Matkustin siis Orivedelle keskiviikkona päivällä. Tapasin mm. entisen rehtorini, psykologian opettajan/koulukuraattorin, draamaopettajan ja kieltenopettajani. Club Globaleiden idea on suurin piirtein tämä; kuluvan vuoden musiikkilinjalaiset esittävät kappaleita sillä hetkellä opiskeleville, entisille opiskelijoille ja mahdollisille tuleville opiskelijoille (= sillä hetkellä opiskelevien ystäville). Itse saavun yleensä paikalle niin, että tapaan vanhoja opettajiani ja vaihdan kuulumisiani.
Tämän vuoden Globalit olivat erityisen haikeat minulle, sillä tänä keväänä valmistuvat he, jotka saapuivat ensimmäiselle luokalle minun ollessani abi. Eli tänä vuonna tuli kaksi vuotta täyteen siitä, kun olen itse opiskellut. Tapasin pienen määrän vanhoja luokkalaisiani ja vanhoja linjalaisia, juttelin talkkarin kanssa ja arvostelin rankalla kädellä (kuten siis on tapana) musiikkilinjaa, vaikka ei heidän esityksissään ollut mitään vikaa.
Eli tapahtuman pointtia on vähän vaikea kasata yhteen, koska siinä on niin monta tekijää; musiikkilinjan "päättötyö" vanhat opiskelijat, uudet (mahdolliset) opiskelijat... Kaikkia meitä yhdistää orivesi ja opisto.
Tältä se suurin piirtein näyttää grillikatokselta katseltuna;
Sain myös räpsittyä julkaisukelpoisia kuvia yhden esityksen alusta. Ihmiset kun tuppivat hyppimään liian lähelle, lisäksi tähän kellonaikaan valaistus oli vielä hyvä. Loppuillalta ei ole kuvia.
The next morning I had the pleasure to meet my two teachers I had missed the day before; mothertongueteacher and historyteacher, whom I had liked the most.
And after having some rest on Friday, I enjoyed my shift on Saturday at my favorite bar. So that's that for my easter.
Kiitos! Nostalgiaa tekstissä ja kuvissa.
VastaaPoista