Katisten kartano

Olimme aikaisemmin käymässä Katinsten kartanolla ihmettelemässä ja kummastelemassa.

Katisten kartanolla on todella vanha ja värikäs historia. Sen alueilta on löydetty pakanoiden uhrikiviä, viikinkiaikainen polttokalmisto ja kansainvaellusten aikainen hautaraunio, mitkä viestivät asutukseen jo ennen itse kartanoa.

Kartano on tunnettu jo 1200-luvulla, jolloin se kuului Kantola-Katisten suurtilaan. Itse kartano sai alkunsa 1600-luvulla, jonka alkupuolella kolmesta kylän talosta muodostettiin Katisten ratsutila. 1750-luvulla rakennettiin vanha päärakennus, keltainen puutalo, joka sijaitsee nykyisen päärakennuksen vieressä. Samoihin aikoihin rakennettiin harmaa kivitalli ja viljamakasiini.

Vuonna 1856 kartanon osti Johan Fredrik Lönnholtz, jota pidetään nykyisen kartanon luojana. Seitsemässä vuodessa hän osti seitsemän naapuritilaa ja liitti ne maihinsa (esim. Ruununmylly). Lönnholtz rakennutti kartanoon myös uuden punatiilisen päärakennuksen, jonka arkkitehti C.A. Edelfelt suunnitteli 1860-luvulla (valmistui vuonna 1862). Johan Lönnholtzin poika Otto Lönnholtz harjoitti karjanhoitoa ja perusti Katisten kauppapuutarhan, joka oli seudun ensimmäisiä tuottajia. Puutarhassa kasvoi mm. kurkkua, tomaattia, pinaattia ja kukkia, jotka kaupattiin suoramyyntinä torilla ja Raatihuoneenkadulla sijaitsevassa kukkakaupassa.

Vanajanlinna on alunperin ollut tavallaan osa kartanoa, sillä Lönnholtz myi 1900-luvun alussa Rosenlewille alueen, jonka mailla Vanajanlinna sijaitsee. 1900-luvun aikoihin kartanon alueelle rakennettiin tiilinavetta, pajarakennus, vaunuvaja ja kanala. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvulla, jolloin Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi nälkävuosista. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana.

1966 kartanon omistajuus siirtyi Lars Krogiukselle, joka rakensi 1980-luvulla navettaan urheilukeskuksen (mm. squash-kentät). Jakob Krogiuksen omistukseen kartano siirtyi hänen isältään 2002. Liikuntakeskus saneerattiin kartanon pitkiä juuria kunnioittaen hotelliksi ja ulkorakennuksiin tehtiin kokoustiloja. Kartano tarjoaa esim. kokkikouluja; kartano tunnetaan hyvin korkealaatuisesta keittiöstään. Kartanon mailta löytyy myös yksi maailman 33:sta Land Rover Experience-maastoajokeskuksesta, joka ainoana tarjoaa myös ajoa ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Ja koska itseäni kiinnostaa historian lisäksi klassiset kartanokummitukset, olen udellut vanhoilta työntekijöiltä suullista, synkempää maailmaa järkyttävän kauniista kartanosta. Kierroksella kysyessäni kuulin vain lyhyen kerronnan kynttilöitä sammuttelevista kilteistä kummituksista, mutta työntekijät tietävät toisenlaisia tarinoita.

Molemmat tarinat ovat peräisin sotasairaala-ajalta.

Kuuleman mukaan kellarissa asui sotavanki. Miksi häntä pidettiin siellä vankina ei tarina kerro, mutta koska pienet tytöt ovat uteliaita, tämä kummitus on kiltti; hän seurailee ihmisiä ympäriinsä ja tarkkailee heitä matkan takaa, naureskelee ja sitten katoaa. Jos tunnet, että sinua seurataan, on kyseessä tämä tyttö. Karmivaa vain on se, että hänen päänsä katkaistiin.

Toinen on vähintään yhtä surullinen. Sodassa haavoittunut ja paranemaan päin ollut mies murhattiin sairasvuoteeseen, koska hänen ei haluttu elävän ja kertovan vääriä asioita eteenpäin (=poliittiset syyt). Hän katkeroitui kuolemastaan niin pahasti, että vaeltelee vielä kartanon mailla, janoten kostoa. Hän saattaa juosta kohti yrittäessään saavuttaa murhaajansa. Hänen myös oletetaan kuiskailevan työntekijöille, yrittäen kertoa salaisuuksia sodan ajoilta, mutta kukaan ei kuule tai saa selvää kuiskauksista.

Lisäksi kartanolla on mysteeri; luodinreikä seinässä.

Tietysti huhutaan, että kartanon omistajat rakastivat maata niin paljon, että jäivät kuolemansa jälkeenkin vaalimaan maataan ja vaeltamaan.

Loppuun vielä pakolliset kuvat. Upea mesta se ainakin oli!

