiden puuttuminen, kuten television ja radion. Hotelli siis sopii henkilöille, jotka haluavat päästä hetkeksi pakoon teknologiaa. Samaa logiikkaa on käytetty Harrinivan muissa majoituskohteissa.

Safareille pääsee lähtemään suoraan hotellin pihasta, eli vähän mukavuudenhaluisemmankaan ei tarvitse erikseen matkustella elämyksien perässä. He tarjoavat myös pakettimatkoja, jos asiakas niin toivoo.

Hotelli Jeris

Hotelli Jeris sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston äärellä ja siellä on myös mahdollista yöpyä joko hotellissa tai mökeissä todella raittiin ilman tuntumassa. Hotellin asiakkaskunnaksi mielletään lapsiperheitä ja rauhaa kaipaavia aikuisia.

Tarjolla on erilaisia retkeilymahdollisuuksia ja aktiiviteetteja, joista valita. Hotellin sivuilla mainostetaan, että jokainen voi löytää mielekästä puuhaa. Erityisesti hiihtoihmisten kannattaa harkita hotellia matkustuskohteena.

Tunturikeskus Galdotieva

Tunturikeskus sijaitsee havupuurajan pohjoispuolella Palojärven rannalla. Palojärven kylä on vanha saamelaiskylä, jossa perinteistä poronhoitoa harjoitetaan elinkeinona edelleen. Galdotievassa voi majoittua mökkiin, kesäisin myös caravan- ja telttapaikoille.

Galdotieva on se viimeinen pysähdys ennen Norjan rajaa. Tunturikeskukselta löytyy myös rajakauppa, josta löytyy päivittäistavaroiden lisäksi ravintola ja tankkauspiste.

Galdotieva kuvataan aktiivisen lomailijan paratiisina: kesäisin voi vaellella puuttomassa tunturissa, meloa, kalastaa ja pyöräillä, syksyllä patikkaretkillä näkee pohjoisen ruskan väriloistoa, talvella voi hiihtää, lummikenkäillä, pilkkiä, bongailla revontulia ja nauttia nuotiosta. Talvella ryhmille tarjolla sopimuksen ukaan erilaisia moottorikelkka- ja rekikoirasafareita.

Polar lento

Torassiepin porotila

Huskysafari

Tarjolla Harrinivassa on myös erityismajoituksia, joihin kuuluu Winter Villagen iglumajoitus, Aurora Dome revontulibongarille, aitta-, heinälato, laavu- kota- ja erämökkimajoitus. Lyhyesti sanottuna, Harriniva tarjoaa pohjoisen suomalaisen elämyksen.

Aurora Dome

Winter Village

Matematiikkaa ja kemiaa | Harrastusjuttuja

Sain tänään mieluisaa postia, jonka oletin postin takia jumittavan pitkään, joten päätin leikkiä jälleen kemistiä ja laittaa lisää nesteitä kypsymään. Ajattelin jakaa sen teidän kanssanne, koska minulle se on kuin neulomista; niitä sukkia ja lapasia on ihan tarpeeksi, mutta niitä on silti hauskaa tehdä. Lisäksi, pitäähän jotain harrastuksia olla.

Tästä se homma lähtee. Tuo myrkyllinen neste on 100%-nikotiinia. Sitä ei saa niellä pelkilteen eikä missään nimessä höyryttää itsenään. Ei missään nimessä, ellei halua nikotiinimyrkytystä. Sen oikeaoppinen säilytys tapahtuu minigrip-pussissa, jota tehostetaan teipillä. Itselläni se on suljetussa kaapissa pystyasennossa, mahdollisimman korkealla. Pikkuinenkin pisara niin se olis bye bye kitty.

Kuten havaita saattaa, käytän myös alustana pyyhettä. Tämä ihan siksi, ettei pöydälle tipu ylimääräisiä nesteitä. Helpompi siivota, tosin kun lopetan, pyyhin pöydän vielä varmuuden vuoksi.

