Internetmarkkinoinnista | Lähteenä Ilkka Kauppisen haastattelu

Mikä olisi parempaa näin maanantaina, kuin suorittaa vihdoin 6.10 meille annettu etätehtävä liittyen internetmarkkinointiin matkailualalla. Käytin tämän tehtävän tekemiseen noin kolme tuntia, peräti ilman taukoja. Kyseessä on siis Ilkka Kauppisen haastattelu. Ilkka Kauppinen on internetmarkkinointiguru ja häntä haastatteli Teemu Kinnunen. Video on julkaistu YouTubessa 2013, mutta koska Suomi laahaa Kauppisen mukaan kaksi vuotta jäljessä muuta maailmaa internetmarkkinoinnin kannalta, se sopii tähän päivään kuin porkkana lumiukon nenäksi.

Pyrin vastaamaan mahdollisimman tarkasti ja toistan itseäni aika paljon, mutta ainakin keskityin koko videon ajan. Aivan, se piti vielä mainita, että oma Wordini venyi vastauksien takia yhdestä sivusta kolmeen, eli asiaa löytyy paljon. Toivon, että vastaukseni ovat tarpeeksi riittoisia, vaikkakin osasta tiedostan, että ne ovat vajaita. Onpahan kuitenkin tekstiä!

Tässä linkki haastatteluun.

1. Miksi matkailuyrittäjän kannattaa kiinnostua oman yrityksensä markkinoinnista internetissä?

  - Internetin avulla saavuttaa mm. ulkomaalaisia asiakkaita, jotka eivät muuten välttämättä saisi tietää yrityksestä. Se on myös kustannustehokas tapa markkinoida ja hyvin tehtynä erittäin hauskaa.

2. Mistä blogista löydät lisätieto matkailumarkkinoinnista? Mitä tietoa sieltä löydät?

  - Internet-markkinointi-matkailua: http://matkailumarkkinointi.blogspot.fi/

Sieltä löytää tietoa internetmarkkinoinnista, matkailusta, sosiaalisesta mediasta ja brändäyksestä.

3. Mitkä ovat suomalaisten hyviä ja huonoja puolia internet-markkinoinnin käytössä ja kehittämisessä?

 - Suomi on aikaisemmin ollut n. 2 vuotta muuta maailmaa jäljessä, mutta pikkuhiljaa matkailuyrityksiin tai -alueille on palkattu ihmisiä, jotka keskittyvät puhtaasti sähköiseen markkinointiin. MEKin (matkailun edistämiskeskus) Twitter-tili on markkinoinnissa kuulemma paras. Parannettavaa tosin löytyy. Hyvä tuote ei myy itse itseään, vaan sitä pitää myös tuoda esiin. Lisäksi markkinointi on investointi, johon pitää kuluttaa aikaa ja rahaa. Tosin sen pitää myös tuottaa tuplasti takaisin, tai se ei kannata. Suomalaiset ovat myös laiskoja opettelemaan uutta. Hakukoneita (esim. Google, Yahoo) ei ole otettu tarpeeksi huomioon; suurin osa löytää yrityksen netistä hakukoneiden avulla. Lisäksi verkkosivut, joille asiakkaat päätyvät, ei ole kohderyhmälle mieluisia, eli niitä on esim. vaikea käyttää tai niissä on paljon kaikkea turhaa. Suomalaiset eivät myöskään osaa sitouttaa asiakkaitaan kun nämä ovat käyneet, vaan otetaan heti seuraava tilalle, vaikka jokaisella yrityksellä pitäisi olla vähintään yksi asia, ”porkkana”, jolla sitoutetaan asiakas tulemaan uudelleen kunnes hän on vakiasiakas. Suomalaiset ovat myös huonoja tuottamaan asioita internettiin, esim. olemattomat ATK-taidot.

4. Miten Suomen matkailumarkkinointi eroaa muiden pohjoismaiden matkailumarkkinoinnista?

 - Muissa pohjoismaissa kansainväliseen matkailuun panostaminen on toista luokkaa. Toisin kuin Suomessa, jossa vähennetään markkinointien rahoituksia, muut pohjoismaat laittavat enemmän rahaa markkinointiin kiinni. Muissa pohjoismaissa on myös paljon pk-yrityksiä, joiden laatutaso vaihtelee runsaasti.

5. Mitä hyvää Matkailun edistämiskeskus on tehnyt some-markkinoinnissa?

 - Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) Twitter-tili on paras internetmarkkinoinnissa.

6. Mitä tarkoittaa hakukoneoptimointi?

 - Hakukoneoptimointi eli trafiikki tarkoittaa sitä, että saat verkkosivuillesi haluamasi ihmiset eli kohderyhmäsi hakukoneen (esim. Google, Yahoo) kautta. Millä ja kuinka monilla eri hakusanoilla he voivat löytää verkkosivusi, onko sivusi vain suomenkieliset vai onko niitä mahdollista selata vaikka englanniksi yms. Hakukoneoptimoinnilla halutaan myös saada hakukoneet ”rakastamaan” verkkosivuasi. Sitä voi edistää joko perehtymällä itse aiheeseen, harjoittelemalla sitä ja alkaa tosissaan keskittymään siihen tai ostamalla palvelun ammattilaiselta.

7. Mitkä kaksi asiaa ovat esteinä yritysten hakukoneoptimointiin panostamiselle?

 - Pelätään laskua, eli mieluummin tehdään kuukausi huonoin tuloksin kuin maksetaan tonni ulkopuoliselle, eli palkkaa ei nähdä yhtä suurena kustannuksena kuin laskua. Mutta toisaalta Suomalaiset ammattilaiset tekevät homman luokattomasti joko asiakaspalvelussa tai asiakkaiden kanssa viestinnässä.

8. Mitä on konversio?

 - Konversiolla tarkoitetaan verkkosivujen myyntitehokkuutta.

9. Miten konversiota eli verkkosivujen tehokkuutta edistetään?

 - Ensin määritellään kohderyhmä ja sen jälkeen tehdään heille verkkosivut, jotka ovat heille mieluisat. Esim. verkkosivuilla kohdennus yritysmyyntiin, kun taas Facebook-sivut lapsiperheille ja äideille. Kohdentaminen on hyvin tärkeää. Konversion edistämistä auttaa verkkosivujen luotettavuuden lisääminen.