Nykyinen päärakennus

Ent. navetta, nykyinen hotellirespa ja -huoneet

Aula

Suurin kokoustila

Päärakennuksen ruokasalin kaunein pieni kabinetti

Puumerkkejä entisistä työntekijöistä päärakennuksen kellarissa

SWOT-analyysi

Meille annettiin etätehtäväksi SWOT-analyysi aiheenamme asiakaspalvelutaidot kehittämisen kohteeksi. SWOT tarkoittaa siis nelikenttämenetelmää (Strengths, Weaknesses, Oppoturtunities, Threats) jonka ideana on stradegian laatiminen, oppimisen/ongelmien tunnistaminen, arviointi ja kehittäminen. Arvoinnin kohteena ovat sisäiset vahvuudet ja heikkoudet sekä ulkoiset mahdollisuudet ja uhat.

Joten, tässä on minun karttani:

Vahvuuteni on voimakas tarmoni ja periksiantaattomuuteni, jotka ajavat minua tekemään asioita. Olen ajan kanssa oppinut kanavoimaan niitä niin, että vaikka en kokisikaan jotain asiaa mielenkiintoiseksi, voin silti tehdä asioita ja etenkin viemään ne loppuun asti. Minua vaivaa, jos jokin asia jää kesken ja vaikka aikaa kuluisi tuhottoman paljon, haluan saattaa sen loppuun. Minun kohdallani luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Heikkouteni on se, että turhaudun herkästi. Se voi johtua mistä tahansa, esim. kykyjeni puutteesta, muista ihmisistä, ympäristöstä ylipäätään... Joskus turhaudun rajusti, jos huomaan, että en ymmärrä tai että joku muu ei ymmärrä ja se on ollut kompastuskiveni aina. Mutta toisaalta, turhautuminen auttaa etsimään toisen tien. Esim. minä en ymmärrä mitä minulle sanotaan, josta syntyy keskustelu. Keskustelu yleensä johtaa siihen että toinen löytää jonkin tavan puhua minulle niin, että minä ymmärrän. Sama toimii toiseen suuntaan. Mutta joskus keksustelu muuttuu turhaksi väittelyksi tai suoraan riidaksi.

Mahdollisuuteni on oppiminen. Olen itse utelias ja vastaanottavainen, mikä edistää oppimista. Lisäksi koen, että tällä hetkellä maailma on auki. Koen, että voin tehdä mitä vain, milloin vain, minulla on aikaa ja energiaa. Olen sisimmältäni realisti, mutta oikeanlainen ympäristö voi edistää sen taittumista optimistisempaan suuntaan.

Uhkani on pääni. Se tuppaa ylikuormittumaan ja ajan itseni helposti burnoutin partaalle, eli pakotan itseni tekemään niin paljon, kunnes lopulta ei vain pysty. Mitä tekemistä sillä on ulkoisen kanssa? Muut ihmiset ja etenkin koulun ulkopuolella olevat asiat voivat joko rauhoittaa minua tai ajaa minua lähemmäs loppuunpalamista. Voin kuitenkin sanoa, että olen aiemmin osannut pysähtyä ja hengittää, mutta silti loppuunpalamisen mahdollisuus on aina olemassa.

Siinä on minun analyysini. En halunnut tehdä kunnon kaaviota tai muuta, vaan laittaa sen omannäköisekseni tekstatuuri-tyyliin.

Villitiikeritkin on välillä sylivauvoja <3

Finnbar 2015

Linkki tapahtuman omalle sivulle!

Jäin siis koulusta pois osallistuakseni Finnbar 2015-tapahtumaan. Tapahtumasta tietämättömille; Finnbar on baarialan ammattilaisten tapahtuma, joka sisältää yleensä ohjelmassaan koulutuksia, luentoja, kisailua ja etenkin maistelua.

Itseään promotoivat yritykset esittelevät tuotteitaan ja se on oivallinen paikka tuoda esiin jotain uutta ja ihmeellistä. Tämän vuoden tapahtuma piti sisällään aika pääsääntöisesti giniä ja viskiä, mutta mm. Magners oli promotoimassa siideriä, jota on terästetty viskillä, Red Bull mustikkaenergiajuomaa, Monin makusiirappejaan, De Kyuper kurkun ja raparperin makuisia liköörejään ja Casio kassaohjelmia ja maksupäätteitä. Lisäksi siellä oli kauppias myymässä baarivälineitä, esim. sheikkereitä, baarilusikoita, mittoja ja kaatonokkia.

Finnbar on kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa.

Itse olin tosiaan kuskina, joten makustelu jäi välistä. Mustikkaenergiajuomaa maistoin, se oli yllättävän hyvää. Oli todella siistiä nähdä oikeita ammattilaisia, jotka tekevät hommaa rakkaudesta lajiin-periaatteella. Oli hauska jutella ihmisten kanssa ja oppia.

