TOP-asiaa | Mitä käteen jää

Ajattelin kirjoitella vähän fiiliksistä nyt, kun olen melkein fyysisesti toipunut Muoniosta. Miltä se kaikki oikein tuntuikaan, mitä minä uhrasin reissun eteen? On paljon asioita, jotka olen pistänyt vaakaan eripainoisena nyt jälkeenpäin. Olen pistänyt omia elämänarvojani uusiksi ja olen oppinut näkemään maailmaa monenlaisin silmin. Sitä sanotaan, että kuva vastaa tuhatta sanaa ja että henkilöillä, jotka lukevat vai pelaavat, elävät tuhat elämää. Mutta minun mielestäni erinomainen opas osaa nähdä maailman tuhansien silmäparien läpi.

Siellä tuli vastaan monia yllätyksiä. Minä tapasin ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet. Tai edes nähneet lunta autotiellä. Ne varsinkin avasivat omat silmäni. Opashommien lisäksi olen oppinut aika paljon erilaisia pikkutaitoja. Lisäksi olen tullut herkemmäksi muiden ihmisten käyttäytymiselle. Riittävällä tarkkailulla pystyy auttamaan asiakkaita, jotka eivät aina osaa pyytää apua. Ja jos esim. olet kelkkasafarilla viimeisenä, SINÄ huomaat nopeammin kun joku hidastaa tai pysähtyy, SINÄ huomaat nopeammin kun ajossa on 11 kelkkaa. Ja sinun pitää reagoida.

Olen oppinut, että on aika turhaa hätäillä. Jos jokin asia ei onnistu tai toimi tai on ongelma, kahvikuppi käteen ja rauhassa miettimään, mitä tehdään. Lappalainen tapa on katsella kummastella rauhassa. Paljon on opittu ja kaikki mitä näillä rahkeilla voi antaa, on annettu. Näillä eväillä on hyvä ponnistaa uusiin haasteisiin.