W.O.A - Wacken Open Air 2015

Jos haluaa nähdä pienen videon, miltä tämäkin mahtavuus näyttää, tämä on oikea osoite;

 http://wacken.com/

Kuten kuva antaa ilmi, ensivuoden Wacken on jo virallisesti myyty loppuun. Enää lippuja on tarjolla erilaisten yritysten kautta, kuten suomalainen Elävän musiikin yhdistys (toverillisesti ELMU). 

Wacken on kokemus. Elämys. Se on maailman suuin metallifestivaali, joka järjestetään 27;ttä kertaa vuonna 2016. Lippuja myydään liki 80 000, joten peltoalue on järkyttävän kokoinen. Peltopalstoja on käytössä muutama kymmenen, ja koko kylä osallistuu omalla tavallaan myymällä viinaa, ruokaa ja oheistuotteita.

Tämän vuoden menekki oli kumisaappaat. 

Kolme päivää ennen festareita satoi kaatamalla putkeen. Pellot olivat enemmän ja vähemmän mudan vallassa, ja jotkut upposivat vyötäröön asti mutakuoppiin. 

Itse selvisin vähällä, muta oli kyllä hankala, mutta upposin itse vain puoleen sääreen pahimmillaan. Keksin nopeasti mudessa liikkumisen huijauskeinon; älä pysähdy. Eli mutakentälle saapuessa kävele kuin eläin, jyrää itsesi sen poikki. Jos pysähdyt, mutaa pääsee helposti kengän sisään ja alat upota. Sen jälkeen on vaikea liikkua uudestaan, koska jymähdät siihen kovaa kiinni.

Kuten toverini sanoivat, mutajumalat koettelivat meitä ja vaativat uhreja.

 Bändit? Mahtavia. Ruoka? Tuhat kertaa parempaa kuin Suomessa. Homma toimi loistavasti ja meidän pieni porukkamme otti riemun irti perjantaista ja lauantaista. Perjantaina oli perussuomalainen kesäkeli ja lauantaina yli 25+ ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Gone to hell, woke up in heaven!

Ja se käytös noin yleensäkin! Jos sinulla oli ongelma, kuka tahansa auttoi sinua (jos siis sinua pystyi auttamaan). Meininki ketään ei hylätä, Wacken on kaveri ja pyrittiin pitämään kaiklla hyvä mieli. Hippifestaritkin on väkivaltaisia tähän meininkiin verrattuna!

Wacken löysi paikkaansa sänkynurkastani. Olen iloinen, ylpeä ja uupunut, Ensivuonna uudestaan.

Aivan. Jotain unohtui. Oletteko ikinä miettineet, miltä auringonnousu näyttää Pohjois-Saksassa, pienen Wackenin kylän pellolta festareiden jälkeen?

 

AC/DC

Yhteensä neljä päivää, 32 tuntia.

19 tuntia ennen keikkaa, 6 keikan aikana. 8 seuraavana päivänä.

Roudaamista, pöytien asettelua ja pyyhkimistä, paljon yhteistyötä. Reipas porukka anniskelun puolella, enkä kuullut kenenkään sanovan "ei" millekään tehtävälle, mikä meille annettii ryhmänä tai yksilöinä. 

Olen ylpeä kertoessani, että kuuluin ravintolapuolen talkooporukkaan.

Paljon kantamista, hyllyjen täyttämistä, kutsuvieraiden hätäuloskäytävän siivoamista, jäteasitioiden asettelua, you name it.

Itse viihdyin tosi hyvin porukassa, joka jaksoi vääntää huolella työtehtäviä, joita meille annettiin. En ottanut kuvia, keskityin tekemään töitä. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että minua olisi arvostettu juurikaan jos olisin ollut kamerani kanssa napsimassa kuvia.

En oikein tiedä, mitä kertoisin. Jalat oli rakoilla, selkä rikki, kaikki rikki. Keskiviikkona tein vielä palkallisen vuoron Albetin Kellarissa, joten väsyttikin. 

Tykkäsn tehdä Live Nationin kanssa töitä, koska he pyörittivät homman onnistuneesti kotiin. Huomioon ottaen, että keikka oli Kantolan ensimmäinen vastaava, se toimi yllättämän loistavasti. Itse tykkäsin todella paljon, vaikka välillä joutuikin seisoskelemaan ja vaihtamaan painoa jalalta toiselle. Toisaalta, minulla oli aika kova into tehdä töitä, sillä aloillaan seisoskelu ei sovi persoonalleni, kun pitäisi tehdä töitä, jotta 50 000 ihmistä viihtyy.

Live Nationin porukka oli hauska ja huumorintajuinen paineenkin alla, joten oli helppo tehdä töitä heidän kanssaan. Ja oli helppo nauttia työnteosta.

Ja Thunderstruck soi.

Terveisiä Emiliasta

Vaihteeksi voisi kirjoitella kuulumisia!

Eli, ensiviikko onkin viimeinen työharjoitteluviikko. Minulla on vielä 42 h tekemättä, joten työntäytteinen viikko tiedossa. 

En saanut vieläkään kaikkia kuvin kännykästä ulos, mutta muutaman. Tai siis, jos haluatte nähdä miltä terassi tai klubi, joissa teen töitä, näyttää, tulkaa pyrähtämään kahvikupposella. Tai teellä tai kaljalla. 

  
Eli. Yläpuolella on aika perus työviikko minulla, tuolta ne aika lailla näyttää. Tunnit lyhimmillään 6h, peruspäivä 8h ja elilen tuli tehtyä eka 12h. Ensiviikon vuoroista en vielä tiedä, ne saa nähdä sitten silloin. 

Olen tosiaan tehnyt kaikenmoisia asioita baarin puolella (drinkit on hauskoja), mutta päässyt pyörimään myös respan puolella. Olen tehnyt junnupatjoja huoneisiin, koonnut lisävuoteen, valmistellut kokoustilakabinettia (n. 20 hlö tilat) ja saunakabinettia (alle 10 hlö tilat). 

Kun olen töissä terassilla, tarkoitukseni on toimia myös tukena respaan, sillä työparistani ja minusta minä olen se, jolla on enemmän varaa liikkua. Joten, joku pyyttää huoneen junnupatjalla? Minä teen, jos siivooja ei ole talossa. Näin helpotan respaa omalla tavallani ja olen hyödyksi. Olen kerran vastannut puhelimeenkin, ja minun onnekseni henkilö soitti uudelleen hetken kuluttua eikä jättänyt soittopyyntöä.

Minun töitäni kuvatessa on hyvä pitää mielessä, että teitittelen paljon ja pyrin olemaan ylitsepursuavan avulias ja kohtelias viimeiseen asti. Viihtyvyystasostamme kertoo hyvin tipit ja kanta-asiakkaat. Lisäksi toimin jotenkuten Hämeenlinnan infopisteenä, joten ruokapaikat, museot, ylipäätänsä sijainnit ja lähiliikenteen bussit on hyvä osata. Tietysti on hyvä osata myös googlata asioita nopeasti, jos ei ihan kaikkea muista.

Olen huvittanut hotellivieraitamme. Meillä käy ulkomaalaisia jonkin verran, ruotsalaisille olen takeillut huonoa ruotsiani ja englantia pääasiassa muille. Sakasalaisten ja brittien kanssa on hauskaa jutella, ihan huumorintajuista porukkaa.

Olen myös huvittanut japanilaisia. Jos japanilainen henkilö on huumorintajuinen, nämä on ihan hauskoja fraaseja;

Konniciwa! Watachi no namae wa ____ desu.
(Moi! Nimeni on ____.)
 
Arigato gosaimasu!
(Kiitos erittäin paljon!)
 - Tämän lauseen aikana kannattaa kumartaa

Sugoi!
(Mahtavaa!) 

PS, he osaavat ihan hyvin englantia ja osa on opetellut suomea, joten tarkkana oman kielenkäytön kanssa. Leveä hymy vie pitkälle, mutta mahdollisimman muodollinen käytös huomattavasti pidemmälle. 