Mieleeni jäi hyvin Bombay uutuus, "Star of Bombay", jonka tislaustavasta esittelijä kertoi. Lyhyesti sanottuna on siis kaksi tislaustapaa; pannutislaus ja kolonnitislaus. Pannutiskauksella saadaan tummempia, "epäpuhtaampia" viinoja esim. viskiä, kun taas kolonnilla halutaan mahdollisimman mautonta, hajutonta ja "puhtaampaa" viinaa, esim. vodkaa. Ginit valmistetaan pääsääntöisesti kolonnitislauksella, ja niihin käytetään monia eri yrttejä, yleisimmät katajanmarja ja sitruuna. Kalleimmissa voi olla käytetty jopa sataa eri yrttiä. Vähän kuten tee, yrttejä haudutetaan yleensä alkoholissa ja sitten alkoholi höyrystyy ja menee kolonnin yläosaan, josta se palaa takaisin alas, jossa se taas kiehuu ja menee ylös. Kolonnitislauksessa lakoholi saattaa mennä satoja kertoja tätä kyseistä kehää!

Ja tästä siis Star of Bombayhin. Sen valmistus eroaa normaalista siinä, että yrtit eivät haudu alkoholissa, vaan kun alkoholi kiehuu ja lähtee kohoamaan, höyry kulkee yrttien läpi. Näin Star saa todella pehmeän maun. Tukun kautta hinta pyörii n. 60-70 € per pullo, eli ei ihan mitään halvinta mahdollista. Resepti on kuitenkin salainen, joten turha koittaa tehdä kotona. Tarjoiluehdotus on 4 cl Staria ja 4 cl Indian Tonicia. Korsiteena appelsiininkuoren pala, josta puristetaan öljyä juoman päällä ja pyöräytetään lasin reunalla. Palan voi tiputtaa juoman sekaan. Tästä saadaan herkullinen appelsiinin tuoksu, joka hämää makunystyröitämme hajun ja vienon maun avulla.

Huh. Paljon asiaa ginistä. Lisäksi mieleen jäi Nikka-viskit, jotka ovat japanilaisia single malt-viskejä. Ne ovat saaneet tyylisuuntausta skotlannista, mutta ovat silti täysin omanlaisiaan. Miyagikyo ja Yoichi, jotka ovat saaneet nimensä valmistuskaupunkiensa mukaan, ovat kymmenen vuotta vanhoja. Miyagikyo on hedelmäinen ja raikas, ja sitä valmistetaan Japanin keskiosassa, kun taas Yoichi on savuinen ja se valmistetaan Japanissa pohjoisessa, Hokkaidōn saarella. Yoichi on lähempänä skotlantilaisia juuriaan (jos sen niin voi ilmaista), sillä Hokkaidōn ja Skotlannin ilmasto on samankaltainen.

Oli todella mahtavaa. Ehkä ensivuonna uudestaan, viihdyin todella hyvin ja kuuntelin mielelläni kertomuksia ja nippelitietoa vähän kaikesta. On se alkoholi hauska juttu!

Kuvia en kehdannut ottaa. Puolustaudun sillä, että voin saada syytteen alkoholin mainonnasta. Mutta lisään loppuun kuitenkin yhden kuvan...

Pohdintaa ja mielipiteitä | Matkailualan vaatimukset ja trendit

Matkailualan työntekijöille on listattu 10 vaatimusta;

 1. Commitment - sitoutuminen
 2. Communication skills - viestintätaidot
 3. Computer know-how - tietokoneosaaminen
 4. Enthusiasm - innokkuus
 5. Interpersonal skills - henkilökemia
 6. Leadership - johtajuus
 7. Organized - järjestelmällisyys
 8. Knowledgeable of safety/hygiene issues - turvallisuus- ja hygieniaosaaminen
 9. Teamwork - yhteistyö
 10. Thorought - perusteellisuus


Itse olen sitä mieltä, että kaikkea ei voi osata täydellisesti. Aina on jotain hiottavaa tai hienosäädettävää. Ei ole täydellistä ihmistä, eikä asioita voi oppia suoraan kirjasta. Asioita pitää kokea, tilanteisiin pitää päästä, jotta oppii reagoimaan. Pitää olla tilaa tehdä virheitä ja kokeilla itse, jotta löytää sen omat tyylinsä tehdä asiat. 


Uskon kuitenkin vahvasti, että minulla on hyvä pohja matkailualalle. Osaan sitoutua tekemiseen, osaan kommunikoida, osaan käyttää tietokoneen ohjelmia suppeasti, mutta osaan kuitenkin, olen innokas ja tulen toimeen herkästi erilaisten ihmisten kanssa, johtajuudesta en kylläkään osaa sanoa, mutta olen järjestelmällinen, melkein neuroottinen tiettyjen asioiden kanssa, ymmärrän ja osaan noudattaa turvallisuus- ja hygieniasäädöksiä, osaan tehdä yhteistyötä ja olen perusteellinen, en tykkää jättää mitään puolitiehen.