Kaksi tyhjää putelia eivätkään ole tyhjiä! Tarkkasilmäiset havaitsevat ihan pienen määrän nestettä pohjalla. Siellä on se nikotiini, jota laitoin 100 ml purkkeihin 3 %, eli kolme milliä. Se on huomattavasti vähemmän kuin tämänhetkinen nikotiinimääräni (6 ml). Homma lähtee sillä käyntiin, että nikotiini ravistetaan purkissa ja annostellaan ihan ekana, niin että sen voi laittaa takaisin kaappiin. Takana olevassa vesilasissa ei olekaan vettä, vaan VG-nestettä (ns. "pidentäjä"). Se litku on täysin turvallinen, sitä voi halutessaan vaikkapa juoda suoraan kurkkuun. Aika hajutonta tavaraa, mutta puhdasta liimaliisteriä (tahmeaakin vielä).

100 % VG-neste

100 % nikotiinineste paketissa

Sitten alkaa se hauska vaihe; matematiikkaa. Jos on 100 ml purkki, jossa on 3 ml nikotiinia ja jatkeainetta, mikä puuttuu?

Makunesteet! Oikealta vasemmalle;
karamelliomena, lohikäärmehedelmä, makea tee ja valmisliemi Stamina Potion

Eli. Yhdistin kolmea makua ja käytin tuon Stamina-litkun toiseen puteliin. Koska makuaineet ovat PG-aineita (PG tuo maut voimakkaammin esiin), käytän pelkkää VG-jatketta. Jatkeaineita on 50 VG-50 PG ja 100 PG, mutta PG voi aiheuttaa herkemmin allergiareaktion (stay safe). Itse laitan yleensä siis n. 20-30 % makuainetta nesteisiin, joten toiseen tulee 10-10-10 ja toiseen vain 10 % puhdasta Staminaa.

Miten makunesteiden määrät vaikuttavat? Jos siinä on vähän makunestettä, siitä tulee miedompi ja maulla kestää kauemmin kypsyä ja päinvastoin. Eli omat reseptini ovat tämän sorttisia:

Stamina Potion

 - 3 ml nikotiinia
 - 87 ml VG-nestettä
 - 10 ml makunestettä

(Vielä nimeämätön)
 - 3 ml nikotiinia
 - 66,5 ml VG-nestettä
 - 10 ml karamelliomenaa
 - 10 ml lohikäärmehedelmää
 - 10 ml makeaa teetä
 - 0,5 ml menthol-makunestettä

Syy, miksi lisäilin vielä metholia, oli karamelliomenan tunkkaisempi maku. Huh. Menthol on kuitenkin hyvin, hyvin voimakasta, joten 100 ml nesteeseen 0,5 ml on todella maksimi.

Stamina Potion | Halfway there

Tärkein meinasi unohtua. Näissä leikeissä tärkeimmät instrumentit ovat ruiskut. Itselläni on 2 ml ja 12 ml, jotka ovat ihan käteviä. Ne on vain hyvä pestä huolellisesti.

Siinäpä se. Tällainen on minun harrastukseni, joka on aikeastaan aika mukavaa ajanvietettä. Pikkutarkkuutta vaativia hetkiä ja hauskaa hommaa. Alkuun käytin apuna erästä netistä löytyvää nestelaskuria, mutta nyt homma alkaa sujua helposti ja heittämällä.

En laita tähän mitään osoitteita mistään, koska nämä ovat k-18-tavaraa. En halua kannustaa ketään tähän, enkä missään mielessä halua antaa mitään vinkkejä, mistä voi löytää mitäkin sähkötupakkatavaraa. Lisäksi huomautan, että sähkötupakat ovat tehty ihmisille, jotka haluavat lopettaa tupakoinnin, ei tupakoinnin aloittamiseen. Itse aion tämän avulla lopettaa, ja tähän asti homma on toiminut tosi hyvin.

Toivon, että jonain päivänä en laita nikotiinia ollenkaan. Se on tavoite.

Eikä tämä nyt niin paha harrastus ole. Nesteiden tekeminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä nämäkin nesteet saavat olla hyllyssy kypsymässä yli kaksi viikkoa. Tavoitteeni on, että ne tulisivat käyttöön vasta kahden kuukauden päästä, jotta maku olisi mahdollisimman hyvä.

Lämmin vesi auttaa kypsymistä. Samoin korkin avaaminen.