10. Millä keinoilla verkkosivujen luotettavuutta voi lisätä?

 - Yleensä verkkosivuja katsotaan skeptisesti (varsinkin vieraan maan yrityksen verkkosivuja). Luottamusta voidaan lisätä esim. toisten asiakkaiden kokemuksilla, erityisesti positiivisilla sellaisilla. Helposti käytettävät verkkosivut lisäävät myös luotettavuutta, samoin ajanmukaiset tekstit ja hyvät kuvat. Yleensä kotimaiset verkkosivut nauttivat jo tietynlaisesta perusluottamuksesta.

11. Miten asiakkaat voidaan sitouttaa verkkosivujen käyttäjiksi?

 - Hyvällä sisällöllä, jota asiakas voi saada esim. sähköpostilla, Facebookista, Youtubesta, blogista jne. Asiakkaan pitää saada kosketus yritykseen, jonka jälkeen hän saa itselle sopivaa ja mielenkiintoista sisältöä, joka jää hänen mieleensä.

12. Kuinka monella sivustolla asiakas käy ennen matkapäätöksen tekemistä?

 - Keskimäärin asiakas käy 14 eri sivustolla.

13. Kuinka monta kertaa asiakas käy sillä sivustolla, jolta hän ostaa?

 - Asiakas käy noin 3-4 kertaa.

14. Mikä on Tripadvisor ja mikä merkitys sillä on sitouttamisessa?

 - Asiakkaan päätökseen vaikuttavat eri sivuilla olevat muiden asiakkaiden kommentit ja arvostelusivut kuten Tripadvisor.com, jossa jaetaan omia kokemuksia ja ajatuksia erilaisista matkakohteista. Positiivinen palaute edistää asiattaan sitouttamista.

15. Mikä on yritykselle erityisen tärkeää sitouttamisessa?

 - Sitouttaminen onnistuu, jos asiakas kokee sivuston luotettavaksi mm. suosittelujen perusteella, eli ns. kolmansien osapuolten ja yrityksien suositukset vaikuttavat merkittävästi. Aina ei tarvitse pommittaa valmiiksi kiinnostunutta asiakasta mainoksilla. Yritysasiakkaat toimivat eri tavalla, kuin kuluttajat, mutta he käyvät silti samoilla sivuilla ja lopulta sieltäkin henkilö tekee ostopäätöksen.

16. Millaisia haasteita on suomalaisilla matkailualan yrityksillä sisällön tuottamisessa?

 - Kirjoittaminen on yleensä kompastuskivi, koska se ei välttämättä ole luonteva tapa ilmaista itseään. Videoblogin pitäminen vaatii myös paljon, esim. kameran käyttöä, editointia ja vaikkapa YouTubee laittamista. Kuvien laittaminen vaatii hyviä otoksia. Pahin on kuitenkin se, ettei aina haluta laittaa itseään likoon. Lopulta kiinnostus yritykseen lopahtaa, koska se ei vain kiinnosta asiakasta.

17. Miksi matkailuyrityksen kannattaisi pitää blogia? Mitä vaihtoehtoja Kauppinen mainitsee sisällön tuottamisessa blogiin?

 - Jatkuva mielenkiintoisten asioiden, palveluiden ja tarinoiden jakaminen pitää mielenkiintoa yllä, mikä saa asiakkaan käymään säännöllisesti sivuilla. Säännöllinen sivustoilla käyminen voi saada asiakkaan innostumaan matkustamisesta kohteeseen ja seuraamaan matkan jälkeenkin sivuja, jolloin hän saattaa palata vaikka seuraavana vuonna uudelleen tai kertoa kavereilleen yrityksestäsi. Hyvillä blogiteksteillä saa asiakkaat hakukoneiden kautta vierailemaan ja mahdollisesti jäämään sivuillesi. Sisältöä voi tuottaa tekstillä, kuvilla ja videoilla.

18. Mitä esimerkkitapauksia Kauppinen mainitsee, joissa suomalainen matkailualan yrittäjä on noussut verkkomarkkinoinnissa uudelle tasolle?

 a) Rantalan lomamökit (rantalanlomamokit.com) päätti muuttaa kohderyhmäänsä koiraihmisiin, jotka ovat hyvin maksukykyisiä asiakkaita. He muokkasivat sivujaan ja mökkejään koiraihmisille sopivaksi.

 b) Laplands Safari konversiota hakemalla muutti verkkokauppaansa testaamalla ja kehittämällä onnistuneesti, vaikka aiemmin ei uskottu että ohjelmapalveluja voitaisiin myydä verkon välityksellä.

 c) Tervalepikön torppien Taina ansaitsee myös maininnan, koska hän lähti nollalukemista internetmarkkinointiin tietoon ja taitoon viitaten, ja on nyt menestynyt markkinoinnissaan. 

 Lopuksi vielä tyytyväinen ja väsynyt bloggaaja urhean villitiikerin kanssa. Kissaakin kiinnostaa! :D

Luennoimassa Sari Kallio

Meille käytiin kertomassa eräopaan hommista tuolla pohjoisen safareilla. Oli tosi mielekästä kuulla, varsinkin kun itse haluan kovasti lähteä Lappiin töihin. Firman unohdin kirjoittaa ylös, mutta se sijaitsee Saariselällä ja matka sinne kestää yli 12 tuntia.

Sari suoritti oman harjoittelunsa ruoka- ja majoituspalkalla. Firma tarjoaa mm. lumikenkäilyä, moottorikelkkailua ja pilkkimistä. Joskin kalaa kuulemma ei kukaan saa, mutta eipä sitä kai aina kuulukaan. Firmalla on omat haalarit ja kengät, joita suositellaan asiakkaille, vaikka lämpimemmillä keleillä saakin mennä omilla vaatteilla. Tosin omat vaatteet omalla vastuulla. Lumikenkäily tapahtuu Urho Kekkosen kansallispuistossa ja kestää pari tuntia.

