Tälläkin kertaa kiertelimme tutut salit ja kammarit, näimme kappelin ja tykkitornin. Onhan se hienoa, että jotkin asiat ovat olleet vuosisatoja pystyssä, merkkinä ja jälkenä jälkipolville.
Eniten kiinnosti kyllä Heavy Metal-näyttely. Kokosin muutaman linkin, jonka takaa voi itse käydä vilkaisemassa pikkuinfoa. Kannattaa ottaa opastettu kierros, siitä saa aika paljon irti.
Heavy Metal Hämeenlinnan sivuilla
Heavy Metal Kansallismuseon sivuilla
Suomeen on tosin saatu vain murto-osa haarniskoja, mutta oppaan mukaan valikoitiin parhaat päältä. Hän kertoi meille mm. turnajais-, jalkaväki- ja ratsuväkihaarniskojen eroista. Haarniskoissa oli paljon yksityiskohtia ja jopa koristusta, eli näyttäviä ja upeita olivat. Lisäksi näyttelylle yleinen vanhimmasta uusimpaan-metodi ja taisteluvarusteiden muuttuminen ja mukautuminen näkyi selkeästi.
Ruotsissakin (ja suomalaissotilailla!) ollut hakkapelita-haarniskamalli oli aika hauskan näköinen. Eli teoriassa hakkapelita oli palannut kotiin, ainakin melkein.
Lisäksi se, että näyttely oli linnassa (joskin uudemmalla puolella), oli aika mieletöntä. Linnan vanhoilla käytävillä oli myös muuta hauskaa, kuten mahdollista kokeilla itse ampua jalkajousella, rakentaa silta tikuista, sovittaa haarniskaa päälle ja ratsastaa puuhevosella. Eli ei vain aikuisille hauskaa. Meidän kanssa siellä olikin pieniä lapsia.
Itse tykkäsin hyvin paljon, suosittelen käymään (käyn varmasti itsekin uudelleen). Varsinkin kun tämä näyttely loppuu lokakuussa, jonka jälkeen sen voi nähdä vain kaukana keskieuroopassa. Kuvia lisäilen tänne myöhemmin, jahka saan niitä itse omiin käsiini.
Kuitenkin minun oli pakko kirjoittaa jo nyt, sillä keskiaika ja haarniskat ruokkivat sisäistä lastani. En tiedä monestiko olen maininnut, mutta lapsena halusin kovasti olla ritari. Joten tämä haarniskanäyttely sai ihoni kananlihalle ja sydämen tykyttämään kovaa.
//Edit; Tässä ne kuvat on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti