Jos haluaa nähdä pienen videon, miltä tämäkin mahtavuus näyttää, tämä on oikea osoite;
http://wacken.com/
Kuten kuva antaa ilmi, ensivuoden Wacken on jo virallisesti myyty loppuun. Enää lippuja on tarjolla erilaisten yritysten kautta, kuten suomalainen Elävän musiikin yhdistys (toverillisesti ELMU).
Wacken on kokemus. Elämys. Se on maailman suuin metallifestivaali, joka järjestetään 27;ttä kertaa vuonna 2016. Lippuja myydään liki 80 000, joten peltoalue on järkyttävän kokoinen. Peltopalstoja on käytössä muutama kymmenen, ja koko kylä osallistuu omalla tavallaan myymällä viinaa, ruokaa ja oheistuotteita.
Tämän vuoden menekki oli kumisaappaat.
Kolme päivää ennen festareita satoi kaatamalla putkeen. Pellot olivat enemmän ja vähemmän mudan vallassa, ja jotkut upposivat vyötäröön asti mutakuoppiin.
Itse selvisin vähällä, muta oli kyllä hankala, mutta upposin itse vain puoleen sääreen pahimmillaan. Keksin nopeasti mudessa liikkumisen huijauskeinon; älä pysähdy. Eli mutakentälle saapuessa kävele kuin eläin, jyrää itsesi sen poikki. Jos pysähdyt, mutaa pääsee helposti kengän sisään ja alat upota. Sen jälkeen on vaikea liikkua uudestaan, koska jymähdät siihen kovaa kiinni.
Kuten toverini sanoivat, mutajumalat koettelivat meitä ja vaativat uhreja.
Bändit? Mahtavia. Ruoka? Tuhat kertaa parempaa kuin Suomessa. Homma toimi loistavasti ja meidän pieni porukkamme otti riemun irti perjantaista ja lauantaista. Perjantaina oli perussuomalainen kesäkeli ja lauantaina yli 25+ ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Gone to hell, woke up in heaven!
Ja se käytös noin yleensäkin! Jos sinulla oli ongelma, kuka tahansa auttoi sinua (jos siis sinua pystyi auttamaan). Meininki ketään ei hylätä, Wacken on kaveri ja pyrittiin pitämään kaiklla hyvä mieli. Hippifestaritkin on väkivaltaisia tähän meininkiin verrattuna!
Wacken löysi paikkaansa sänkynurkastani. Olen iloinen, ylpeä ja uupunut, Ensivuonna uudestaan.
Aivan. Jotain unohtui. Oletteko ikinä miettineet, miltä auringonnousu näyttää Pohjois-Saksassa, pienen Wackenin kylän pellolta festareiden jälkeen?
Yhteensä neljä päivää, 32 tuntia.
19 tuntia ennen keikkaa, 6 keikan aikana. 8 seuraavana päivänä.
Roudaamista, pöytien asettelua ja pyyhkimistä, paljon yhteistyötä. Reipas porukka anniskelun puolella, enkä kuullut kenenkään sanovan "ei" millekään tehtävälle, mikä meille annettii ryhmänä tai yksilöinä.
Olen ylpeä kertoessani, että kuuluin ravintolapuolen talkooporukkaan.
Paljon kantamista, hyllyjen täyttämistä, kutsuvieraiden hätäuloskäytävän siivoamista, jäteasitioiden asettelua, you name it.
Itse viihdyin tosi hyvin porukassa, joka jaksoi vääntää huolella työtehtäviä, joita meille annettiin. En ottanut kuvia, keskityin tekemään töitä. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että minua olisi arvostettu juurikaan jos olisin ollut kamerani kanssa napsimassa kuvia.
En oikein tiedä, mitä kertoisin. Jalat oli rakoilla, selkä rikki, kaikki rikki. Keskiviikkona tein vielä palkallisen vuoron Albetin Kellarissa, joten väsyttikin.