Koen siis, että minulla on hyvät valmiudet. Lisäksi olen hyvin tunnollinen, esim. kerran näin työvuoron jälkeen painajaista siitä, että jätin jotain oleellista tekemättä ja heräsin hiestä märkänä, kävin päässäni läpi lähes koko työvuoron, kunnes totesin, että en ollut jättänyt mitään tekemättä tai tehnyt väärin.

Ennen ainoa rakkauteni oli kirjoittaminen. Sitä voisi kuvailla niin, että se toimii kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö; on vaiheita kun sormet naputtavat näppäimistöä armottomasti, kun kaikki vihot täyttyvät tekstistä, saatan unohtua tunneiksi koneella ja havahtua vasta nälkään tai muuhun perustarpeeseen. Sitten tulee vaihe, jolloin tekee mieli heittää kone parvekkeelta alas, jolloin edes pieneen postikorttiin onnitteluiden rustaaminen tuottaa suuria vaikeuksia ja syvää ahdinkoa. Minulla sykli on aika epämääräinen, maaninen vaihe voi kestää pisimmillään puoli vuotta, mutta depressiivinen vaihe on ollut maksimissaan kuukauden.

Opin rakastamaan baarialaa, jonne päädyin vahingossa ja josta nautin todella paljon. Ruumiillista, hektistä työtä, jossa oma panoksesi näkyy jatkuvasti ja saat olla persoonallinen. Jossa huoliteltu ulkonäkö tuo asiakkaita sisään ja jossa asiakkaan kanssa voi olla todella pitkälle rehellinen.

Joten nyt laajennan osaamistani ja tietotaitoani syvemmälle asiakaspalvelun maailmaan. Haluan oppia! Ja jos minä tiedän jotain, mistä joku toinen on utelias, autan mielelläni. Sain idean lähteä alalle katsellessani Emilian osaavaa, ihanaa henkilökuntaa ja ajattelin, että voisin pärjätä tuossa hommassa.


(Siinä teille pilkutusta pitkän lauseen kanssa! Tekstieni kannalta olen varsinkin neuroottinen, enkä usko että mikään niistä on ikinä valmis, mutta ainakin ne ovat minun näköisiäni. Kuten varmaan huomata saattaa, tykkään pilkuttaa tekstiä melkein laittoman paljon.)


...Ja sitten trendeihin. Meille annettiin kotitehtäväksi etsiä tietoa lyhenteistä DMO ja DMMO. Ensimmäisestä löysinkin, mutta jälkimmäisen suhteen olen aika epävarma, rakas Google tarjoaa San Francisco Dristrict-sivustoa. 


Ymmärrän aika hyvin trendinäkemyksiä ja miten erilaisia maailmanmatkustajia voi luokitella, esim. seniorit ja sykypolvi Y, GLBT ja luova turismi. Jokainen matkustaa tavallaan ja jokaisen voi kylläkin luokitella ihan omaan kategoriaansa. Mutta yksi ihminen voi kuulua samaan aikaan moneen kategoriaan. Mainostuksen kannalta kategoriat ovat käteviä, niillä voi hakea ja houkutella oikeanlaista porukkaa matkalle. 


Ja on hyvä tietää, mikä on sillä hetkellä suosittua. Esim. Kantolaan oli fiksua ottaa AC-DC, sillä heidän fanikantansa on suhteellisen vanhaa ja rahakasta, jolloin kaupunki hyötyy heistä enemmän kuin vaikkapa One Direktionista, joka fanikanta on nuorta, jolla on huomattavasti vähemmän rahaa ja joista suurin osa on alaikäisiä, joten anniskelussa ei ole järkeä. Anniskelu kun tuo huomattavasti enmmän rahaa kuin mehutarjoilu. 


En aiemmalla halua loukata ketään, mutta tapahtumista minulla on kokemusta ja eniten ihmiset ovat tuhlanneet rahaa juotaviin ja purtaviin, mutta eniten siihen prosenttipuoleen.


...Taas ohi aiheen. Hups! Trendeistä minun on vähän vaikea kommentoida mitään, sillä olen pienen elämäni ollut niitä vastaan. Ymmärrän hyvin niiden hyödyn sun muun, mutta sana "trendi" saa minut irvistämään. Trendit ovat todella tärkeitä, en minä sitä kiellä. 


Siinä suurin piirtein kaikki, mitä minusta irtoaa nöistä aiheista (ja niistä ohi). Kissakuvan voisin jälleen lisätä.

"Ilmeeni, kun omistaja syö hyvää ruokaa, jota ehkä haluaisin kanssa, ihan pikkaisen vain..."

Kysymyksen ja vastaukset, aiheena Himos

Ennen Himokselle lähtöä meille annettiin tehtäväksi muodostaa kolme matkailuun liittyvää kysymystä ja saada niihin vastaukset. Kokoan tähän kaikki ne omalla tavallani kasaan.