Sarin ensimmäinen päivä alkoi paksun mapin lukemisella, joka antoi kuvan homman luonteesta. Kaikki kuitenkin opittiin tekemällä ja menemällä.

Turvallisuudesta moottorikelkkailussa pidetään kiinni liikkumalla jonossa, jolloin vauhdin säätää etummainen opas. Onnettomuuksia kuitenkin sattuu, Sari kertoi tapauksesta jossa asiakas ajoi puuta päin, mutta hommasta selvittiin pintanaarmuilla.

Saariselällä pääsee myös suorittamaan bussiopastuksia. Englannin kielitaitoon riittää peruskoulutaidot, kaikki muu on pelkkää plussaa. Venäjän kieli on suuri etu. Työkaverit ja asiakkaat puhuvat pääsääntöisesti englantia, joten jos alkuun vähän kangertelee, lopussa puhuu kaikkea muuta kuin rallienglantia. Lisäksi asiakkaat ovat hyvin uteliaita Suomen suhteen, joten omasta kotimaasta on hyvä ottaa viimeistään nyt selvää.

Sari kertoi meille myös tulevaisuudestaan. Hän on nyt ollut töissä Helsingissä, mutta lähtee takaisin pohjoiseen talveksi, Rovaniemelle Villiin Pohjolaan.

Sari ja Nala :)

Terveydestäni ja arvoistani

Saimme tällaisen tehtävän. Aloitetaanpa vaikka siitä terveydestä. Fyysisesti olen perushyvässä kunnossa, jaksan tehdä kaikenlaista kantamista ja kävelyä yllättävänkin paljon. Sairastelen jonkin verran vuodessa ja selkäni tuppaa menemään jumiin, eikä siitä johtuvat päänsäryt ole niin kamalia. Kaikki menee aikanaan pois. En pelkää pieniä haavereita enkä juuri jaksa välittää säryistä.

Mutta terveys ei ole vain sitä fyysistä. Psyykkeeni on hyvässä kunnossa ja se auttaa minua pitämään itseni kasassa ja jatkamaan eteenpäin vaikka välillä olisikin vastoinkäymisiä. Mutta pääni ei aina tykkää uskaltaa ja haluta kokeilla. Esimerkiksi nuket karmivat minua. Ja pelkään korkeita paikkoja, kuten olen tänään tehnyt mielestäni selväksi. Korkealla oleminen ei ole niin paha juttu, jos koen olevani turvassa, mutta flowparkissa olin melkein hysteerinen, kun piti hypätä alas. Ja seinää pitkin alastulo ei onnistunut, ei tuntunut hyvältä mennä liian lähelle kaidetta katsomaan alas.

Nukkejuttua en oikein osaa selittää. Ne ahdistavat ja häiritsevät minua. Mutta korkeat paikat minä hallitsen, kunhan sieltä ei tarvitse tulla ihan miten tahansa alas. Avainsanana korkeissa paikoissa luottamus. Jos nuoret ja epäilevät aivoni eivät ymmärrä jotain tai jos olen epävarma, turkin haluan kokeilla luottaa. Pelot ovat heikkouksia, ja minä kyllä pyrin työstämään niitä, mutta haluan muistuttaa että pakottaminen ei auta. Lisäksi rohkaisut ovat ihan kivoja, mutta jos en itse pysty kääntämään päätäni ja pelkoni voittaa, se vie erän. Minulla on yhä aikaa voittaa se, vaikkakin se olisi pikkuruisin askelin.

Lisäksi olen kyllä ylpeä, sillä minä yritin kyllä voittaa tänään pelkoni. Ja vaikken onnistunutkaan, minä silti YRITIN. En hylännyt ajatusta suoralta kädeltä. Me käymme pahimmat kamppailumme itsemme kanssa, päämme sisällä. Toisille yrittäminen on itsessään voittoa, toisille se on osa sitä. Jos et osaa uida ja pelkosi on hukkua, miten itse regoisit kun sinua houkuteltaisiin hyppäämään laiturilta järveen?

Arvoni ovat aika yksinkertaiset. Itse pyrin hyväksymään ja siten tulemaan hyväksytyksi. Pyrin olemaan avulias ja ystävällinen. Mutta minun ajattelutapani kääntyy välillä päälaelleen. Jos joku tekee pahaa, minussa herää halu tehdä hänelle pahaa takaisin. Osaan kuitenkin hillitä itseäni, jolloin helposti ajatellaan, että peräännyn ja annan kaiken tapahtua vastustelematta. Toisinaan kuitenkin reagoin vahingossa, sanoilla tai teoilla, joita häpeän myöhemmin. Pyrin tulemaan vahvaksi.

Minä arvosta muita ihmisiä. Ihailen toisten vahvuuksia ja ajatusmaailmoja, olen hyvin utelias. Minä en ikinä tee väärin katumatta heti jälkeenpäin ja vähintään haluan pyytää anteeksi. En vain aina osaa, me kaikki lankeamme välillä ylpeyteemme.

Minun arvoni ovat naiivit. Minä haluan lapsen lailla uskoa hyvään. Haluan uskoa, että kun on nöyrä, ahkera ja ystävällinen, saa viimeistään lopussa palkinnon. Ja nuo ominaisuudet ovat hyveitä, kun niitä nuodattaa poikkauksetta. Vaikka se olisi vaikeaa.

Eksyin ehkä vähän aiheista, mutta sellaista se liian luova kirjoittaminen on.

Katisten kartano

Olimme aikaisemmin käymässä Katinsten kartanolla ihmettelemässä ja kummastelemassa.

Katisten kartanolla on todella vanha ja värikäs historia. Sen alueilta on löydetty pakanoiden uhrikiviä, viikinkiaikainen polttokalmisto ja kansainvaellusten aikainen hautaraunio, mitkä viestivät asutukseen jo ennen itse kartanoa.