Tykkäsn tehdä Live Nationin kanssa töitä, koska he pyörittivät homman onnistuneesti kotiin. Huomioon ottaen, että keikka oli Kantolan ensimmäinen vastaava, se toimi yllättämän loistavasti. Itse tykkäsin todella paljon, vaikka välillä joutuikin seisoskelemaan ja vaihtamaan painoa jalalta toiselle. Toisaalta, minulla oli aika kova into tehdä töitä, sillä aloillaan seisoskelu ei sovi persoonalleni, kun pitäisi tehdä töitä, jotta 50 000 ihmistä viihtyy.
Live Nationin porukka oli hauska ja huumorintajuinen paineenkin alla, joten oli helppo tehdä töitä heidän kanssaan. Ja oli helppo nauttia työnteosta.
Ja Thunderstruck soi.
Vaihteeksi voisi kirjoitella kuulumisia!
Eli, ensiviikko onkin viimeinen työharjoitteluviikko. Minulla on vielä 42 h tekemättä, joten työntäytteinen viikko tiedossa.
En saanut vieläkään kaikkia kuvin kännykästä ulos, mutta muutaman. Tai siis, jos haluatte nähdä miltä terassi tai klubi, joissa teen töitä, näyttää, tulkaa pyrähtämään kahvikupposella. Tai teellä tai kaljalla.
Eli. Yläpuolella on aika perus työviikko minulla, tuolta ne aika lailla näyttää. Tunnit lyhimmillään 6h, peruspäivä 8h ja elilen tuli tehtyä eka 12h. Ensiviikon vuoroista en vielä tiedä, ne saa nähdä sitten silloin.
Olen tosiaan tehnyt kaikenmoisia asioita baarin puolella (drinkit on hauskoja), mutta päässyt pyörimään myös respan puolella. Olen tehnyt junnupatjoja huoneisiin, koonnut lisävuoteen, valmistellut kokoustilakabinettia (n. 20 hlö tilat) ja saunakabinettia (alle 10 hlö tilat).
Kun olen töissä terassilla, tarkoitukseni on toimia myös tukena respaan, sillä työparistani ja minusta minä olen se, jolla on enemmän varaa liikkua. Joten, joku pyyttää huoneen junnupatjalla? Minä teen, jos siivooja ei ole talossa. Näin helpotan respaa omalla tavallani ja olen hyödyksi. Olen kerran vastannut puhelimeenkin, ja minun onnekseni henkilö soitti uudelleen hetken kuluttua eikä jättänyt soittopyyntöä.
Minun töitäni kuvatessa on hyvä pitää mielessä, että teitittelen paljon ja pyrin olemaan ylitsepursuavan avulias ja kohtelias viimeiseen asti. Viihtyvyystasostamme kertoo hyvin tipit ja kanta-asiakkaat. Lisäksi toimin jotenkuten Hämeenlinnan infopisteenä, joten ruokapaikat, museot, ylipäätänsä sijainnit ja lähiliikenteen bussit on hyvä osata. Tietysti on hyvä osata myös googlata asioita nopeasti, jos ei ihan kaikkea muista.
Olen huvittanut hotellivieraitamme. Meillä käy ulkomaalaisia jonkin verran, ruotsalaisille olen takeillut huonoa ruotsiani ja englantia pääasiassa muille. Sakasalaisten ja brittien kanssa on hauskaa jutella, ihan huumorintajuista porukkaa.
Olen myös huvittanut japanilaisia. Jos japanilainen henkilö on huumorintajuinen, nämä on ihan hauskoja fraaseja;
Konniciwa! Watachi no namae wa ____ desu.
(Moi! Nimeni on ____.)
Arigato gosaimasu!
(Kiitos erittäin paljon!)
- Tämän lauseen aikana kannattaa kumartaa
Sugoi!
(Mahtavaa!)
PS, he osaavat ihan hyvin englantia ja osa on opetellut suomea, joten tarkkana oman kielenkäytön kanssa. Leveä hymy vie pitkälle, mutta mahdollisimman muodollinen käytös huomattavasti pidemmälle.