Työharjoittelua

Okei, nyt on lähtenyt kolmas viikko työharjoittelua käyntiin ja olen jo nyt uupunut. 

Minun normaali työpäiväni lähtee käyntiin kahvikupilla ja jos ole avaamassa, pohjan tarkistamisella. Minä hyllytän, kannan tankkeja ja nestekaasuja (lämpölampuille), pyyhin pöydät, lakaisen terassin.

Pääasiassa suoritan myyntityötä, johon kuuluu pöytiintarjoilu ja oliivit. Mitään ihmeellisiä drinkkejä en ole Emiliassa tehnyt, eikä sielä ole mitään erikoisoluita, kuten Albertissa. Viinejä on eniten, mutta niitäkin on erittäin vähäinen määrä.

Viikkotuntini ovat olleet 40, paitsi ensimmäisellä viikolla jolloin tein 46. 

Olen päässyt tarjoilemaan kokouskabinettiin, valmistelemaan saunakabinetin, hyllyttämään Klubin ja avustanut respan kanssa. 

Mitään ihmeellisen uutta ei ole tapahtunut, joten tästäkin tulee lyhyt teksti. Eikä minulla edes ole kuvia joita änkeä tähän, koska en saa niitä ulos kännykästäni. 

Kokemus kertoo

Meille tuli tehtäväksi kirjoittaa eiliseltä, kun Lauri-niminen henkilö tuli kertomaan meille kokemuksistaan tapahtuma-alalta. Hän työskentelee yrityksessä Suomen Tapahtumaratkaisut.

Kysyin jälleen kerran, mikä on ollut pahin moka, mitä on tapahtunut ja hän kertoi meille rikkoneensa lavanrakenteita vahingossa kaatamalla ne. Kuulemma ei ollut halpaa hupia.

Lisäksi meille kerrottiin mm. Sonispheresta, jolloin sää kusi koko homman ja kivasta viemäri-episodista. Puhuttiin fiksuja lauseita, jotka irroittamalla kontekstista voi saada ihan hyviä ohjeita muihinkin töihin. Esim:

- Älä jätä omia hommiasi kesken auttaaksesi muita, etteivät omat hommasi jää laahaamaan tai kokonaan tekemättä

- Muista kysyä apua, jos et ole ennen tehnyt kyseistä työtä tai jos jokin ei luonnistu

- Älä ota kontollesi liikaa töitä ja ota selvää, kuka on esimiehesi (anna vain esimiehesi käskyttää sinua)

- Ihmisiä on hyvä tietää, yhteydet ovat tärkeä asia alalla kuin alalla

Loppuun kissakuva piristämään elämää.

Työharjoittelusta

Meillä oli etätehtävänä päivitellä juttuja töissäoppimisista, joita on tällä viikolla suoritettu. Itsellä tuli tällä viikolla kasaan 35,5 tuntia Albertin kellarissa.

Niille, jotka eivät kyseistä paikkaa tiedä tai tunne, Albert on olutpainoitteinen baari, joka kuuluu Tawast Groupiin yhdessä hotelli Emilian (johon menen myöhemmin harjoitteluun), Piparkakkutalon, Skogsterin ja Tampereella sijaitsevan baarin kanssa (jonka nimeä en nyt heti muista).

Töihini kuuluu kaikki. Blokkaus, myynti, avaus, sulku, misaus, hyllytys, kokkaus (R-menu)... KAIKKI. Mahdollinen. 

Olen siis kolmatta kertaa Albertissa harjoittelussa, joten kaikki alkaa sujua rutiinilla. Menen vuoroon, kahvi tippumaan, tyhjennän edellisillan viimeiset tiskit, uuni päälle, leikkaan hedelmät, haen lehdet, vien pihalle viltit, pehmusteet ja kyltit, sytytän ulkovalot, laitan stögikset pöytiin ja kiehutan vettä. Sitten vain odottelemaan että asiakkaat saapuvat.

Sulkemisessa blokkaan loput tiskit, tyhjentelen koreja puhtaista tuopeista ja laseista, pyyhin pöydät ja tiskin. Tyhjennän pesukoneen.