Kartano on tunnettu jo 1200-luvulla, jolloin se kuului Kantola-Katisten suurtilaan. Itse kartano sai alkunsa 1600-luvulla, jonka alkupuolella kolmesta kylän talosta muodostettiin Katisten ratsutila. 1750-luvulla rakennettiin vanha päärakennus, keltainen puutalo, joka sijaitsee nykyisen päärakennuksen vieressä. Samoihin aikoihin rakennettiin harmaa kivitalli ja viljamakasiini.

Vuonna 1856 kartanon osti Johan Fredrik Lönnholtz, jota pidetään nykyisen kartanon luojana. Seitsemässä vuodessa hän osti seitsemän naapuritilaa ja liitti ne maihinsa (esim. Ruununmylly). Lönnholtz rakennutti kartanoon myös uuden punatiilisen päärakennuksen, jonka arkkitehti C.A. Edelfelt suunnitteli 1860-luvulla (valmistui vuonna 1862). Johan Lönnholtzin poika Otto Lönnholtz harjoitti karjanhoitoa ja perusti Katisten kauppapuutarhan, joka oli seudun ensimmäisiä tuottajia. Puutarhassa kasvoi mm. kurkkua, tomaattia, pinaattia ja kukkia, jotka kaupattiin suoramyyntinä torilla ja Raatihuoneenkadulla sijaitsevassa kukkakaupassa.

Vanajanlinna on alunperin ollut tavallaan osa kartanoa, sillä Lönnholtz myi 1900-luvun alussa Rosenlewille alueen, jonka mailla Vanajanlinna sijaitsee. 1900-luvun aikoihin kartanon alueelle rakennettiin tiilinavetta, pajarakennus, vaunuvaja ja kanala. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvulla, jolloin Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi nälkävuosista. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana.

1966 kartanon omistajuus siirtyi Lars Krogiukselle, joka rakensi 1980-luvulla navettaan urheilukeskuksen (mm. squash-kentät). Jakob Krogiuksen omistukseen kartano siirtyi hänen isältään 2002. Liikuntakeskus saneerattiin kartanon pitkiä juuria kunnioittaen hotelliksi ja ulkorakennuksiin tehtiin kokoustiloja. Kartano tarjoaa esim. kokkikouluja; kartano tunnetaan hyvin korkealaatuisesta keittiöstään. Kartanon mailta löytyy myös yksi maailman 33:sta Land Rover Experience-maastoajokeskuksesta, joka ainoana tarjoaa myös ajoa ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Ja koska itseäni kiinnostaa historian lisäksi klassiset kartanokummitukset, olen udellut vanhoilta työntekijöiltä suullista, synkempää maailmaa järkyttävän kauniista kartanosta. Kierroksella kysyessäni kuulin vain lyhyen kerronnan kynttilöitä sammuttelevista kilteistä kummituksista, mutta työntekijät tietävät toisenlaisia tarinoita.

Molemmat tarinat ovat peräisin sotasairaala-ajalta.

Kuuleman mukaan kellarissa asui sotavanki. Miksi häntä pidettiin siellä vankina ei tarina kerro, mutta koska pienet tytöt ovat uteliaita, tämä kummitus on kiltti; hän seurailee ihmisiä ympäriinsä ja tarkkailee heitä matkan takaa, naureskelee ja sitten katoaa. Jos tunnet, että sinua seurataan, on kyseessä tämä tyttö. Karmivaa vain on se, että hänen päänsä katkaistiin.

Toinen on vähintään yhtä surullinen. Sodassa haavoittunut ja paranemaan päin ollut mies murhattiin sairasvuoteeseen, koska hänen ei haluttu elävän ja kertovan vääriä asioita eteenpäin (=poliittiset syyt). Hän katkeroitui kuolemastaan niin pahasti, että vaeltelee vielä kartanon mailla, janoten kostoa. Hän saattaa juosta kohti yrittäessään saavuttaa murhaajansa. Hänen myös oletetaan kuiskailevan työntekijöille, yrittäen kertoa salaisuuksia sodan ajoilta, mutta kukaan ei kuule tai saa selvää kuiskauksista.

Lisäksi kartanolla on mysteeri; luodinreikä seinässä.

Tietysti huhutaan, että kartanon omistajat rakastivat maata niin paljon, että jäivät kuolemansa jälkeenkin vaalimaan maataan ja vaeltamaan.

Loppuun vielä pakolliset kuvat. Upea mesta se ainakin oli!

Nykyinen päärakennus

Ent. navetta, nykyinen hotellirespa ja -huoneet

Aula

Suurin kokoustila

Päärakennuksen ruokasalin kaunein pieni kabinetti

Puumerkkejä entisistä työntekijöistä päärakennuksen kellarissa

SWOT-analyysi

Meille annettiin etätehtäväksi SWOT-analyysi aiheenamme asiakaspalvelutaidot kehittämisen kohteeksi. SWOT tarkoittaa siis nelikenttämenetelmää (Strengths, Weaknesses, Oppoturtunities, Threats) jonka ideana on stradegian laatiminen, oppimisen/ongelmien tunnistaminen, arviointi ja kehittäminen. Arvoinnin kohteena ovat sisäiset vahvuudet ja heikkoudet sekä ulkoiset mahdollisuudet ja uhat.

Joten, tässä on minun karttani:

Vahvuuteni on voimakas tarmoni ja periksiantaattomuuteni, jotka ajavat minua tekemään asioita. Olen ajan kanssa oppinut kanavoimaan niitä niin, että vaikka en kokisikaan jotain asiaa mielenkiintoiseksi, voin silti tehdä asioita ja etenkin viemään ne loppuun asti. Minua vaivaa, jos jokin asia jää kesken ja vaikka aikaa kuluisi tuhottoman paljon, haluan saattaa sen loppuun. Minun kohdallani luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Heikkouteni on se, että turhaudun herkästi. Se voi johtua mistä tahansa, esim. kykyjeni puutteesta, muista ihmisistä, ympäristöstä ylipäätään... Joskus turhaudun rajusti, jos huomaan, että en ymmärrä tai että joku muu ei ymmärrä ja se on ollut kompastuskiveni aina. Mutta toisaalta, turhautuminen auttaa etsimään toisen tien. Esim. minä en ymmärrä mitä minulle sanotaan, josta syntyy keskustelu. Keskustelu yleensä johtaa siihen että toinen löytää jonkin tavan puhua minulle niin, että minä ymmärrän. Sama toimii toiseen suuntaan. Mutta joskus keksustelu muuttuu turhaksi väittelyksi tai suoraan riidaksi.