Mitä Himoksella voi tehdä kesällä?
 - Golfata ja frisbiigolfata
 - Vierailla festivaaleilla ja tapahtumissa
 - Vuokrata mönkiä
 - Mennä seikkailuradalle
 - Sup-lautailla
 - Liikkua luonnossa
 - Grillailla
 - Vierailla Hirvikartanolla ja Veli Ähtävän taidegalleriassa
 - Nauttia ravintolapalveluista
 - Kalastaa
 - Kulttuuritapahtumat

Mitä Himoksella voi tehdä talvella?
 - 21 rinnettä laskettelua varten
 - Peikkorinteet ja Jämsän suurin pulkkamäki lapsille
 - Kelkkailla
 - Murtomaahiihtää
 - Huskysafarit
 - Rinnetapahtumat
 - Laavut ja makkaranpaistopaikat
 - Lumikenkäillä
 - Jättiavanto

 Erot sesongeissa: miten asiakaskunta eroaa ja mikä tuottaa?
 - Himoksen tuotto tulee tasaisesti talvella ja kesällä, mutta kesäkausi rupeaa olemaan tuottosampi festareiden ja tapahtumien ansiosta. Asiakaskunnat kausittain:

Talvi: lapsiperheet, laskettelijat, kaveriporukat, konserttivieraat, yritykset, turistit
Kevät: kokoustajat, golffarit, luontomatkailijat, ryhmämatkat, luokkaretket
Kesä: festarikävijät, juhannusjuhlijat, lapsiperheet, turistit, caravaanarit, autourheilijat
Syksy: tapahtumakävijät, yritysasiakkaat, golffarit

(Mökkeilijöitä ympäri vuoden.)

Millä tavoin yritykset markkinoivat itseään sekä kotimaassa että ulkomailla?
 - Esim. Veli Ähtävän taidegalleriaa markkinoidaan ulkomailla mm. osana matkapakettia,tarjoamalla vierailua toimitajille ja siellä on käynyt myös kuvausryhmä kuvaamassa heidän taloaan ja galleriaansa.
 - Myös internetissä on helppoa mainostaa, vaikkakin paras mainos tulee tyytyväisistä asiakkaista.

Ovatko Venäjän pakotteet vaikuttaneet palveluunne?
 - Ei vielä ainakaan, Hirikartanon isäntä kommentoi. Hän seuraa kuitenkin jatkuvasti ruplan kurssia.

 Millaista on olla hirvien kanssa töissä?
 - "Sitoutunutta ja fyysistä. Pitää osata toimia hirvien kanssa, olla 'hirvikuiskaaja'. Työskentely on rutiininomasta ja palkitsevaa." (Hirvikartanon isäntä)

Tulevaisuus: miten ollaan otettu sesonkivaihtelu huomioon ja miten saadaan ideoita pitämään asiakkaiden mielenkiinto yllä?
 - Kesätapahtumat ja valmistuva kylpylä. Ideoita saa netistä ja matkustelemalla.

Miten luokan yhteishenki kehittyy matkan aikana?
 - Aikaan nähden luokka puhalsi yhteen hiilteen hienosti.

Mitä odotimme Himokselta? Täyttyivätkö odotukset?
 - Odotukset täyttyivät sekä ylittyivät kaikkien osalta.

Lopuksi vielä turistihaastattelu, käännettynä englannista suomeksi.

1) Täyttikö Himos odotuksesi lomakokemuksena?
 - Kyllä. Tosin minulla ei ollut mitään isoja odotuksi.

2) Mitä vapaa-ajan aktiiviteettejä löysit/käytit lomasi aikana ja kuinka arvioisit asiakaspalvelua niihin liittyen?
 - Kävin lenkkeilypolulla, pyörätiellä, juoksin vähän siellä sun täällä ja käytin mökin soutuvenettä. Lisäksi löysin takan, golfin, tenniskentät, mönkijät, Hirvikartanon ja Himos Areenan. Himoslomien asiakaspalvelu oli hyvää.

3) Harkitsisitko Himosta lomakohteena tulevaisuudessa myös kesäaikaan? Miksi?
 - Haluaisin vierailla Hirvikartanolla. Lisäksi olen kiinnostunut Himos Areenan tapahtumista. Harkitsen mökkivierailua järven luona kesäaikaan.

4) Listaa kaksi positiivista ja negatiivista asiaa matkasi ajalta.
 - Negatiivisia kokemuksia ei ollut, mutta positiiviset olivat nätti maisema ja mökin sijainti lähellä järveä unohtamatta uuden alueen tutkimista kiipeillessä.

5) Vapaat kommentit.
  - Minun päämietteeni Himoksesta on se, että sinne mennään talvella laskettalamaan. Kuitenkin voisin viihtyä kesällä etenkin mökissä järven lähellä kävellen ja nauttien.
Hyviä asioita ovat luonto ja kauniit näkymät, hiljaisuus ja Himos Areena näyttää hyvältä.
Olisi hyvä olla pidempi reitti patikoimiseen, ei ole helppoa kääntyä oikealle ja mennä fiilispohjalta. En ole löytänyt vesiaktiiviteetteja läheltä, mutta uskon että niitäkin on. En ole löytänyt erinomaisia maastoja pyöräilylle tai hölkkäämiselle, niissä olisi parannettavaa.