Viihdyn sekä blokkaamassa, kokkaamassa ja tiskin takana myymässä. Kaikki ovat todella mukavia hommia ja pointtinahan on se, että pyrin tekemään omalta osaltani homman helpoksi Tuomolle ja Paulalle, jotka ovat minusta vastuussa.

Albertissa on ke-to karaokea, perjantaisin livebändi (ei sisäänpääsymaksua) ja lauantaina ei erityistä ohjelmaa, mutta joka viikko on silti erillainen ja tuo perusranka muuttuu aika-ajoin. Esim. kuun viimeisenä keskiviikkona on AP-klubi, jolloin lavalle menee kolme eri artistia. Heille on ruokailu ja he saavat juomalippuja, joilla saa tietyt tuotteet ilmaiseksi (lyödään pöytään ja maksetaan myöhemmin, tai näin olen sen käsittänyt) ja aina silloin tällöin on yksityistilaisuuksia, joihin yleensä tilataan ruoka Piparkakkutalosta.

Enpä oikein osaa sanoa mitään erityistä. Tein oman drinkin (2cl Jim Beam, 2cl Sour apple, kola).

Että ihan 5/5.

Museomarkkinat

Viimeviikolla on taas tapahtunut kaikenlaista. Kävimme taidenäyttelyssä katsomassa Martta Wendelin tekemiä maalauksia, lehtiin tehtyä taidetta, postikortti- ja kirjakuvituksia. Ne ovat kauniita ja itse tykkäsin todella paljon hänen kuvitustavastaan. 

Kävimme myös tutustumassa Petäys resortiin, joka siljaitsee todella kauniilla alueella Lepaan takana, Tyrvännössä. Sielä voi nauttia ilmaista minigolfia, laittaa veneensä laituriin, saunoa, olla paljussa, heitellä fresbeegolfia, siellä on tennis- ja jalkapallokenttää. Huoneet, kokoustilat ja konfrenssitilat ovat siistejä ja värikkäitä. Itse matkaisin sinne todella mielelläni. 

Ja tottakai Museomarkkinat. Sekä ulko- että sisätilassa ollut tapahtuma oli täynnä työntekijöitä pukeutuneena 1800-luvun lopun, 1900-luvun vaihteen ja 1900-luvun alun asuissa. Taidenäyttelyä, luentoa ja myyntikojuja, kahviota unohtamatta. Meillä oli tehtävänä kirjoittaa päivästä hahmojemme silmin, joten keksin, että hahmoni on vanhanaikainen kotiopettaja (vaikka olinkin värikkäämpi kuin vanhan ajan mustavalkoiset, ainakin valokuvissa). Kotiopettaja-kuvaus sopii tavallaan myös siinä mielessä, että työtehtäväni oli askarrella lasten kanssa.

Silmät kii ja Susa nauraa. Tais olla rattoisaa.

"Saavuin paikalle hyvissä ajoin ja kokeilin tehdä itse ensin kissan, perhosen ja rannekorun, joita oli mahdollista tehdä paperista omalla pisteelläni. Kanssani olivat Piritta ja Janne, ja minulla oli hyvä näkyvyys pisteeltäni erääseen taidehuoneeseen ja valokuvauspisteelle. Päivä alkoi hitaasti, sillä ulkotilassakin oli aktiiviteetteja ja myyntipisteitä. Piritta, joka oli vastuussa minusta ja Jannesta sai meille ensimmäiset asiakkaat sivuaktiiviteetin, 'Satusuunnistuksen' avulla. Tarkoitus oli etsiä paperissa olevia esineitä, kuten hunajapurkki, kekä ja lapio. Löydettyään kuvia vastaavat esineet paperista ympyröidään oikea kuva ja kun kaikki on löydetty, saa pyöräyttää onnenpyörää ja valita itselleen palkinnon; avolehtiö, paperinukke tai taiteltava säästöpankki.