Mahdollisuuteni on oppiminen. Olen itse utelias ja vastaanottavainen, mikä edistää oppimista. Lisäksi koen, että tällä hetkellä maailma on auki. Koen, että voin tehdä mitä vain, milloin vain, minulla on aikaa ja energiaa. Olen sisimmältäni realisti, mutta oikeanlainen ympäristö voi edistää sen taittumista optimistisempaan suuntaan.

Uhkani on pääni. Se tuppaa ylikuormittumaan ja ajan itseni helposti burnoutin partaalle, eli pakotan itseni tekemään niin paljon, kunnes lopulta ei vain pysty. Mitä tekemistä sillä on ulkoisen kanssa? Muut ihmiset ja etenkin koulun ulkopuolella olevat asiat voivat joko rauhoittaa minua tai ajaa minua lähemmäs loppuunpalamista. Voin kuitenkin sanoa, että olen aiemmin osannut pysähtyä ja hengittää, mutta silti loppuunpalamisen mahdollisuus on aina olemassa.

Siinä on minun analyysini. En halunnut tehdä kunnon kaaviota tai muuta, vaan laittaa sen omannäköisekseni tekstatuuri-tyyliin.

Villitiikeritkin on välillä sylivauvoja <3

Finnbar 2015

Linkki tapahtuman omalle sivulle!

Jäin siis koulusta pois osallistuakseni Finnbar 2015-tapahtumaan. Tapahtumasta tietämättömille; Finnbar on baarialan ammattilaisten tapahtuma, joka sisältää yleensä ohjelmassaan koulutuksia, luentoja, kisailua ja etenkin maistelua.

Itseään promotoivat yritykset esittelevät tuotteitaan ja se on oivallinen paikka tuoda esiin jotain uutta ja ihmeellistä. Tämän vuoden tapahtuma piti sisällään aika pääsääntöisesti giniä ja viskiä, mutta mm. Magners oli promotoimassa siideriä, jota on terästetty viskillä, Red Bull mustikkaenergiajuomaa, Monin makusiirappejaan, De Kyuper kurkun ja raparperin makuisia liköörejään ja Casio kassaohjelmia ja maksupäätteitä. Lisäksi siellä oli kauppias myymässä baarivälineitä, esim. sheikkereitä, baarilusikoita, mittoja ja kaatonokkia.

Finnbar on kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa.

Itse olin tosiaan kuskina, joten makustelu jäi välistä. Mustikkaenergiajuomaa maistoin, se oli yllättävän hyvää. Oli todella siistiä nähdä oikeita ammattilaisia, jotka tekevät hommaa rakkaudesta lajiin-periaatteella. Oli hauska jutella ihmisten kanssa ja oppia.

Mieleeni jäi hyvin Bombay uutuus, "Star of Bombay", jonka tislaustavasta esittelijä kertoi. Lyhyesti sanottuna on siis kaksi tislaustapaa; pannutislaus ja kolonnitislaus. Pannutiskauksella saadaan tummempia, "epäpuhtaampia" viinoja esim. viskiä, kun taas kolonnilla halutaan mahdollisimman mautonta, hajutonta ja "puhtaampaa" viinaa, esim. vodkaa. Ginit valmistetaan pääsääntöisesti kolonnitislauksella, ja niihin käytetään monia eri yrttejä, yleisimmät katajanmarja ja sitruuna. Kalleimmissa voi olla käytetty jopa sataa eri yrttiä. Vähän kuten tee, yrttejä haudutetaan yleensä alkoholissa ja sitten alkoholi höyrystyy ja menee kolonnin yläosaan, josta se palaa takaisin alas, jossa se taas kiehuu ja menee ylös. Kolonnitislauksessa lakoholi saattaa mennä satoja kertoja tätä kyseistä kehää!

Ja tästä siis Star of Bombayhin. Sen valmistus eroaa normaalista siinä, että yrtit eivät haudu alkoholissa, vaan kun alkoholi kiehuu ja lähtee kohoamaan, höyry kulkee yrttien läpi. Näin Star saa todella pehmeän maun. Tukun kautta hinta pyörii n. 60-70 € per pullo, eli ei ihan mitään halvinta mahdollista. Resepti on kuitenkin salainen, joten turha koittaa tehdä kotona. Tarjoiluehdotus on 4 cl Staria ja 4 cl Indian Tonicia. Korsiteena appelsiininkuoren pala, josta puristetaan öljyä juoman päällä ja pyöräytetään lasin reunalla. Palan voi tiputtaa juoman sekaan. Tästä saadaan herkullinen appelsiinin tuoksu, joka hämää makunystyröitämme hajun ja vienon maun avulla.

Huh. Paljon asiaa ginistä. Lisäksi mieleen jäi Nikka-viskit, jotka ovat japanilaisia single malt-viskejä. Ne ovat saaneet tyylisuuntausta skotlannista, mutta ovat silti täysin omanlaisiaan. Miyagikyo ja Yoichi, jotka ovat saaneet nimensä valmistuskaupunkiensa mukaan, ovat kymmenen vuotta vanhoja. Miyagikyo on hedelmäinen ja raikas, ja sitä valmistetaan Japanin keskiosassa, kun taas Yoichi on savuinen ja se valmistetaan Japanissa pohjoisessa, Hokkaidōn saarella. Yoichi on lähempänä skotlantilaisia juuriaan (jos sen niin voi ilmaista), sillä Hokkaidōn ja Skotlannin ilmasto on samankaltainen.

Oli todella mahtavaa. Ehkä ensivuonna uudestaan, viihdyin todella hyvin ja kuuntelin mielelläni kertomuksia ja nippelitietoa vähän kaikesta. On se alkoholi hauska juttu!

Kuvia en kehdannut ottaa. Puolustaudun sillä, että voin saada syytteen alkoholin mainonnasta. Mutta lisään loppuun kuitenkin yhden kuvan...