Ja pitkän tekstipläjäyksen loppuun pakollinen kisukuva!

Sydämessä Himos

Ensimmäinen kouluviikko, check!

Oli aivan mahtava meno. Tiistaina meillä oli tosiaan 10-14 koulua, jolloin perehdyimme Joharin ikkunaan ja käytimme aikaa tutustumiseen. Keskiviikkona lähdimme kello yhdeksän Himoksen ruskasyksyä kohti. Oli muuten pirun nätit maisemat.

Käytimme päivät tutustuen toisiimme, olympialaisten voitonjanosta kituen ja yleisesti ottaen sosiaalisoituen. Itse pidin ryhmästämme ja ylipäätää olympialaisista, vaikka joukkomme hurja ja rankka päätyi jaetulle toiselle sijalle kehden muun joukkueen kanssa. Joukkomme nimi oli Neliapila ja jäsenkatraamme piti sisällään kuusi henkilöä. Pärjäsimme kaiken kaikkiaan siis hyvin, ja koko pointtihan oli se, että meillä oli hauskaa. Suksilla meneminen neljän hengen voimin oli kyllä parasta ikinä. Samoin korileikki, jossa ei saa osua maahan.

Omasta mielestäni reissu onnistui tosi hyvin. Pääsimme kuulemaan miten matkailualaa opiskellaan Jämsäläisittäin, meille esiteltiin Himosta ja minulle varsinkin ensikertalaisena näköalat rinteeltä syksylläkin ruskan väreissä oli henkeäsalpaavaa. Leirinuotioit olivat kivoja, fresbeegolf, taidegalleria myös!

Rakastuin Hirvikartanoon! Kaunis maasto, upeita eläimiä... Varsinkin pikku porovasat saivat minut kaipaamaan heppatyttöaikoja, joista on todella kauan aikaa. Aloin pohdiskella, että voisiko se olla yksi juttu, mitä voisin tehdä tulevaisuudessa. Varsinkin kun minua pyydettiin lähettämään CV sinne, se on mahdollisesti ensikesän työharjoittelupaikka. Jos kaikki nappaa kohdilleen.

Plus, onhan se hauskaa pitää yllä tapahtumatyskentelyä Himoksella ensikesän tapahtumissa. Anniskelu, järjestyksenvalvonta ja kaikki se kuulostaa juuri täydelliseltä ensikesää ajatellen.

Kuka tietää? Näillä eväillä kohti tämän viikon työvuoroa Albertin Kellarissa ja odotan innolla ensiviikkoa!

Ostin kengät talvea varten... Kestää -40 C pakkasia!

Hämeenlinna vastaan Jämsä. Häme vei, tottakai!

<3

Voittokortit, if you know what I mean.

Kuva kuvaajasta.

Leap of faith.

Pientä voitontanssia.

Bloginkierrättäjät RY

Hei jälleen! Aika herätellä blogia uudestaan henkiin toisen koulutuksen myötä. Koska en raaskinut poistaa tapahtuma-avustajakoulutukseni blogia, käytän tätä tästä eteenpäin oppimispäiväkirjana matkailualan perustutkinnossa. Jos siis haluaa lukea mitä kaikkea tapahtuma-avustajakoulutuksessa tuli kevään ja kesän aikana tehtyä, rullaa alaspäin!

Eli voisi lähteä rullaamaan pienellä esittelyllä; olen siis Hanna, 21-vuotias opiskelija Hämeenlinnassa. Teen viikonloppuhommia Albertin Kellarissa. Omistan kissan ja minun lähisukuuni kuuluu äiti, isä ja kaksi siskoa. 

Kiinnostukseni matkailualaa kohtaan lähti ensimmäisistä ulkomaanmatkoista. Olen siis reissannut ainoastaan Euroopan sisällä, mutta aika mukavissa määrin; Ruotsi ja Viro on tuttuja jo lapsuudesta, niiden lisäksi olen käynyt Kyproksella, Teneriffalla, Unkarissa, Englannissa ja Saksassa. Kielitaitoni tosin loppuvat suomeen ja englantiin, mutta harjoitteluhan tekee mestarin.

Pakko myös mainita, että toinen siskoni on toiminut siivittäjänä matkailualalle hakiessa. Hän oli pitkän aikaa matkaoppaana ja näytti viihtyvän ammatissaan. Nykyään hän asuu Ruotsissa ja on ravintola-alalla. 

Lisäksi on aina pakko mainita Hotelli Emilia, jossa pääsin tekemään töitä terassilla. Viime kesänä pääsin näkemään todella läheltä, miten respassa tehdään töitä ja nyt kun haku oli auki, tartuin tilaisuuteen. 