Pisteellä kävi hitaaseen tahtiin ihmisiä, joiden kanssa juttelin ja joita autoin paperien kanssa leikkimisissä. Minusta oli todella mukavaa, varsinkin kun pisteellä kävi tekemässä paperikoristeita myös vanhemmat ihmiset ja välillä myös kanssatyöntekijöitä. Juttelin myös sanan jos toisenkin Piritan kanssa. 

Taukokahvi maistui hyvältä, samoin salaatti ja munkit. Ja mehu, tottakai. Tykkäsin tehdä töitä ympäristössä, jossa ei pääse olemaan jatkuvasti. Viihdyn vaatteissani, eivätkä kenkänikään hierrä. Ja etenkin lasten kanssa oli hauskaa tehdä."

En oikein keksinyt pidempää sepustusta. Mitään ihmeellistä kun ei oikein tapahtunut. Koko päivä meni mukavasti, rauhallisesti, eikä varsinkaan mitään pahaa tai ongelmallista tapahtunut. Lisäksi pää on vieläkin vähän sekaisin elilisestä (sunnuntai) lisävoimankäytöstä. Auts, sanonpahan vain.

Hierojapalveluita, anyone?

Aivan, loput kuvat museomarkkinoilta!

 Joo. Oli tosi kivaa!

Hämeen Linna

Kävimme tänään museovierailulla (opastetulla) värikkään historian omaavassa linnassamme. Olen Hämeen syntyperää itse, eli jollain tavalla ylpeä suuresta ja mahtavasta rakennelmasta, jota pääsin ihailemaan ja jonka historiaa janoan kuulla. Tykkään todella paljon linnastamme, mutta en ole tekemässä virtuaalipolkua, joten menkää itse kokemaan! Tässä pari kuvaa (a.k.a. todistusaineistoa).

Kun olin lapsi, linnasta pyöri kummitustarina, että siellä olisi kissan haamu... En haamuista tiedä, mutta tässä olisi kissa!

 

Pari(kin) viikkoa kerralla

Paljon on tapahtunut. Aloitetaan vaikkapa veteraanipäivästä (josta on jopa kuvallisia todisteita). 

Olin siellä tarjoilemassa Säästöpankkiareenalla, tusinalle veteraaneille. Nautin suuresti, sillä asiakkaat olivat todella ystävälläisiä, kohteliaita ja ystävällisiä. Tarjoilu suoritettiin pöytiintarjoiluna, keittoruokaa, ja sen jälkeen tarjoiltiin kahvia. Olimme siellä maanantaina 27.4 ja valmistelemassa tilaa edellisenä perjantaina, 24 pvä.

Eikä siinä vielä kaikki. Olimme torstaina 30.4 pitämässä vanhainkodilla Espanja-teemaista päivää, joka oli aika kivaa ja erillaista. Suunnittelimme ohjelman itse ja se jopa onnistui, vaikkakin pienien vaikeuksien kautta.

Lisäksi olimme edeltävällä viikolla Irwinissä töissä, minä 4-7.5 (tiistaista torstaihin) ja järjestyksenvalvojakurssi alkoi 9.5. Olen innoissani ja aika hämilläni, ehkä jopa peloissani. Jännittävää hommaa tiedossa. 

Olin myös töissä, 30.4 ja 1.5 Albertin kellarissa. Melkein kuin pikkujouluaika taas. 

Tänään meille kävi myös puhumassa Livenationin porukkaa ja oli ihan mielenkiintoista kuulla asioita. Minun kysymyksiini kuului lyhin varoitusaika, pienin keikka ja pahin moka. Lyhin varoitusaika 5 pvä (ma-pe) ja pienin keikka oli eräs klubikeikka (en saanut selvää, kuka, mutta paljon konsonantteja) ja pahin moka oli Rammsteinin metrin heittävät pyrotekniikat, josta saatiin sittenkin onnistumistarina.

Uskon, että pahempia mokia on ollut, mutta kuten ei Suomen Tapahtumaratkaisutkaan avanneet tätä, niin ei myöskään Livenation. Vaikka voihan se toki olla, ettei pahoja mokia vain ole tapahtunut, ja se on oikeastaan hyvä asia.