Pohdintaa ja mielipiteitä | Matkailualan vaatimukset ja trendit

Matkailualan työntekijöille on listattu 10 vaatimusta;

 1. Commitment - sitoutuminen
 2. Communication skills - viestintätaidot
 3. Computer know-how - tietokoneosaaminen
 4. Enthusiasm - innokkuus
 5. Interpersonal skills - henkilökemia
 6. Leadership - johtajuus
 7. Organized - järjestelmällisyys
 8. Knowledgeable of safety/hygiene issues - turvallisuus- ja hygieniaosaaminen
 9. Teamwork - yhteistyö
 10. Thorought - perusteellisuus


Itse olen sitä mieltä, että kaikkea ei voi osata täydellisesti. Aina on jotain hiottavaa tai hienosäädettävää. Ei ole täydellistä ihmistä, eikä asioita voi oppia suoraan kirjasta. Asioita pitää kokea, tilanteisiin pitää päästä, jotta oppii reagoimaan. Pitää olla tilaa tehdä virheitä ja kokeilla itse, jotta löytää sen omat tyylinsä tehdä asiat. 


Uskon kuitenkin vahvasti, että minulla on hyvä pohja matkailualalle. Osaan sitoutua tekemiseen, osaan kommunikoida, osaan käyttää tietokoneen ohjelmia suppeasti, mutta osaan kuitenkin, olen innokas ja tulen toimeen herkästi erilaisten ihmisten kanssa, johtajuudesta en kylläkään osaa sanoa, mutta olen järjestelmällinen, melkein neuroottinen tiettyjen asioiden kanssa, ymmärrän ja osaan noudattaa turvallisuus- ja hygieniasäädöksiä, osaan tehdä yhteistyötä ja olen perusteellinen, en tykkää jättää mitään puolitiehen.

Koen siis, että minulla on hyvät valmiudet. Lisäksi olen hyvin tunnollinen, esim. kerran näin työvuoron jälkeen painajaista siitä, että jätin jotain oleellista tekemättä ja heräsin hiestä märkänä, kävin päässäni läpi lähes koko työvuoron, kunnes totesin, että en ollut jättänyt mitään tekemättä tai tehnyt väärin.

Ennen ainoa rakkauteni oli kirjoittaminen. Sitä voisi kuvailla niin, että se toimii kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö; on vaiheita kun sormet naputtavat näppäimistöä armottomasti, kun kaikki vihot täyttyvät tekstistä, saatan unohtua tunneiksi koneella ja havahtua vasta nälkään tai muuhun perustarpeeseen. Sitten tulee vaihe, jolloin tekee mieli heittää kone parvekkeelta alas, jolloin edes pieneen postikorttiin onnitteluiden rustaaminen tuottaa suuria vaikeuksia ja syvää ahdinkoa. Minulla sykli on aika epämääräinen, maaninen vaihe voi kestää pisimmillään puoli vuotta, mutta depressiivinen vaihe on ollut maksimissaan kuukauden.

Opin rakastamaan baarialaa, jonne päädyin vahingossa ja josta nautin todella paljon. Ruumiillista, hektistä työtä, jossa oma panoksesi näkyy jatkuvasti ja saat olla persoonallinen. Jossa huoliteltu ulkonäkö tuo asiakkaita sisään ja jossa asiakkaan kanssa voi olla todella pitkälle rehellinen.

Joten nyt laajennan osaamistani ja tietotaitoani syvemmälle asiakaspalvelun maailmaan. Haluan oppia! Ja jos minä tiedän jotain, mistä joku toinen on utelias, autan mielelläni. Sain idean lähteä alalle katsellessani Emilian osaavaa, ihanaa henkilökuntaa ja ajattelin, että voisin pärjätä tuossa hommassa.


(Siinä teille pilkutusta pitkän lauseen kanssa! Tekstieni kannalta olen varsinkin neuroottinen, enkä usko että mikään niistä on ikinä valmis, mutta ainakin ne ovat minun näköisiäni. Kuten varmaan huomata saattaa, tykkään pilkuttaa tekstiä melkein laittoman paljon.)


...Ja sitten trendeihin. Meille annettiin kotitehtäväksi etsiä tietoa lyhenteistä DMO ja DMMO. Ensimmäisestä löysinkin, mutta jälkimmäisen suhteen olen aika epävarma, rakas Google tarjoaa San Francisco Dristrict-sivustoa. 


Ymmärrän aika hyvin trendinäkemyksiä ja miten erilaisia maailmanmatkustajia voi luokitella, esim. seniorit ja sykypolvi Y, GLBT ja luova turismi. Jokainen matkustaa tavallaan ja jokaisen voi kylläkin luokitella ihan omaan kategoriaansa. Mutta yksi ihminen voi kuulua samaan aikaan moneen kategoriaan. Mainostuksen kannalta kategoriat ovat käteviä, niillä voi hakea ja houkutella oikeanlaista porukkaa matkalle. 


Ja on hyvä tietää, mikä on sillä hetkellä suosittua. Esim. Kantolaan oli fiksua ottaa AC-DC, sillä heidän fanikantansa on suhteellisen vanhaa ja rahakasta, jolloin kaupunki hyötyy heistä enemmän kuin vaikkapa One Direktionista, joka fanikanta on nuorta, jolla on huomattavasti vähemmän rahaa ja joista suurin osa on alaikäisiä, joten anniskelussa ei ole järkeä. Anniskelu kun tuo huomattavasti enmmän rahaa kuin mehutarjoilu. 


En aiemmalla halua loukata ketään, mutta tapahtumista minulla on kokemusta ja eniten ihmiset ovat tuhlanneet rahaa juotaviin ja purtaviin, mutta eniten siihen prosenttipuoleen.


...Taas ohi aiheen. Hups! Trendeistä minun on vähän vaikea kommentoida mitään, sillä olen pienen elämäni ollut niitä vastaan. Ymmärrän hyvin niiden hyödyn sun muun, mutta sana "trendi" saa minut irvistämään. Trendit ovat todella tärkeitä, en minä sitä kiellä. 