Lisäksi baariala on tällä hetkellä suuri intohimoni. Tykkään tehdä juomasekoituksia, kaataa oluita (etenkin vapaakaatohanat), leikata limejä ja siivota, hyllyttää... Mitä vain, kuhan pääsee olemaan apuna. Tiskillä myyminen ja salin blokkaus on minun juttu, sitä tekee mielellään illasta toiseen, vaikka välillä ei jaksaisikaan tai asiakkaat eivät osaisi käyttäytyä. Yötyö on mahtavaa, varsinkin kun on vielä nuori ja jaksaa.

Lisäksi iso osa elämääni on kirjoittaminen. Tykkään luoda tekstejä ja muokata niitä, mutta en todellakaan ole kielipoliisi... Korjailen kyllä virheitä mielelläni ja muokkaan lauseita kysymättäkin. Minulle saa antaa siitä noottia, jos se ärsyttää. Lisäksi tykkään kahvista, kävelemisestä, syksystä ja talvesta, teestä, pyöräilystä, runoilusta, tatuoinneista, Netflix on myös kiva juttu, eläimistä, frisbeegolfista... Ja kaikkea voi aina kokeilla, joitain asioita useita kertaa, ennen kuin tajuaa, että tää onkin se mun juttu.

Aivan, ja yksi harrastukseni on cosplay. Tykkään tehdä asuja ja maskeerata. Tykkään pistää peruukin päähän ja eläytyä hahmon rooliin. On hauskaa heittäytyä ja poseerata. On jotenkin vaikea kuvailla sitä mitenkään fiksusti. 

Joten tässä minä olen, tällainen minä olen!

Maailman pahin villitiikeri!

W.O.A - Wacken Open Air 2015

Jos haluaa nähdä pienen videon, miltä tämäkin mahtavuus näyttää, tämä on oikea osoite;

 http://wacken.com/

Kuten kuva antaa ilmi, ensivuoden Wacken on jo virallisesti myyty loppuun. Enää lippuja on tarjolla erilaisten yritysten kautta, kuten suomalainen Elävän musiikin yhdistys (toverillisesti ELMU). 

Wacken on kokemus. Elämys. Se on maailman suuin metallifestivaali, joka järjestetään 27;ttä kertaa vuonna 2016. Lippuja myydään liki 80 000, joten peltoalue on järkyttävän kokoinen. Peltopalstoja on käytössä muutama kymmenen, ja koko kylä osallistuu omalla tavallaan myymällä viinaa, ruokaa ja oheistuotteita.

Tämän vuoden menekki oli kumisaappaat. 

Kolme päivää ennen festareita satoi kaatamalla putkeen. Pellot olivat enemmän ja vähemmän mudan vallassa, ja jotkut upposivat vyötäröön asti mutakuoppiin. 

Itse selvisin vähällä, muta oli kyllä hankala, mutta upposin itse vain puoleen sääreen pahimmillaan. Keksin nopeasti mudessa liikkumisen huijauskeinon; älä pysähdy. Eli mutakentälle saapuessa kävele kuin eläin, jyrää itsesi sen poikki. Jos pysähdyt, mutaa pääsee helposti kengän sisään ja alat upota. Sen jälkeen on vaikea liikkua uudestaan, koska jymähdät siihen kovaa kiinni.

Kuten toverini sanoivat, mutajumalat koettelivat meitä ja vaativat uhreja.

 Bändit? Mahtavia. Ruoka? Tuhat kertaa parempaa kuin Suomessa. Homma toimi loistavasti ja meidän pieni porukkamme otti riemun irti perjantaista ja lauantaista. Perjantaina oli perussuomalainen kesäkeli ja lauantaina yli 25+ ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Gone to hell, woke up in heaven!

Ja se käytös noin yleensäkin! Jos sinulla oli ongelma, kuka tahansa auttoi sinua (jos siis sinua pystyi auttamaan). Meininki ketään ei hylätä, Wacken on kaveri ja pyrittiin pitämään kaiklla hyvä mieli. Hippifestaritkin on väkivaltaisia tähän meininkiin verrattuna!

Wacken löysi paikkaansa sänkynurkastani. Olen iloinen, ylpeä ja uupunut, Ensivuonna uudestaan.

Aivan. Jotain unohtui. Oletteko ikinä miettineet, miltä auringonnousu näyttää Pohjois-Saksassa, pienen Wackenin kylän pellolta festareiden jälkeen?

 

AC/DC

Yhteensä neljä päivää, 32 tuntia.

19 tuntia ennen keikkaa, 6 keikan aikana. 8 seuraavana päivänä.

Roudaamista, pöytien asettelua ja pyyhkimistä, paljon yhteistyötä. Reipas porukka anniskelun puolella, enkä kuullut kenenkään sanovan "ei" millekään tehtävälle, mikä meille annettii ryhmänä tai yksilöinä. 