Siinä suurin piirtein kaikki, mitä minusta irtoaa nöistä aiheista (ja niistä ohi). Kissakuvan voisin jälleen lisätä.

"Ilmeeni, kun omistaja syö hyvää ruokaa, jota ehkä haluaisin kanssa, ihan pikkaisen vain..."

Kysymyksen ja vastaukset, aiheena Himos

Ennen Himokselle lähtöä meille annettiin tehtäväksi muodostaa kolme matkailuun liittyvää kysymystä ja saada niihin vastaukset. Kokoan tähän kaikki ne omalla tavallani kasaan.

Mitä Himoksella voi tehdä kesällä?
 - Golfata ja frisbiigolfata
 - Vierailla festivaaleilla ja tapahtumissa
 - Vuokrata mönkiä
 - Mennä seikkailuradalle
 - Sup-lautailla
 - Liikkua luonnossa
 - Grillailla
 - Vierailla Hirvikartanolla ja Veli Ähtävän taidegalleriassa
 - Nauttia ravintolapalveluista
 - Kalastaa
 - Kulttuuritapahtumat

Mitä Himoksella voi tehdä talvella?
 - 21 rinnettä laskettelua varten
 - Peikkorinteet ja Jämsän suurin pulkkamäki lapsille
 - Kelkkailla
 - Murtomaahiihtää
 - Huskysafarit
 - Rinnetapahtumat
 - Laavut ja makkaranpaistopaikat
 - Lumikenkäillä
 - Jättiavanto

 Erot sesongeissa: miten asiakaskunta eroaa ja mikä tuottaa?
 - Himoksen tuotto tulee tasaisesti talvella ja kesällä, mutta kesäkausi rupeaa olemaan tuottosampi festareiden ja tapahtumien ansiosta. Asiakaskunnat kausittain:

Talvi: lapsiperheet, laskettelijat, kaveriporukat, konserttivieraat, yritykset, turistit
Kevät: kokoustajat, golffarit, luontomatkailijat, ryhmämatkat, luokkaretket
Kesä: festarikävijät, juhannusjuhlijat, lapsiperheet, turistit, caravaanarit, autourheilijat
Syksy: tapahtumakävijät, yritysasiakkaat, golffarit

(Mökkeilijöitä ympäri vuoden.)

Millä tavoin yritykset markkinoivat itseään sekä kotimaassa että ulkomailla?
 - Esim. Veli Ähtävän taidegalleriaa markkinoidaan ulkomailla mm. osana matkapakettia,tarjoamalla vierailua toimitajille ja siellä on käynyt myös kuvausryhmä kuvaamassa heidän taloaan ja galleriaansa.
 - Myös internetissä on helppoa mainostaa, vaikkakin paras mainos tulee tyytyväisistä asiakkaista.

Ovatko Venäjän pakotteet vaikuttaneet palveluunne?
 - Ei vielä ainakaan, Hirikartanon isäntä kommentoi. Hän seuraa kuitenkin jatkuvasti ruplan kurssia.

 Millaista on olla hirvien kanssa töissä?
 - "Sitoutunutta ja fyysistä. Pitää osata toimia hirvien kanssa, olla 'hirvikuiskaaja'. Työskentely on rutiininomasta ja palkitsevaa." (Hirvikartanon isäntä)

Tulevaisuus: miten ollaan otettu sesonkivaihtelu huomioon ja miten saadaan ideoita pitämään asiakkaiden mielenkiinto yllä?
 - Kesätapahtumat ja valmistuva kylpylä. Ideoita saa netistä ja matkustelemalla.

Miten luokan yhteishenki kehittyy matkan aikana?
 - Aikaan nähden luokka puhalsi yhteen hiilteen hienosti.

Mitä odotimme Himokselta? Täyttyivätkö odotukset?
 - Odotukset täyttyivät sekä ylittyivät kaikkien osalta.

Lopuksi vielä turistihaastattelu, käännettynä englannista suomeksi.

1) Täyttikö Himos odotuksesi lomakokemuksena?
 - Kyllä. Tosin minulla ei ollut mitään isoja odotuksi.

2) Mitä vapaa-ajan aktiiviteettejä löysit/käytit lomasi aikana ja kuinka arvioisit asiakaspalvelua niihin liittyen?
 - Kävin lenkkeilypolulla, pyörätiellä, juoksin vähän siellä sun täällä ja käytin mökin soutuvenettä. Lisäksi löysin takan, golfin, tenniskentät, mönkijät, Hirvikartanon ja Himos Areenan. Himoslomien asiakaspalvelu oli hyvää.

3) Harkitsisitko Himosta lomakohteena tulevaisuudessa myös kesäaikaan? Miksi?
 - Haluaisin vierailla Hirvikartanolla. Lisäksi olen kiinnostunut Himos Areenan tapahtumista. Harkitsen mökkivierailua järven luona kesäaikaan.

4) Listaa kaksi positiivista ja negatiivista asiaa matkasi ajalta.
 - Negatiivisia kokemuksia ei ollut, mutta positiiviset olivat nätti maisema ja mökin sijainti lähellä järveä unohtamatta uuden alueen tutkimista kiipeillessä.

5) Vapaat kommentit.
  - Minun päämietteeni Himoksesta on se, että sinne mennään talvella laskettalamaan. Kuitenkin voisin viihtyä kesällä etenkin mökissä järven lähellä kävellen ja nauttien.
Hyviä asioita ovat luonto ja kauniit näkymät, hiljaisuus ja Himos Areena näyttää hyvältä.
Olisi hyvä olla pidempi reitti patikoimiseen, ei ole helppoa kääntyä oikealle ja mennä fiilispohjalta. En ole löytänyt vesiaktiiviteetteja läheltä, mutta uskon että niitäkin on. En ole löytänyt erinomaisia maastoja pyöräilylle tai hölkkäämiselle, niissä olisi parannettavaa.

Ja pitkän tekstipläjäyksen loppuun pakollinen kisukuva!

Sydämessä Himos

Ensimmäinen kouluviikko, check!

Oli aivan mahtava meno. Tiistaina meillä oli tosiaan 10-14 koulua, jolloin perehdyimme Joharin ikkunaan ja käytimme aikaa tutustumiseen. Keskiviikkona lähdimme kello yhdeksän Himoksen ruskasyksyä kohti. Oli muuten pirun nätit maisemat.

Käytimme päivät tutustuen toisiimme, olympialaisten voitonjanosta kituen ja yleisesti ottaen sosiaalisoituen. Itse pidin ryhmästämme ja ylipäätää olympialaisista, vaikka joukkomme hurja ja rankka päätyi jaetulle toiselle sijalle kehden muun joukkueen kanssa. Joukkomme nimi oli Neliapila ja jäsenkatraamme piti sisällään kuusi henkilöä. Pärjäsimme kaiken kaikkiaan siis hyvin, ja koko pointtihan oli se, että meillä oli hauskaa. Suksilla meneminen neljän hengen voimin oli kyllä parasta ikinä. Samoin korileikki, jossa ei saa osua maahan.

Omasta mielestäni reissu onnistui tosi hyvin. Pääsimme kuulemaan miten matkailualaa opiskellaan Jämsäläisittäin, meille esiteltiin Himosta ja minulle varsinkin ensikertalaisena näköalat rinteeltä syksylläkin ruskan väreissä oli henkeäsalpaavaa. Leirinuotioit olivat kivoja, fresbeegolf, taidegalleria myös!

Rakastuin Hirvikartanoon! Kaunis maasto, upeita eläimiä... Varsinkin pikku porovasat saivat minut kaipaamaan heppatyttöaikoja, joista on todella kauan aikaa. Aloin pohdiskella, että voisiko se olla yksi juttu, mitä voisin tehdä tulevaisuudessa. Varsinkin kun minua pyydettiin lähettämään CV sinne, se on mahdollisesti ensikesän työharjoittelupaikka. Jos kaikki nappaa kohdilleen.

Plus, onhan se hauskaa pitää yllä tapahtumatyskentelyä Himoksella ensikesän tapahtumissa. Anniskelu, järjestyksenvalvonta ja kaikki se kuulostaa juuri täydelliseltä ensikesää ajatellen.

Kuka tietää? Näillä eväillä kohti tämän viikon työvuoroa Albertin Kellarissa ja odotan innolla ensiviikkoa!

Ostin kengät talvea varten... Kestää -40 C pakkasia!

Hämeenlinna vastaan Jämsä. Häme vei, tottakai!

<3

Voittokortit, if you know what I mean.

Kuva kuvaajasta.

Leap of faith.

Pientä voitontanssia.

Bloginkierrättäjät RY

Hei jälleen! Aika herätellä blogia uudestaan henkiin toisen koulutuksen myötä. Koska en raaskinut poistaa tapahtuma-avustajakoulutukseni blogia, käytän tätä tästä eteenpäin oppimispäiväkirjana matkailualan perustutkinnossa. Jos siis haluaa lukea mitä kaikkea tapahtuma-avustajakoulutuksessa tuli kevään ja kesän aikana tehtyä, rullaa alaspäin!

Eli voisi lähteä rullaamaan pienellä esittelyllä; olen siis Hanna, 21-vuotias opiskelija Hämeenlinnassa. Teen viikonloppuhommia Albertin Kellarissa. Omistan kissan ja minun lähisukuuni kuuluu äiti, isä ja kaksi siskoa. 

Kiinnostukseni matkailualaa kohtaan lähti ensimmäisistä ulkomaanmatkoista. Olen siis reissannut ainoastaan Euroopan sisällä, mutta aika mukavissa määrin; Ruotsi ja Viro on tuttuja jo lapsuudesta, niiden lisäksi olen käynyt Kyproksella, Teneriffalla, Unkarissa, Englannissa ja Saksassa. Kielitaitoni tosin loppuvat suomeen ja englantiin, mutta harjoitteluhan tekee mestarin.

Pakko myös mainita, että toinen siskoni on toiminut siivittäjänä matkailualalle hakiessa. Hän oli pitkän aikaa matkaoppaana ja näytti viihtyvän ammatissaan. Nykyään hän asuu Ruotsissa ja on ravintola-alalla. 

Lisäksi on aina pakko mainita Hotelli Emilia, jossa pääsin tekemään töitä terassilla. Viime kesänä pääsin näkemään todella läheltä, miten respassa tehdään töitä ja nyt kun haku oli auki, tartuin tilaisuuteen. 

Lisäksi baariala on tällä hetkellä suuri intohimoni. Tykkään tehdä juomasekoituksia, kaataa oluita (etenkin vapaakaatohanat), leikata limejä ja siivota, hyllyttää... Mitä vain, kuhan pääsee olemaan apuna. Tiskillä myyminen ja salin blokkaus on minun juttu, sitä tekee mielellään illasta toiseen, vaikka välillä ei jaksaisikaan tai asiakkaat eivät osaisi käyttäytyä. Yötyö on mahtavaa, varsinkin kun on vielä nuori ja jaksaa.

Lisäksi iso osa elämääni on kirjoittaminen. Tykkään luoda tekstejä ja muokata niitä, mutta en todellakaan ole kielipoliisi... Korjailen kyllä virheitä mielelläni ja muokkaan lauseita kysymättäkin. Minulle saa antaa siitä noottia, jos se ärsyttää. Lisäksi tykkään kahvista, kävelemisestä, syksystä ja talvesta, teestä, pyöräilystä, runoilusta, tatuoinneista, Netflix on myös kiva juttu, eläimistä, frisbeegolfista... Ja kaikkea voi aina kokeilla, joitain asioita useita kertaa, ennen kuin tajuaa, että tää onkin se mun juttu.

Aivan, ja yksi harrastukseni on cosplay. Tykkään tehdä asuja ja maskeerata. Tykkään pistää peruukin päähän ja eläytyä hahmon rooliin. On hauskaa heittäytyä ja poseerata. On jotenkin vaikea kuvailla sitä mitenkään fiksusti. 

Joten tässä minä olen, tällainen minä olen!

Maailman pahin villitiikeri!