Olen ylpeä kertoessani, että kuuluin ravintolapuolen talkooporukkaan.

Paljon kantamista, hyllyjen täyttämistä, kutsuvieraiden hätäuloskäytävän siivoamista, jäteasitioiden asettelua, you name it.

Itse viihdyin tosi hyvin porukassa, joka jaksoi vääntää huolella työtehtäviä, joita meille annettiin. En ottanut kuvia, keskityin tekemään töitä. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että minua olisi arvostettu juurikaan jos olisin ollut kamerani kanssa napsimassa kuvia.

En oikein tiedä, mitä kertoisin. Jalat oli rakoilla, selkä rikki, kaikki rikki. Keskiviikkona tein vielä palkallisen vuoron Albetin Kellarissa, joten väsyttikin. 

Tykkäsn tehdä Live Nationin kanssa töitä, koska he pyörittivät homman onnistuneesti kotiin. Huomioon ottaen, että keikka oli Kantolan ensimmäinen vastaava, se toimi yllättämän loistavasti. Itse tykkäsin todella paljon, vaikka välillä joutuikin seisoskelemaan ja vaihtamaan painoa jalalta toiselle. Toisaalta, minulla oli aika kova into tehdä töitä, sillä aloillaan seisoskelu ei sovi persoonalleni, kun pitäisi tehdä töitä, jotta 50 000 ihmistä viihtyy.

Live Nationin porukka oli hauska ja huumorintajuinen paineenkin alla, joten oli helppo tehdä töitä heidän kanssaan. Ja oli helppo nauttia työnteosta.

Ja Thunderstruck soi.

Terveisiä Emiliasta

Vaihteeksi voisi kirjoitella kuulumisia!

Eli, ensiviikko onkin viimeinen työharjoitteluviikko. Minulla on vielä 42 h tekemättä, joten työntäytteinen viikko tiedossa. 

En saanut vieläkään kaikkia kuvin kännykästä ulos, mutta muutaman. Tai siis, jos haluatte nähdä miltä terassi tai klubi, joissa teen töitä, näyttää, tulkaa pyrähtämään kahvikupposella. Tai teellä tai kaljalla. 

  
Eli. Yläpuolella on aika perus työviikko minulla, tuolta ne aika lailla näyttää. Tunnit lyhimmillään 6h, peruspäivä 8h ja elilen tuli tehtyä eka 12h. Ensiviikon vuoroista en vielä tiedä, ne saa nähdä sitten silloin. 

Olen tosiaan tehnyt kaikenmoisia asioita baarin puolella (drinkit on hauskoja), mutta päässyt pyörimään myös respan puolella. Olen tehnyt junnupatjoja huoneisiin, koonnut lisävuoteen, valmistellut kokoustilakabinettia (n. 20 hlö tilat) ja saunakabinettia (alle 10 hlö tilat). 

Kun olen töissä terassilla, tarkoitukseni on toimia myös tukena respaan, sillä työparistani ja minusta minä olen se, jolla on enemmän varaa liikkua. Joten, joku pyyttää huoneen junnupatjalla? Minä teen, jos siivooja ei ole talossa. Näin helpotan respaa omalla tavallani ja olen hyödyksi. Olen kerran vastannut puhelimeenkin, ja minun onnekseni henkilö soitti uudelleen hetken kuluttua eikä jättänyt soittopyyntöä.

Minun töitäni kuvatessa on hyvä pitää mielessä, että teitittelen paljon ja pyrin olemaan ylitsepursuavan avulias ja kohtelias viimeiseen asti. Viihtyvyystasostamme kertoo hyvin tipit ja kanta-asiakkaat. Lisäksi toimin jotenkuten Hämeenlinnan infopisteenä, joten ruokapaikat, museot, ylipäätänsä sijainnit ja lähiliikenteen bussit on hyvä osata. Tietysti on hyvä osata myös googlata asioita nopeasti, jos ei ihan kaikkea muista.

Olen huvittanut hotellivieraitamme. Meillä käy ulkomaalaisia jonkin verran, ruotsalaisille olen takeillut huonoa ruotsiani ja englantia pääasiassa muille. Sakasalaisten ja brittien kanssa on hauskaa jutella, ihan huumorintajuista porukkaa.

Olen myös huvittanut japanilaisia. Jos japanilainen henkilö on huumorintajuinen, nämä on ihan hauskoja fraaseja;

Konniciwa! Watachi no namae wa ____ desu.
(Moi! Nimeni on ____.)
 
Arigato gosaimasu!
(Kiitos erittäin paljon!)
 - Tämän lauseen aikana kannattaa kumartaa

Sugoi!
(Mahtavaa!) 

PS, he osaavat ihan hyvin englantia ja osa on opetellut suomea, joten tarkkana oman kielenkäytön kanssa. Leveä hymy vie pitkälle, mutta mahdollisimman muodollinen käytös huomattavasti pidemmälle.